Terhi Ainiala
Osataan ja ollaan luovia
Isäntäministeriömme vaihtaa nimensä. Toukokuun alusta nimenä on opetus- ja kulttuuriministeriö. Uuden nimen sanotaan kuvaavan paremmin ministeriön tehtäväkenttää. Tiedote on täällä: http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2010/03/OPM.html.
Mikäs siinä sitten. Ihan perusteltu nimenmuutos. Kulttuuriministerikin ehkä tuntee olonsa aiempaa kotoisemmaksi ministeriön käytävillä. Pitempi nimi on tosin hankalampi käytössä, mutta kaipa suut siihen taipuvat.
Ministeriön tehtävät säilyvät ennällään. Tiedotteessa muistutetaan, että ”toiminta-ajatuksensa mukaisesti ministeriö vastaa tulevaisuuden osaamis- ja luovuusperustasta”.
Ja että mitä? Osaamis- ja luovuusperusta?
Voisimmeko tulevaisuudessa olla niin osaavia, että sanoisimme tämänkin asian selvemmin ja kikkailematta?
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa
Ihan oikeesti voisi noissa valtion systeemeissä joku vastaavassa asemassa oleva ihminen (johtaja) joskus pyytää että voisko kulloinkin aiheena olevan tekstin vielä kerran kirjoittaa ihan selkeällä kielellä. Koukeroinen kieli ja tulkinnan varaiset ilmaukset kun tekevät lopultakin koko ko. paperista aika turhakkeen!
Kyllä sen selkeästikirjoittamisen pitäisi koulutetuilta virkamiehiltä onnistua - ja kun tarpeeksi harjotellaan niin luonnistuu ihan itsestään.
Nimen siis pitää ennen muuta toimia viestinnässä. Nimen ei siis pidä yrittää olla määritelmä, esitelmä, propagandaisku tai teoria.
Nimien venytyksellä saadaan aikaan lähinnä vain se, että käyttönimi ja liturgianimi eroavat toisistaan (vrt. ulkoministeriö ~ ulkoasiainministeriö, maatalousministeriö ~ maa- ja metsätalousministeriö) tai sitten nimi korvautuu lyhenteellä tyyliin LVM ja NKVD.
Kirjoituksessa kuvattu, jopa hiukan kritisoitu löpinä kuten ”toiminta-ajatuksensa mukaisesti ministeriö vastaa tulevaisuuden osaamis- ja luovuusperustasta” ei ole erillinen asia vaan saman hengen lapsi kuin teennäinen uusnimi.
Jotenkin ymmärtäisi, jos opetusministeriö olisi muutettu kulttuuriministeriöksi. (Onhan opetuskin kulttuuria, vieläpä välttämätön osa kulttuurin siirtämisessä sukupolvelta toiselle.) Ei se olisi erityisen hyvä ajatus ollut, mutta jotenkin tolkullinen. Pahempi on, jos ei osata päättää vaan kasataan nimeen ne vaihtoehdot, joiden välillä olisi pitänyt päättää.
En ihmettelisi, jos asia ei jäisi tähän vaan muutaman vuoden kuluttua meillä olisi esimerkiksi ”opetus-, kasvatus-, kulttuuri-, tiede- ja uskontoministeriö” (lyh. OKKULTUS). Voi kauhistus, siitä puuttuvat ainakin nuorisoasiat, mitä nyt tehdään?
Kiitos kaikille antoisista kommenteista tähän mennessä!