Suomen valtiontalouden alku

Valtiovarainministeriö syntyi lokakuun 2. päivänä vuonna 1809. Turussa kokoontui tuolloin ensimmäiseen istuntoonsa Suomen suuriruhtinaskunnan hallitusraati. Kokouksessa vannoivat virkavalansa mm. valtiovarainhallinnosta vastanneet lääninkamreerit Erik Tulindberg ja Henrik Christian Nordenswan.

Näin tietää kertoa valtiovarainministeriön tuore 200-vuotishistoriateos, jonka kaksi ensimmäistä osaa julkistettiin viikko sitten. Kolmas osa on tulossa ensi helmikuussa. Dosentit Sakari Heikkinen ja Seppo Tiihonen ovat laatineet perusteellisen, mielenkiintoisen ja yllättävän elävän kuvauksen kansakunnan historiasta. 

Mainitusta Tulindbergista tuli Suomen ensimmäinen valtiovarainministeri eli valtiovarain toimituskunnan päällikkö, niinkuin silloin sanottiin. Hän ei ollut aatelinen, mutta oli suorittanut akateemisen loppututkinnon. Aikalaisten mukaan kyseessä oli nerokas ja hyväpäinen mies, joka pursusi hauskoja tarinoita ja hakeutui mielellään iloisten veikkojen seuraan. Myöhempien vääräleukojen mukaan hän on myös Suomen kaikkien aikojen kuuluisin valtiovarainministeri siksi, että hän oli historian ensimmäinen suomalainen säveltäjä.

Armollinen keisari Aleksanteri I lupaa käyttää Suomessa kerättävät kruunun - siis Venäjän kruunun - tulot teki Suomesta valtiontaloudellisen kokonaisuuden. Toisaalta köyhäksi takamaaksi katsotun Suomen oli rahoitettava menonsa itse rasittamatta keisarikunnan valtion taloutta. 

Uusi hallinto alkoi tehdä suuriruhtinaskunnalle ensimmäistä budjettia jo vuodeksi 1810. Työ eteni hitaasti, ja hallituskonselji sai esityksensä keisarille valmiiksi vasta 25.5.1810. Esitys oli ruotsinkielinen ja mahtui yhdelle paperiarkin aukeamalle. Ei keisarikaan kiirettä pitänyt: hän teki budjettiin olennaisia muutoksia ja vahvisti sen ranskankielisellä kirjeellään vasta elokuun alussa budjettivuoden kääntyessä jo loppukuukausiinsa.

Vaikeaa oli vuoden 1811 budjetin valmistelukin. Aikalaiskuvauksen mukaan "toimituskuntaa vainosivat onnettomuudet". Niistä muuan oli se, että "Stichaeus joutui tapaturman (jalan katkeaminen) vuoksi puoleksitoista kuukaudeksi työhön kykenemättömäksi". Kyseessä oli toimituskunnan ylin virkamies. Eipä siis ihme, että onnettomuuden seurauksena Tulindbergilta hukkui tärkeitä papereita, mistä hän sai muistutuksen. Aikanaan esitys kuitenkin valmistui ja pikkuhiljaa prosessit alkoivat vakiintua. 

Ensimmäisessä budjetissa tulopuolella oli runsaat 40 erää ja menopuolella kymmenisen enemmän. Loppusumma oli 2 452 241 hopearuplaa. Seuraavana vuonna muuan luonnonlaki alkoi toteutua: budjetin loppusumma kasvoi 2,7 milj. hopearuplaan.

Valtion tuloista tärkeimmät olivat maavero, vakanssimaksu ja paloviinavero. Menopuolta hallitsivat sotilas- ja hallintomenot. Mutta eipä koulutusta ja terveydenhuoltoakaan unohdettu. Turun akatemia sai uusia professorin virkoja. Sodan seurauksena sukupuolitaudit olivat levinneet ympäri maata. Niinpä budjetissa perustettiin veneeristen tautien sairaala. 

Näin sai Venäjänmaan rutiköyhä suuriruhtinaskunta Suomi ensimmäiset ranskaksi vahvistetut ruotsinkieliset budjettinsa. Alkoi pitkä matka moderniksi hyvinvointivaltioksi.