Hiidenkivi hyvinvointivaltion juurilla (osa II)

Hiidenkivi-lehden tämän vuoden mainiossa ykkösnumerossa Veli-Matti Huhta kertoo kiinnostavasti Suomen sairaalalaitoksen syntyhistoriasta. Varhaisimmat ”sairaalat” lienevät olleet spitaalisten hoitolaitoksia, joista kuuluisin oli Seilin saarella Nauvossa. Myöhemmin sinne tuotiin myös mielisairaita ja kuppatautisia. Tavoitteena ei ollut hoitaa potilaita, vaan eristää heidät.

Ensimmäinen ”oikea” sairaala perustettiin vuonna 1759. Se oli Turun lääninlasaretti. Sitä seurasivat 1700-luvun loppupuolella Vaasan, Hämeenlinnan, Oulun, Kuopion ja Heinolan sairaalat.

Turun lääninlasaretin isänä pidetään Paimiossa syntynyttä Johan Haartmania, joka opiskeli Uppsalassa Carl von Linnén johdolla. Hän oli varsinainen monipuolisuusmies: vuonna 1754 hän teki Suomen ensimmäisen rokonistutuksen, julkaisi viisi vuotta myöhemmin ensimmäisen tautioppaan, alkoi ensimmäisenä valmistaa keinotekoista mineraalivettä, oli perustamassa Turkuun yliopistollista apteekkia, sai asessorin arvon ja lopulta Turun akatemian lääketieteen professuurin.

Eikä siinä kaikki. Hän oli kiinnostunut myös eläinlääketieteestä. Muuan Haartmanin teos sai suomeksi nimen ”Carjan taudista Suomesa ja sen parannuxesta ja estämisestä ja Neuvo ja Julistus, kuinga Eläinden Rutto eli tartuvainen Ambu-tauti Suomesa taitaan estettää ja paranta”. Lieneekö kysymys suu- ja sorkkataudista vai jostain muusta karjan kiusasta? 

Nykyään sairaalaan jonotetaan, tuolloin lasarettia jouduttiin mainostamaan. Papit kampanjoivat sinne menon puolesta saarnastuoleistaan. Ihmiset eivät tainneet tietää, että lasarettiin otettiin mieluiten sisään potilaita, joiden paranemisennuste oli hyvä. Haartmanin mukaan sairaalaan ei pitänyt lähettää kauhkosairaita, ”heikkopäisiä”, halvautuneita, kaatumatautisia, silmäsairaita, vanhuksia tai vastasyntyneitä. Aikansa priorisointia siis!

Näin päästiin kuitenkin alkuun. Kivuliasta se tosin monin eri tavoin oli. Vuonna 1806 Heinolan lääninsairaala oli ajautunut rahoituskriisiin. Niinpä taloudenhoitaja joutui anomaan maaherralta rahaa, jotta sairaalaan saataisiin kunnolliset sakset. Edellistä leikkausta varten sakset oli näet pitänyt lainata naapurin kauppiaalta.