Kaija Parko
Vaarana ”talvivaara”
Kaunis ja perin suomalaiselta kuulostava paikannimi ei enää tarkoita vain sotkamolaista kaivosaluetta, vaan Talvivaara on laajentunut merkitsemään ennen kaikkea suurta ympäristötuhoa: kaikkea sitä, mitä Talvivaarassa on tehty tai jätetty tekemättä. Erisnimi on siis saamassa tavallaan yleisnimen luonteen. Semantikot saattaisivat pitää talvivaaraa jopa ympäristökatastrofin ikonina.
Samanlaisia ikonisia piirteitä on muissakin paikannimissä: Fukushima ja Kauhajoki tuovat oman aikamme ihmisille yhtä pelottavia ajatuksia kuin aikanaan Hiroshima tai Summa. Molemmat esimerkit kertovat myös siitä, että kun onnettomuus tai katastrofi on kyllin suuri, se saavuttaa globaalin ikonin mittasuhteet. Joskus myös jotkut henkilönnimet toimivat samoin: Marilyn ei ole vain Marilyn Monroe eikä Diana kuka tahansa – nimiin liittyy merkityksiä, jotka ovat kulttuurisesti kiteytyneitä ja yleisesti hyväksyttyjä. Mielenkiintoista on, että niin Marilyniin kuin Dianaan liittyy tragedia. Estoniakaan ei koskaan enää ole vain laivan nimi.
Huonot uutiset leviävät helpommin kuin hyvät. Silti ihmetyttää, eikö kulttuurissamme ole lainkaan ikonisia nimiä, joiden merkityksessä olisi mukana positiivinen konnotaatio. Mannerheim on toki ikoninen nimi, mutta sen ikonisuuteen eivät kaikki liitä positiivisia mielleyhtymiä. Stalingrad on venäläisille vahva positiivinen ikoni, toisen maailmansodan waterloo. Ikonisen nimet näyttävätkin olevan sekä sukupolvi- että kansallisuussidonnaisia.
Mahtavatkohan Children of Bodom -yhtyeen ihailijat tuntea Bodom-nimeen liittyvät sukupolvikonnotaatiot?
Keksisikö joku onnellisuusikoneja?
Palaa otsikoihin | 12 puheenvuoroa
Erisnimestä voi joskus tulla yleisnimi. Varsinkin kömpelösti vaikuttavuutta tavoittelevassa ja suhteellisuudentajua karttelevassa tyylissä voidaan kirjoittaa esimerkiksi ”Kärppien A-junnut kohtasivat waterloonsa”. Mutta sellaista esiintyy etenkin siksi, että alkuperäistä merkitystä ei edes tunneta, saati että tunnettaisiin suuria tunteita sen johdosta.
Kulttuuriset kiteytymät ja yleinen tunnettuus taitavat nekin olla lähinnä kirjoittajan mielessä. Stereotyyppistä ajattelua ei kannata projisoida koko ihmiskuntaan. Suurimmalle osalle maapallon ihmisistä Marilyn Monroe tai prinsessa Diana ovat vain joitakin kaukaisia henkilöitä, jos nyt edes nimet tunnistetaan.
Jos ”semantikot” pitävät ”talvivaaraa” (sanaa?) ympäristökatastrofin ikonina, niin se kertoo kyseisten ”semantikkojen” halusta keksiä ikoneita ja myös todellisuudentajun vääristymisestä. Esimerkiksi Leningradin, nyttemmin Pietarin, Suomenlahteen syytämien jätevesien ympäristöhaitat ovat vuodessa suuremmat kuin Talvivaaran aiheuttamat haitat sen koko toiminta-aikana.
P.S. Onko muuten akuuttien aksenttien (´talvivaara´) käyttö lainausmerkkeinä jokin uusi Kotuksen suositus?
Minua vain häiritsee nähdä suomen kielen ammattilaisen sekoittavan räikeästi lainaus-, puolilainaus- ja aksenttimerkit. Niiden hallinnan pitäisi kuulua alan ammattitaitoon.
Eräs entinen oppilaani oli aloitteleva kilpahiihtäjä. Muistan naureskelleeni hänen lainausmerkeilleen, kun hän sanojensa mukaan harrasti "hiihtoa" ja hänellä oli "sukset".
Nytpä en enää edes hymyile.
On melkein tehnyt mieli mennä kysymään mitä ne niille leiville tekevät, kun ne tarjotaan "lämmitettyinä" eikä rehellisesti lämmitettyinä.
Niin kuin "kaikki" tietävät, Herriman piirsi parisenkymmentä vuotta tuota mainiota sarjakuvaa, jossa "Kissa" rakasti "Hiirtä", ja rakkautensa osoituksena heitti tätä jokaisessa jaksossa "Tiilellä". "Koira" taas "Konstaapelin" roolinsa mukaan sulki joko toisen tai molemmat näistä pahantekijöistä "Tyrmään". "Kissan" vastentahtoisesti, olihan tämä taas hänen yksipuolisen rakkautensa saavuttamaton kohde.
Herriman sai aikaan tuosta yksinkertaisesta kolmiodraamasta loputtoman tuntuisesti variaatioita, kuten ei bluesmuusikkokaan kolmea sointua enempää tarvitse.
Hieno taso Herrimanin kerronnassa oli myös hänen foneettisesti kirjoittamansa kieli, joka -muistaakseni Kaukorantojen kääntämänä- myös välittyi hyvin suomenkielisiin käännöksiin.
Tuohon liittyen; jos joskus näen "lainausmerkkejä" käytetyn "tarpeettomasti", tervehdin tätä "kielioppivirhettä" suurella lämmöllä, kun se tuo mieleeni erään hienoimmista koskaan tehdyistä sarjakuvista.
Ehkä "kahvion" työntekijä todella haluaa taululla tutkia "toiminnan", "tekstin" ja "todellisuuden" suhdetta. Taulua näkemättäkin uskoisin, että parempi lainausmerkkien kanssa kuin ilman.