Ymmärtäkää virkamiehiäkin!

Syntimme ovat suuret, ja parannusta on tehtävä.

Kuvittele itsesi ministeriksi. Olet valtioneuvoston istunnossa. Maa- ja metsätalousministeriöstä tulee päätettäväksi asetus, jonka sisältö kuvataan näin:

”Valtioneuvoston asetusta kansallisen varannon käytöstä (187/2009) muutettaisiin siten, että tilatukioikeuksia voitaisiin myöntää kansallisesta varannosta aikaisempaa laajemmin LUEL-, LUTU- ja LUKL-viljelemättömyyssitoumusaloille. Asetuksella säädettäisiin tilatukioikeuksien myöntäperusteiden etusijajärjestyksestä siinä tapauksessa, että kansallisesta varannosta haettujen tilatukioikeuksien määrä ylittää kansallisen varannon määrän tai tilatuen myöntämisen kansallinen enimmäismäärä rajoittaa tilatukioikeuksien myöntämistä. Lisäksi säädettäisiin siitä, milloin varantohakemus on jätettävä, kun tilatukioikeuksia haetaan kansallisesta varannosta ylivoimaisen esteen perusteella. Asetusta tarkennettaisiin siten, että myös kansallisesta varannosta myönnetyt tilatukioikeudet voitaisiin siirtää takaisin kansalliseen varantoon, jos ne todetaan perusteettomasti myönnetyiksi valvonnassa.”

Selvää pässinlihaa vai mitä?

Kieli-ihmiset ovat viime aikoina löylyttäneet meitä virkamiehiä suomenkielen murjomisesta olan takaa, usein minunkin mielestäni hyvin perustein. Syntimme ovat suuret, ja parannusta on tehtävä.

Edellä oleva esimerkki on aito, peräisin valtioneuvoston istunnosta 30.3.2010. Se ei ole mikään erityisesti valittu kummajainen. Yhtä vaikeaselkoista tekstiä on hallitukselle tarjolla viikko viikon jälkeen.

Esimerkkiteksti on mielestäni kirjoitettu hyvin. Se kertoo, mitä päätetään, ja on mielestäni aivan kunnon suomea. Pankoon paremmaksi se, joka osaa. Ja kääntäköön saman tien myös ruotsiksi.

Pitäisi huomata ja ymmärtää, että laajeneva yhteiskunnallinen pikkutarkka sääntely johtaa väistämättä monimutkaiseen ja vaikeaselkoiseen lainsäädäntöön, jota hyväkään kielenkäyttäjä ei aina sen selvemmäksi saa.

Esimerkkejä löytyy runsain mitoin vaikkapa vero- ja eläkelaeista. Kuntien valtionosuuslainsäädäntö on konstikkuudessaan melkeinpä painajainen.

Alusssa lainattu asetus pohjautuu vielä pahempaan painajaiseen eli EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Eipä ihme, että The Economist-lehti tarjoaa sitä silloin tällöin lukijoilleen maailman järjettömimpänä asiana.

Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa

6.5.2010 9.29

Katleena

Parannusehdotus

Kiitos kiinnostavasta postauksesta! Se innoitti minua kirjoittamaan omaan blogiini korjausehdotuksen:
http://eioototta.blogspot.com/2010/05/ymmartakaa-virkamiesten-uhrejakin.html

6.5.2010 11.05

Eeva

Kirjoitukseen valittu esimerkki siis

a) edustaa hyvin lainsäädännön kieltä, joka kirjoittajan mukaan on pahimmillaan painajaismaisen monimutkaista

b) on hyvin kirjoitettua tekstiä, eikä sen sisältöä voitaisi ilmaista millään selvemmällä tavalla.

Onko tarkoituksena siis todella sanoa, että säädöskielen järjettömyyksiin menevä vaikeaselkoisuus on vain hyväksyttävä eikä sen selkeyttämistä voida edes yrittää, saati vaatia?

6.5.2010 22.56

Ulla Tiililä

Ei todellakaan paha

Minusta esimerkki ei ole lainkaan pahimmasta päästä. Siinä on kauniisti eteneviä virkkeitä, jotka on osattu myös suhteellisen hyvin pätkiä. Äkkiseltään katsoen saattaisi olla jonkin verran karsittavaa toistoa ja jokunen mahdollisuus virkkeen katkaisemiseen. Mutta ei siis todellakaan kovin paha. Sailakselle tiedoksi, että ainakin Kotuksessa on vuosikymmenet pyritty ratkaisukeskeiseen kielenhuoltoon, jossa otetaan kirjoittajan tilanne huomioon. Kirjoittajien ja kirjoittamisen reunaehtoja tutkitaan monissa erilaisissa hankkeissa. Blogien maailma on kärjistävä ja provosoiva: työ kentällä asiakkaiden parissa on erilaista, siinä nimenomaan pyritään ymmärtämään virkahenkilöitä.

9.5.2010 22.22

Vesa Heikkinen

Hyvyys on suhteellista. Joillekin tämä katkelma on hyvä (esim. ymmärrettävä, selkeä, asiallinen, ytimekäs, aukoton), toisille taas ei.

Minusta nyt puheena olevan esimerkin suurimmat ongelmat, jos sellaisia nyt haluaa etsimällä etsiä, ovat nämä:

Keskeinen sanasto ei ole kovin yleiskielistä. Esimerkiksi ilmaus "LUEL-, LUTU- ja LUKL-viljelemättömyyssitoumusaloille" on joltisenkin erikoiskielinen, mikä tarkoittaa sitä, että sen ymmärtäminen vaatii sisäpiirin tietoa. "Kansallinen varanto" viitannee tässä johonkin tiettyyn varantoon; vaikka nämä sanat eivät ns. vaikeita olekaan, niiden merkitys saattaa jäädä asiaan perehtymättömälle avoimeksi.

Katkelma on irrallaan laajemmasta tekstistä, mikä riittää sekoittamaan informaatiorakenteen: mitä lukijan oletetaan tietävän aiemman perusteella? Lisäksi katkelmassa viitataan päntiönään toiseen tekstiin, valtioneuvoston asetukseen. Ilman siihen perehtymistä katkelma ei oikein avaudu. Tässähän oletetaan, että lukija tuntee juurta jaksain mainitun asetuksen, mikä vie ajatukset taas tuohon sisäpiiriläisyyteen.

Pätkä ei oikein henkilöidy, vaan on ns. kieliopillisesti metaforinen. Varannon käyttö: kuka käyttää? Viljelemättömyys: kuka ei viljele? Tilatuki: kuka tukee ketä? Jne.

Niin no, onhan tässä niitä lapamatosanojakin ihan omiksi tarpeiksi. Saattaa vaikeuttaa hahmottamista, vallankin kun tuppaavat olemaan kovin abstrakteja: "tilatukioikeuksien myöntäperusteiden etusijajärjestyksestä"... hm...