Eero Voutilainen
Joululahjaksi uusia sanoja!
Tamperelainen tuttuni kertoi vähän aikaa sitten keksineensä taajaman ankealle ja virastokieliselle kaverille haja-asutusalue uuden nimen: harvama. Hän oli vakuuttunut sen oivallisuudesta ja kysyi, voisiko joku Kotuksessa laittaa sen sanakirjaan.
Sanoin, että sana on minusta todella mainio mutta itsekseen keksittyjä sanoja ei valitettavasti laiteta noin vain sanakirjaan. Sanakirjaan pääsylle on olemassa erilaisia ehtoja. Ylivoimaisesti tärkein niistä on vakiintuneisuus: mitä useammin ja laajemmin sanaa suomenkielisessä vuorovaikutuksessa merkityksellisesti käytetään, sitä vahvempi asema sillä on − ja sitä paremmat mahdollisuudet päästä sanakirjaan.
Mitä siis tehdä?
Sanaa pitää käyttää! Levittää omassa puheessaan ja kirjoituksessaan kulkutaudin lailla! (Ei kuitenkaan liikaa, jolloin se alkaa ärsyttää muita.) Jos sana on elinkelpoinen, muutkin alkavat käyttää sitä ja sana leviää. Mitä paremmin sana sopii ihmisten suuhun ja täyttää jonkin olemassa olevan tarpeen, sitä nopeammin ja laajemmalle se kiirii. Pian joku käyttää sitä mediassakin, ja sitten mentiin...
Olkoon tämä blogikirjoitus vaatimaton panokseni harvaman puolesta. Minkä uuden sanan sinä soisit leviävän yleiseen tietoisuuteen?
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa
Ja asiaan: Savusumu voisi olla samu. Vallanpitäjä voisi olla vallakas. Sellainen, joka ehtii, voisi olla ehteliäs (tästä kiitos Akulle, 6 vee). Ottaisitteko nämä Sanakirjaan, pliide...
Lähettää sähköpostia: 'sähpätä'
Sekä yleisempään käyttöön ainakin omassa lapsuudessani vain ja ainoastaan käytetty "jalkkis" "futiksen" sijaan.
Tyttäreni keksi aikoinaan sanan "poljetin", joka tarkoittaa "jalkapöytää".
Koira kun astui tuon kolmivuotiaan - ei varpaille, vaan poljettimelle...