Ilahduttavaa kielenkäyttöä!

Yritän nyt kuitenkin aloittaa listaa asioista, jotka minua (toisten) kielenkäytössä ilahduttavat.

Ilahdun suuresti, jos vieraammassa porukassa keskusteltaessa myös hitaampien annetaan sanoa sanottavansa loppuun. Kaikkihan eivät ole yhtä nopeita sanankäyttäjiä. Joskus hitaammat ohikatsotaan olemattomiksi. Myös jatkuva päälle puhuminen voi vaikuttaa samoin kuin sanojalta ryövättäisiin hengitettävää ilmaa.

Toinen asia, joka ihmisten kielenkäytössä ilahduttaa, on suoruus merkityksellisistä asioista puhuttaessa. Tai ehkä näin savolaisena pitäisi sanoa pikemminkin rehellisyys. Rehellinen voi toki olla, vaikka sanoo vähäpätöisistä asioista päinvastaista kuin tarkoittaa. Jos kaatosateella sanon, että ”Onpa kiva ilma”, lienee selvää mitä tarkoitan. Tuossa tilanteessa osoitan vilpittömyyteni äänenpainolla, kulmakarvojen asennolla tms. Merkitys on tietenkin toteava ’eipä voisi olla paljon kurjempi keli’. Kurjuuden toteaminen olisi kuitenkin outoa, jos säätila on yleisesti aistittavissa. Sen sijaan todella tärkeissä asioissa tarkoituksen ei pitäisi jäädä epäselväksi. Elämänkysymyksissä ei jätetä vastuuta pelkästään kuulijalle. Joskus jopa poliitikot saattavat puhua asioista niiden oikeilla nimillä. (Usein he kyllä arvelevat, että ymmärrettävyys ja suoruus syövät yleistä uskottavuutta.)

Ilahduttava asia on myös nuorison kielitaito ja mutkattoman luonteva suhtautuminen siihen. Monille nuorillehan on itsestäänselvää, että tietyissä tilanteissa käyttökieli on esimerkiksi englanti. Tuskin kukaan nuori hämmentyy, kun vaikkapa erilaiset ohjelmavalikot tai peliohjeet ovat englanniksi. Kielestä ei tehdä numeroa. Tärkeää on sisältö. Start here. Press the button. Esimerkiksi tällaiset ovat hallussa jo kauan ennen esikoulua. Yleensä muunkielinen sisältö osataan myös välittää toisille eteenpäin omallakin kielellä. Eikä siitäkään tehdä numeroa. Kielten rajat eivät siis välttämättä ole esteitä. (Toisin kuin meille ikääntyneemmille.) – On sanomattakin selvää, että on tärkeää, että asioista pystyy puhumaan ja saa puhua myös äidinkielellään tai -kielillään. Lisäkielet avartavat ajattelua. 

Ehkä jonakin päivänä voin iloita myös siitä, että itseäni tai läheisiäni koskevasta lääkärinlausunnosta voin lukea tajuttavaa tekstiä. Minun ei siis tarvitsisi lukea henkilökohtaisena viestinä lääkärin toiselle asiantuntijalle kirjoittamaa tekstiä. Ikään kuin minulle minusta, mutta en ymmärrä mitä. Ongelmana ei ole vain latina, vaan ylipäänsä potilaan – ja tekstiä lukevan maallikon – ohittava ylenkatse. Toiseksi haaveilen siitä, että ihmiset kieltäytyvät kirjoittamasta tärkeilevää kapulakielistä puuroa erilaisissa tulossuunnitelmissaan, laadunhallintaraporteissaan ja sen semmoisissa. Että voisi vaikkapa sanoa, että onpa siinä tolkullinen raportti. Nykyään turhan monet tekstit sisältävät kyllä suositusten mukaista kirjakieltä ja suomen kielen sanoja, mutta ovat silti täysin käsittämättömiä.

Oho, lipsahdin melkein valitusosastolle. Myönteisten asioiden listaa pitää vielä kasvattaa.