Siirry sisältöön
Haku

Kaija Parko

16.2.2010 19.32

Mitä mies?

Kieli on ase, joka sementoi arvot ja asenteet. Vieläköhän virkamiestä harmittaa sana äijäkulttuuri ja vieläkö tytöttely pystyy loukkaamaan? Vai ovatko molemmat jo saaneet positiivisen arvovarauksen?

On aina riemastuttavaa, kun huomaa saavansa toisen ajattelemaan, epäilemään tai edes hämmästymään. Nyt eläköitymisen lähestyessä (karmea sana) olen päättänyt pyrkiä joka päivä tyrmistyttämään oppilaitani jollakin kieleen liittyvällä asialla – sanalla sanoen provosoimaan. Jos kohdalle sattuu joku kollega, annan palaa ja riehun kielellisesti niin hyvin kuin kykenen. Aion olla luova ja hauska, vaikkakaan en taatusti Ukkolan tyyliin!

Aloitin tänään. Nuoriso tuntui havahtuvan, kun puhuimme ammattinimikkeitten sukupuolittuneista mielikuvista. Minusta ei ollut pelkästään vitsikästä, että lukiolaisilleni opettaja on ensisijaisesti nainen, mutta rehtori, rekkakuski, pappi, pankinjohtaja tuovat miesmielikuvia. Hymy alkoi myös tytöiltä hyytyä, kun kaupan kassat, lastentarhanopettajat ja suurtalouskokit miellettiin naiseuden kautta, huippukokki sen sijaan kaikui jo maskuliiniselta.

Entäpä poliisi? Vai naispoliisi? Ei kun pelkkä poliisi. Se kelpaa molemmille sukupuolille, kun on niin ”fyysinen” ammatti. Arvoperustana pelkkä fyysisyys, niinkö? Mielikuva poliisista suorittavana lihaskimppuna, vai? Mekastin sydämeni kyllyydestä: Ruumis on sielun temppeli! Karatea harrastava ei ollut kuullut salilla koskaan puhuttavan mistään mielen harjoittamisesta, ”niitä otteita vaan treenataan”. Sain uutta puhtia paheksua merkityksen supistumista.

Tulkoon vaikka korvista ulos, mieliaihettani en vaihda: kieli on aina ideologista ja sanoilla on väliä! Kieli ei ole vain iloista leikkiä ja vaaratonta sanapeliä. Jokainen sananlasku, vitsinpoikanen, mainoslause, lööppi, laulu, kieltotaulu on otettava vakavasti. On oltava tarkkana kuin porkkana, varauduttava manipulaatioon, jota opettajanne juuri nyt harrastaa, opeteltava ajattelemaan, epäilemään ja hämmästymään.

Jos nuori ihminen ottaa maailman annettuna, sanoilla valmiiksi selitettynä, on syytä pelästyä. Me vanhat voimme aina vetäytyä kyynisyyden verhon taa valittamaan, miten kaikki tuo on jo tuttua, eihän tuossa nyt mitään uutta ole. Mutta kun on: Jokaisen sukupolven on tajuttava asiat itse, arvotettava niin seksistiset asenteet kuin sukupuolittuneiden mielikuvien valta.

Bitch on kuulemma positiivisemmin latautunut nimitys kuin blondi. Äijäkään ei ole kiva. Joten: Mitä mies?


Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa

16.2.2010 19.47
Pinja Kuusela
Oikein! Kiitos!
16.2.2010 20.52
Alan mies
Karatekalle terveisiä

Tuntemasi karateka ei voi olla oikea karateka - tai sitten paikallisen seuranne opetussuunnitelma on vääristynyt.

Mielen harjoittaminen on kaikissa budolajeissa tärkeämpää kuin "ne otteet".

18.2.2010 9.09
Riikka
Kunhan...
sanojen ideologiseksi mieltäminen ei etene sairauden tasolle, jossa kytätään toisten suustaan päästämiä arkisia lipsahduksia ja lapsuksia niin, ettei kukaan enää uskalla suutaan avata. Talk is cheap ja kaikkiin sanoihin ei ehdi tai edes voi kauheasti (ainakaan tiedostettuja loukkaus-)merkityksiä ladata.
18.2.2010 9.11
Reetta
Hyvä, just näin! Mikään ei muutu, jos emme auta nuoria avaamaan silmiään myös piilomerkityksille. Vai mitä, siskot ja veljet?
18.2.2010 9.22
Annika
Miten tämän tiedostamisen saisi ujutettua jo päiväkotiin ja esiopetukseen? Sieltä ne sukupuolijaot ynnä muut turhat taakat alkavat - elleivät jo kotoa.
16.3.2010 15.37
AO
töihin vaan
Hyvä. Suosittelen sitä, että opetuksen yhteydessä esitellään myös tutkimustuloksia. Niitähän löytyy myös suomesta. Muuten nuoret ja vähemmän nuoret voivat kuvitella, että puhe kielten sukupuolittuneisuudesta on vain "sanojen ideologiseksi mieltämistä" yms.
26.4.2010 23.10
Ilari MT
Äijä
Tästä puhuttiinkin juuri! Itseäni on huvittanut aina hirveästi hevosten ja etenkin ratsastuksen kuuluminen juuri tytöille. On kuitenkin hauskaa, että raviurheilussa ohjastajista vain murto-osa on naisia ja kuuluisimmat ratsastajatkin ovat usein miehiä.

Itselleni tuo äijä on aina kuulostanut oudolle. Oma isoisäni on Karjalasta kotoisin ja häntä on aina kutsuttu äijäksi. Olen pyrkinyt aina kertomaan kavereilleni, että äitini vanhemmat ovat minulle mummu ja äijä sillä huomasin olevan mahdotonta puhua mummusta ja ukista tai mummosta ja papasta, kun äijä on kerran äijä. Äijä on aina huvittanut kavereitani eivätkä he ole varmastikaan ikinä tajunnut kuinka normaalia minulle on nimittää isoisääni äijäksi. Outoa oli myös kuunnella koko seitsemän vuotta kestäneen lentopalloilijan urani aikana valmentajan "hyvä äijät" kannustusta!

Ja enkös itsekin ole aika äijä, kun minulla on hieno parta?