Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Kyllä mediakritiikkiä, ei parjaamista
Hohhoijaa... Tämänpäiväisen uutisen mukaan Kaarina Hazard pyytää anteeksi Halme-kolumninsa aiheuttamaa mielipahaa.
Siteeraan nyt Helsingin Sanomia, jonka lähteenä lienee Iltalehti:
"Hazard itse sanoo, että hänen kolumnissaan oli kyse mediakritiikistä, ei edesmenneen Tony Halmeen parjaamisesta."
En ota kantaa Hazardin kolumniin. Sen sijaan ihmettelen yleisemmin, onko mahdollista, että jossakin tekstissä voi olla kyse JOKO tästä TAI tuosta. Siis: kenellä on oikeus tekstin OIKEISIIN merkityksiin, kirjoittajalla, lukijoilla?
Kyllähän tässä nyt tietysti olisi analyysin paikka: Millaisia valintoja tekstin kirjoittaja on tehnyt? Millainen kokonaisuus näistä valinnoista muodostuu? Millaisena tekstilajina kirjoitus näyttäytyy? Mitkä tällaisen lajin käytännöt yleensä ovat? Miten tämä vaikuttaa niihin tulkintoihin, joita tekstissä näkyvien kielellisten valintojen perusteella on tehtävissä? Mikä on tekstin suhde muihin teksteihin? Jne.
Yksittäisen tekstin monipuolinen analysointi on tarkkuutta ja vaivaa vaativa tehtävä. Tekstianalyysi on eri asia kuin tekstin referointi tai kommentointi tai merkitysten arvelu. Tekstianalyysissa ei pysytellä (toisin kuin on esitetty) tekstin pintatasolla, päinvastoin: pinnasta pureudutaan luihin ja ytimiin.
Ja mikähän tämän tekstini tarkoitus olikaan...
Niin, onko julkisen sanan neuvosto oikea paikka tekstien moniulotteisten ja -tasoisten merkitysten analysointiin?
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa