Kaija Parko
Rillataan ja naatitaan
Grillimakkara saa vahvemman maun, kun siitä pudotetaan teennäinen g pois, ja eikun naattimaan. Syvän savon diftongittomuus varmaan koskettaa suomalaisen hedonistin makuhermoja tavalla, johon ei kirjakielisellä ilmauksella ylletä. Psyyken tasapainoakaan ei mikään uhkaa, jos vain osaa olla ressaamatta. Stressiä ei näillä lakeuksilla tunneta eikä armoa anneta!
Aluepuhekieli kuulostaa omissa korvissa ainoalta oikealta tavalta puhua. Siinä yhdistyvät yleiskielen ja paikallisen murteen piirteet tavalla, joka sopii kaikille: ei hienostella (niin kuin kirjakielen puhujat tekevät!) mutta ei myöskään häpeillä omaa taustaa. Kansa puhuu kansan äänellä, joka on pohjoisessa eri kuin etelässä, lännessä eri kuin idässä.
Mielenkiintoista onkin se, että tiettyjen murteiden stigmapiirteet kelpaavat niin mainostajille kuin poliitikoille silloin, kun tavoitellaan kansanomaisuutta. Karjalaiset mie, sie ja myö sopivat hyvin valtioneuvoksien Uosukainen ja Virolainen puheeseen, eikä Timo Soinikaan peittele stadilaisuuttaan.
Jokin tuossa rillissä silti ärsyttää! Mainoksen jatko paljastaa koko asetelman: nyt valitaan grillimaisteria. Maisteria?
Aivan oikein: valittu kielimuoto kertoo kohderyhmälle, mitä asioita arvostetaan. Koulutus ei niihin kuulu.
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa
Onhan uimamaistereitakin koulutettu iät ajat eikä ole todettu muun koulutuksen arvostamisen siitä rapisevan.