Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
28.9.2012 10.13
F-lukutapa ja linkkiloikinta tyhmentävät, kuulemma
Onko lukutapamme muuttumassa keskittyneestä lineaarisesta lukemisesta vilkuilevaan hyppelehtimiseen?
Jatkuva verkossa samoilu, nettisivujen silmäily ja linkistä linkkiin hyppiminen muuttavat lukutapojamme, vaikeuttavat tekstien ymmärtämistä, tekevästä meistä kielellisesti entistä lahjattomampia – ja muutenkin tyhmempiä. Googlettaminen on kivaa, mutta maksamme hauskuudesta kalliin hinnan: menetämme kykymme lukea ja ajatella syvällisesti. Jatkuva netinkäyttö ja siihen liittyvä infoähky nimittäin vaikuttavat väistämättä aivoihimme ja siihen, miten suhtaudumme teksteihin ja kielenkäyttöön sekä tietoon.
Tällaisiin uhkakuviin törmää, kun seuraa keskustelua netin vaikutuksesta ihmisiin. Keskustelu on saanut vauhtia Nicholas Carrin kirjan The Shallows. What the Internet Is Doing to Our Brains ilmestyttyä (suomeksi Terra Cognitan kustantamana: Pinnalliset. Mitä Internet tekee aivoillemme?). En ole lukenut kirjaa, mutta täytynee tutustua. Sen sijaan olen lukenut joitakin kirjan kirvoittamia arvioita ja keskusteluja – netissä loikkimalla, kuinkas muutenkaan.
Käsitykseni mukaan kirjassa viitataan muun muassa kokeisiin, joissa selvitetään nettisivujen lukemisen tapoja. Kokeissa havaittiin nettilukijoiden lukevan vain kaksi tai kolme riviä tekstin alusta. Sitten he hyppäävät muutaman rivin ja lukevat puolesta välistä paria riviä ja sukeltavat lopuksi alaspäin. Jos seuraa netin lukijan silmänliikkeitä, huomaa, että ne muodostavat ikään kuin F-kirjaimen. Nopea nettisurffailu ilmeisesti vaikuttaa jo niin paljon tottumuksiimme, että ilmiö olisi havaittavissa aivojen magneettikuvauksella.
Tutultahan tuo tuntuu, tyhmemmiksi tullaan... Mutta asia tuskin on aivan yksiselitteinen. Joskus muinoin taitoa lukea silmäillen ja löytää siten etsimänsä pidettiin hyvänä asian. Ei sen ajateltu tuhoavan kykyämme ajatella ja toimia kielellisesti.
Ehkä onkin niin, että hallitsemme useanlaisia lukutapoja. Joihinkin teksteihin ja tarkoituksiin soveltuu parhaiten levoton vilkuilu ja linkkiloikkailu, toisiin taas rauhallinen alusta loppuun vaeltaminen.
***
Joitakin linkkejä (nämä on kuulemma syytä lisätä tekstin loppuun, jotta lineaarinen lukeminen ei häiriinny):
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa
Vaikutukset aivoihin ovat sitten eri juttu. Paljon esitetään hurjia väitteitä siitä, mitä netti tai muut ilmiöt vaikuttavat mieleemme, ajattelemisen tapaamme, asenteisiimme jne.
Herää kysymys, millaisilla tutkimuksilla ne on todennettu. Asian voi myös muotoilla negatiivisesti: Millainen mahdollinen tutkimusjärjestely ja sen mahdollinen tulos osoittaisi väitteen vääräksi? Jos sellaista ei voi esittää eli väite ei olisi falsifioitavissa missään mahdollisessa maailmassa, väite ei sanokaan mitään todellisuudesta – se on ”tosi” todellisuudesta riippumatta eli se on ”tosi” vain esittäjiensä ja uskojiensa mielessä, mielikuva, arvostelma.
Ihan mielenkiinnon vuoksi: Ovatkohan nämä nimimerkit saaneet vaikutteita toisiltaan vai mistä johtunee -ton-johtimen suosio?
Jos osaa tehdä kumpaakin tilanteesta riippuen, se on tietenkin hyvä, mutta entä jos ei sitten enää osaakaan keskittyä lukemaansa silloin kun pitäisi?
Tosin tästä tulee myös mieleen tutkimukset joilla saadaan haluttuja tuloksia kun esitetään sopivat (väärät kysymykset).
Koulussa teki aikoinaan "syvän vaikutuksen" se tutkimus jossa kehotettiin olemaan kuuntelematta musiikkia läksyjä lukiessaan. Todisteeksi esitettiin tutkimus, jossa musiikkia kuunnelleet läksyjenlukijat muistivat jälkeenpäin mitä musiikkikappaleita oli soitettu. Siitä miten hyvin tai huonosti itse luettava asia oli painunut päähän ei mainittu mitään. Joko sitä ei ollut tutkittu tai sitten vastaukset eivät olleet tutkijan haluamia...