Kielitieteen päivittelyä, osa 5: akateemiset kiitokset!

Minna-Riitta Luukka on palannut vuosikymmenen tauon jälkeen tutkimaan akateemisia tekstejä. Nyt hän on tarttunut vähän tutkittuun mutta vaikuttavaan aineistoon, kasvatustieteilijöiden väitöskirjojen esipuheisiin.

Hyvä että on tarttunut nyt, kun väitöskirjoja vielä suomeksi kirjoitetaan :)

Luukan tutkimus on ns. vaiheessa, mutta jo nyt hänellä oli esitellä kiinnostavia alustavia havaintoja. Esimerkiksi tämä: Minna-Riitan muutaman kymmenen tekstin aineistossa käytetään 114 tapaa kiittää. Kiitos, tahdon kiittää, kiitos kuuluu, kiittäminen on NN:ää jne. (Mutta ei kai tätä: "Aivan aluksi haluan kiittää...") Rikas ja kiitollinen sekä kiitoksellinen kieli, tämä suomi!

Tutkiminen ja väitöskirjan tekeminen näyttäytyy esipuheissa  yksinäisenä raatamisena, jossa vaaditaan paitsi suvereenia älyä myös vahvoja perslihaksia sekä jotakuta, joka kotona pyörittää sitä paljon parjattua arkea. Väitöskirjatyötä esitellään monenlaisin kielikuvin: matkana, pitkänä prosessina, polulla hoipertelemisena, pihalla olona, yksinäisellä saarella olemisena jne. Niin ja tietysti "tienä, jolta ei ole paluuta entiseen".

Väitöskirjan esipuheen loppuun kuuluu usein kevennys, esimerkiksi tällainen: "Nyt on aika palata ihmisten pariin." Vai olikohan tuo kevennys?

---

Täten ja monin kiitoksin päätän raporttini Kielitieteen päivien tiimoilta tämän päivän osalta taholtani tähän. Edessä mielikuvaharjoittelua huomista Suomen kielitieteellisen yhdistyksen järjestämää Kielen valta -paneelia varten...

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa