Minna Suni
Valelääkäri vai ulkomaalainen?
Taas on pöyristystä piisannut. Joku kelmi ryhtyi lääkäriksi ihan ilman lääkärin pätevyyttä. Jutteli mummoille mukavia ja jakeli lääkkeitä fiilispohjalta tai sen varassa, mitä papereista pystyi maallikkona päättelemään. Huh, huh. Hyvä, ettei kuinkaan päässyt käymään.
Vaan entäpä jos lääkärillä on lääketieteellistä asiantuntemusta yllin kyllin, mutta juttu ei oikein luista suomeksi eikä tekstien kanssa ole juuri helpompaa? Pärjääkö lääkäri ja luottaako potilas?
Vuonna 2000 Suomessa työskenteli nelisensataa ulkomailta tullutta lääkäriä. Vuosi sitten heitä oli vakituisina, määräaikaisina tai keikkalääkäreinä jo melkein 1700. Helsingissä heidän osuutensa kaikista terveyskeskuslääkäreistä on nykyään noin viidennes.
Kielitaito vaikuttaa terveydenhoitoalalla paitsi työnteon yleiseen sujuvuuteen myös potilasturvallisuuteen. Työnantajan harteilla on vastuu sekä työtehtävissä riittävän kielitaidon määrittämisestä että sen olemassaolon varmistamisesta. Kielitaidon hankintavastuu taas on työntekijällä itsellään – mutta voikohan riittävää ammatillista kieli- ja viestintätaitoa lopulta hankkia muualla kuin työssä? Ja mitä kulloinkin on ”riittävä taito”?
Itselläni on paraikaa muutaman opiskelijan kanssa meneillään Suomi työkielenä -tutkimus, jossa tarkastellaan sitä, miten ulkomailta Suomeen rekrytoidut eri alojen ammattilaiset ottavat haltuun suomen kieltä oman työarkensa keskellä. Lääkärit ovat – kuinka ollakaan – yksi tämän tutkimuksen kohderyhmistä, ja monenlaista mielenkiintoista ja lupaavaa näyttää aineistoista nousevan esiin.
Se vain välillä harmittaa, että tositilanteisiin on kielentutkijoilta pääsy kielletty. Lääkärin ja potilaan kohtaamisia ei voi mennä havainnoimaan, koska tietosuojakysymykset tulevat vastaan. Tutkimuseettiset seikat estävät myös sen, että terveyskeskusten tai poliklinikoiden auloihin voisi mennä jututtamaan potilaita siitä, miten vuorovaikutus lääkärin kanssa heidän mielestään sujui. Kokonaiskuvan kannalta olisi kuitenkin tärkeää ja tarpeellista koota ja analysoida myös niitä havaintoja ja päätelmiä, joita asiakkaat tekevät vastaanotolla tai osastolla ollessaan.
Pitäisiköhän tästä vielä laatia teille varta vasten vaikkapa anonyymi verkkokysely? Tuliko heti mieleen se yksikin reseptin uusiminen, kun..?
Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa
Olemme toki käyneet läpi eri keskustelufoorumeilta löytyneitä viestiketjuja tästä aihepiiristä, mutta sieltä löytyvä saalis on aika niukkasanaista ja myös tietoisten provosointien tyrehdyttämää. Täällä asiallinen keskustelu varmaan onnistuisi :-)
Näistä lääkäreiden kielitaitoasioista oli muuten viikko sitten Hesarissa aika iso juttu (18.1.2010). Kannattaa lukea ennen kuin laittaa lehden paperinkeräykseen.
Kerran oli ultraäänikuvauksessa radiologia lääkäri, joka puhui vain saksaa. Siinä maatessani elvyttelin saksantaitoani (joka on aika gerostet). Kauan käänsin mielessäni sanaa "sisäelimet" ja päädyin ilmaisuun "die innere organen". En tiedä, menikö oikein, mutta ymmärretyksi tulin. Loput asiani solkkasin latinaksi.
Lääkärin vieraskielisyys tai jopa suomen taidon puuttuminen ei aina ole se pahin kommunikaation este. Kyllä suomea äidinkielenään puhuva lääkärinkin voi olla huono kuuntelemaan ja huono vastaamaan. Kerran lähdin ihan suomenkielisen erikoislääkärin vastaanotolta mieli täynnä huolestuneita kysymyksiä ja täysin tietämättömänä siitä, mitä lääkäri oli milläkin sanomisellaan tarkoittanut.
Mutta paljon meillä tuntuu olevan ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä. Viisivuotisella päätoimisen potilaan urallani olen tavannut mm. inkeriläisen, venäläisen, saksalaisen, kuubalaisen, ghanalaisen ja iranilaisen lääkärin. Ja yhden kurdin. Ja monta suomenruotsalaista. Ynnä muutaman, joiden kansallisuus ei ole minulle selvinnyt.
Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi erittäin hämmentynyt, jopa pelokas olo.