Siirry sisältöön
Haku

Raimo Sailas

22.3.2010 15.38

Hiidenkivi hyvinvointivaltion juurilla (osa II)

Nykyään sairaalaan jonotetaan, mutta 1700-luvulla lasarettia jouduttiin mainostamaan.

Hiidenkivi-lehden tämän vuoden mainiossa ykkösnumerossa Veli-Matti Huhta kertoo kiinnostavasti Suomen sairaalalaitoksen syntyhistoriasta. Varhaisimmat ”sairaalat” lienevät olleet spitaalisten hoitolaitoksia, joista kuuluisin oli Seilin saarella Nauvossa. Myöhemmin sinne tuotiin myös mielisairaita ja kuppatautisia. Tavoitteena ei ollut hoitaa potilaita, vaan eristää heidät.

Ensimmäinen ”oikea” sairaala perustettiin vuonna 1759. Se oli Turun lääninlasaretti. Sitä seurasivat 1700-luvun loppupuolella Vaasan, Hämeenlinnan, Oulun, Kuopion ja Heinolan sairaalat.

Turun lääninlasaretin isänä pidetään Paimiossa syntynyttä Johan Haartmania, joka opiskeli Uppsalassa Carl von Linnén johdolla. Hän oli varsinainen monipuolisuusmies: vuonna 1754 hän teki Suomen ensimmäisen rokonistutuksen, julkaisi viisi vuotta myöhemmin ensimmäisen tautioppaan, alkoi ensimmäisenä valmistaa keinotekoista mineraalivettä, oli perustamassa Turkuun yliopistollista apteekkia, sai asessorin arvon ja lopulta Turun akatemian lääketieteen professuurin.

Eikä siinä kaikki. Hän oli kiinnostunut myös eläinlääketieteestä. Muuan Haartmanin teos sai suomeksi nimen ”Carjan taudista Suomesa ja sen parannuxesta ja estämisestä ja Neuvo ja Julistus, kuinga Eläinden Rutto eli tartuvainen Ambu-tauti Suomesa taitaan estettää ja paranta”. Lieneekö kysymys suu- ja sorkkataudista vai jostain muusta karjan kiusasta? 

Nykyään sairaalaan jonotetaan, tuolloin lasarettia jouduttiin mainostamaan. Papit kampanjoivat sinne menon puolesta saarnastuoleistaan. Ihmiset eivät tainneet tietää, että lasarettiin otettiin mieluiten sisään potilaita, joiden paranemisennuste oli hyvä. Haartmanin mukaan sairaalaan ei pitänyt lähettää kauhkosairaita, ”heikkopäisiä”, halvautuneita, kaatumatautisia, silmäsairaita, vanhuksia tai vastasyntyneitä. Aikansa priorisointia siis!

Näin päästiin kuitenkin alkuun. Kivuliasta se tosin monin eri tavoin oli. Vuonna 1806 Heinolan lääninsairaala oli ajautunut rahoituskriisiin. Niinpä taloudenhoitaja joutui anomaan maaherralta rahaa, jotta sairaalaan saataisiin kunnolliset sakset. Edellistä leikkausta varten sakset oli näet pitänyt lainata naapurin kauppiaalta.


Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa

23.3.2010 9.09
Arvailija
Kaikkea kielestä?
Kotus-blogi - kaikkea kielestä! Tässä blogissa ja sen ykkösosassa kielen näkökulma jää jännittävästi lukijan keksittäväksi. Muutamia arvauksia: Kieli ja (kulttuuri)historia niputetaan yhteen. Se, mitä Hiidenkivessä kirjoitetaan sopii ilman muuta samaan syssyyn kielijuttujen kanssa. Vai löytyykö kielinäkökulma siinä, että Kotus on lehden taustalla? Kolmas arvaus: historia on luettavissa vanhoista asiakirjoista. Ne ovat vanhaa kieltä, joiden tulkinnassa tarvitaan asiantuntemusta. Tätä asiantuntemusta tarjoaa Kotuksen Vanhan kirjasuomen sanakirja toimituskuntineen. Oliko tämä häveliäs hätähuuto VKS:n puolesta? Ovela tapa aktivoida lukija!
27.3.2010 11.10
Priorisointia odotellessa
Teoista sanoihin
Historia toistaa itseään, taas on Heinolassa sairaala rahoituskriisissä, josta ei taideta selvitä saksien lainaamisella. Missähän olisi se maaherra, jonka puoleen reumasairaiden lasten vanhemmat eri puolilta Suomea voisivat kääntyä? Blogin takanako?

Ja miten tämä liittyy kieleen? Lääketieteellinen huippuosaaminen taitaa sairaanhoitopiirien läheterumbassa muuttua pelkäksi retoriikaksi.
22.4.2010 16.36
Teemu
Ehdotus osaksi III
Nythän siellä Hiidenkivessä olisi taas kiinnostavaa referoitavaa. Ja aihe, joka kytkeytyy näitä edellisiä selvemmin ei vain kieleen vaan myös valtiovarainministeriöön (menikö oikein?).

Osoitteessa http://www.hiidenkivi-lehti.fi/ kerrotaan, kuinka "tuottavuusohjelma murjoo sanakirjan".

Lukijat odottavat.