Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Tekstejä teksteistä, jotka kertovat teksteistä, jotka…
Helsingin Sanomien tiedesivuilla oli kiinnostava uutinen (25.9.2012) vuosittain jaettavista ”huuhaa-Nobeleista”. Fysiikan palkinto myönnettiin tutkijaryhmälle, joka perehtyi poninhännän käyttäytymiseen. Psykologian palkinto meni tutkijoille, jotka selvittivät kokeellisesti, että vasemmalle kallistuminen saa Eiffel-tornin näyttämään pienemmältä.
Hassua. Mutta kiinnostavin – ja merkittävin – palkinnoista oli mielestäni kirjallisuuden ”Nobel”. Se myönnettiin tällä kertaa Yhdysvaltain kongressin alaiselle tilintarkastusvirastolle. Kuten Hesari asian ilmaisee, virasto julkaisi ”raportteja käsittelevistä raporteista raportin, joka suosittelee valmistelemaan raporttia raportista, joka käsittelee raporttien raportteja”.
Intertekstuaalisuus on kaikkien tekstien ominaisuus: teksteillä on monenlaisia suhteita toisiin teksteihin. Laskin eräässä tutkimuksessani, että yhdessä opetuslautakunnan esityslistassa mainitaan 60 muuta tekstiä. Näistä suurin osa on muita virkatekstejä. (Ks. teosta Teksti työnä, virka kielenä.) Vastaavanlainen tekstien maailma avautuu myös lakiteksteistä (kuten osoitan Hanna Hämäläisen kanssa Kielikellon artikkelissa 4/2011).
Puhun esityslistatutkimuksessani tekstuaalisesta
pirunnyrkistä. Virkatyön maailma näyttää tekstien hallitsemisen maailmalta,
jossa vallitsee järjestys. Mutta, ja siteeraan tässä itseäni, kun
”järjestyksen pintaa raaputtaa, alta paljastuu tekstien ja diskurssien vyyhti,
jonka hallitsemiseen ja selvittämiseen on välineitä vain byrokratiaan
vihkiytyneillä – heidän ovat tekstit, heidän ovat diskurssien avaimet, heillä
on valta”.
Millaisia kokemuksia teillä mahdollisesti on näistä tekstuaalisista pirunnyrkeistä? Olisi kiinnostava kuulla.
Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa
Huuhaakomitea olisi saanut tässä tapauksessa antaa huuhaapalkintonsa ihan itselleen, koska juuri se itse tuotti tuon kirjallisen helmen.
Todellisen raportin http://www.gao.gov/products/GAO-12-480R otsikko on ”Actions Needed to Evaluate the Impact of Efforts to Estimate Costs of Reports and Studies”, ja yleisellä tasolla raportin kuvaus on selkeä ja sisältö järkevä.
Yhdysvaltain puolustusministeriö on selvittänyt raporttien ja tutkimusten tekemisen kustannuksia. Tarkastusvirasto on halunnut puuttua tähän ja nostaa esiin kysymyksen siitä, onko sellaisilla selvityksillä todellisia vaikutuksia ja millaisia. Ehkä selvitysten kustannuksiakin tarkastellaan, enemmän kuitenkin ilmeisesti niiden laskentaperusteita ym. (kuten onko otettu huomioon kaikki kustannukset – maailmassahan tehdään paljon huuhaa-arvioita, joissa esimerkiksi organisaation oman väen työlle ei anneta mitään arvoa, vaikka se olisi hallitsevassa asemassa).
Virasto osasi kuvata tämän melko sujuvasti toistamatta report-sanaa kuin nälkäinen papukaija, mutta huuhaakomitea ei osannut, ei myöskään Suomen selvästi suurin sanomalehti. Joten kenelle palkinto oikeastaan kuuluisi?