Minna Suni
Kielitaito kapenee ja hupenee
Kielikouluttajat ja kielentutkijat harmittelevat tietysti sitä, ettei heidän synkkää sanomaansa ole aiemmin otettu todesta.
Nykynuoriso osaa kyllä (ainakin puhua) englantia paremmin kuin aiemmin koulunsa käyneet, mutta siihen se melkein sitten jääkin. Ruotsia ei haluta oppia, joten eipä sitä liioin opita myöskään. Englannillahan pärjää. Valinnaiskieliä tarjotaan kouluissa yhä niukemmin, ja niitä valitaan tuohon niukkaan tarjontaankin nähden vähän.
Tilanne on se, että saksan, ranskan, venäjän, espanjan tai muiden kielten opetusryhmiä ei juuri saada pystyyn isoissakaan kaupungeissa, koska oppilaat eivät enää huoli lukujärjestyksiinsä kieliä kuten ennen. Valinnanvapautta käytetään kai mieluummin helppouden maksimointiin kuin kielitaidon kartuttamiseen. Pienemmillä paikkakunnilla jo oppilasmäärien jatkuva väheneminen ja paine nostaa ryhmien minimikokoa kutistavat kielitarjonnan niihin kahteen pakolliseen.
Itse olen tyypillinen 70- ja 80-luvuilla koulujaan pikkupitäjissä käynyt tapaus. Tutkimustiedon valossa osuin apajille silloin, kun Suomessa oli kielikoulutuksen auvoisa kulta-aika. Myös siellä kurkien ja puolukoiden valtakunnassa tarjottiin nimittäin opetusta ainakin yhdessä valinnaiskielessä – ja viimeistään lukiossa jo useammassakin. Moni poika (!) ponnisti siltä pohjalta tekemään aikuisena kauppaa saksaksi Saksan suuntaan. Muutamien legendaarisessa määrin ruotsinsa kanssa kamppailleidenkin olen kuullut päätyneen virittelemään yrityksiään ja verkostojaan nimenomaan Ruotsin puolelle – ja ruotsihan sujuu. Ei se tahkoaminen siis hukkaan mennyt heilläkään, vaikka ärräpäitä kyllä välillä kuultiin.
Yksi nelikymppinen tuttavani vastikään kertoi, miten hän Etelä-Ruotsissa työmatkalla ollessaan oli ollut isosta suomalaisseurueesta ainoa, joka tilasi ravintolassa ruokansa ruotsiksi. Muut turvautuivat englantiin, koska homma hoitui sillä tottuneemmin. Nuori tarjoilija ilahtui kuulemma vilpittömästi, kun yksi tuossa keskenään niin merkillistä kieltä käyttäneessä ulkomaalaisporukassa puhuikin hänelle englannin sijaan ruotsia, ja heti perään hän suuresti hämmästyi, kun kuuli, että itse asiassa koko sakki ymmärsi ruotsia vallan mainiosti. Hän jopa leikillisesti varoitti työkavereitaan tästä merkillisestä joukkiosta, joka pystyy salakuuntelemaan heitä vapaasti.
Niinpä niin. Olemme merkillinen joukkio. Halveksimme kielitaitoamme, vähättelemme osaamistamme, kadehdimme muunkielisiä ja päälle päätteeksi vielä kummeksumme isoon ääneen maahanmuuttajia, jotka haluavat oppia meidän kielemme.
Palaa otsikoihin | 22 puheenvuoroa
Kielenoppimisen avainsana on motivaatio.
kts. www.vapaakielivalinta.fi
Pakollisen ruotsin poistaminen on suuri palvelus suomalaisille ja Suomelle. Onneksi nuoret ovat heränneet ja "vanhat parrat" päättävissä elimissä siirtynevät piakkoin sinne 1800-luvulle.
Englanti on iloinen poikkeus kouluaineiden joukossa: lapset kokevat että koulun opetus ja heidän arkensa kerrankin lyövät kättä. Innostus tulee siitä, että he kokevat sellaisen osaamisen kasvavan, jolla on jatkuvasti käyttöä heidän arjessaan (media, netti). Iloitaan tästä.
Vain harvalle sopii kolmas kieli peruskoulun viidennellä. Silloin tulee jo rankasti uusia käsitteitä, jotka ovat vaikeita myös monille täysin suomenkielisille.
Suomalaiset tulivat juuri toiseksi Euroopassa kansan kielitaidon määrässä. Se on tosi hyvä tulos kansalle, jonka omalla kielellä on vain yksi pieni sukukieli Euroopassa. Se, että tuota kielimäärää pitäisi vielä nostaa ja kuitenkin pitää tiukasti kiinni kaikille pakollisesta ruotsista, ei ole enää kohtuullista.
Ei ole kohtuullista myöskään valittaa oppilaiden motivaatiosta ruotsin kohdalla. Oppilaat kyllä yrittävät. Mutta kun on viikon murrosikäisen pojan kanssa hionut sitä, että tämän korva erottaisi sanat "jag" ja "vad", kysyy kyllä, onko tämä aivan välttämätöntä juuri tälle kaverille, jonka lahjakkuus näyttää olevan enemmän matemaattisteknisellä kuin kielellisellä puolella.
Esimerkiksi Ahvenanmaalla noin kolmasosa peruskoulun ysiluokan oppilaista opiskelee vain omaa äidinkieltään ruotsia ja vieraana kielenä englantia!
(officiella statistik: www.asub.ax/files/Grundskola08.pdf) Myös Ruotsissa oppilaalla on mahdollisuus englannin rinnalle ottaa peruskoulussa toinen, vapaasti valittava vieras kieli tai lisää englantia.
Koulujen kielivalintojen tulee lähteä oppilaiden kokonaiskehityksen parhaasta - siis olla yksilöllisiä - eikä niissä saisi olla kielipoliittisia tavoitteita sen paremmin ruotsin kuin erooppalaisten kieltenkään osalta.
Englanti on onnellinen poikkeus kouluaineiden joukossa. Oppilaat näkevät, miten heille karttuu sellaista taitoa, jota he voivat saman tien käyttää arjessaan (media, netti, kaverit). Iloitaan tästä.
Italialainen anoppini luuli vuosia, että Suomessa on kaksi virallista kieltä: suomi ja englanti. Sillä miten se muuten olisi mahdollista, että suomalainen osaa puhua englantia sujuvasti! Italiassa ei nimittäin kukaan lukion käynyt osaa puhua muita kieliä kuin italiaa, niin huono on opetuksen taso. Ja tämä pätee myös moneen muuhun maahan.
Pois siis turha vaatimattomuus ja rohkeasti kieliä puhumaan, jos osaa yhtäkin vierasta kieltä, niin sekin on jo hieno asia.
Kyseessä on meidän ääriruotsinmieliset, jotka ovat ehdottaneet ratkaisuksi pakkoruotsin aloittamista alemmilta luokilta.
Mikä se sellainen rakaisu on? Siinähän lisätään tämän marginaalisen ja suomalaiselle täysin turhan ruotsin kielen pakko-opetusta entisestään eikä siis lisää hyötykielien osaamista.
Onneksi on alkanut jo järki voittaa ja olemme saaneet kuulla myös positiivisia kannanottoja, emmekä vain 'puhuvien päiden' opeteltua RKP:n propagandaliirumlaarumia.
1) Valtaosa vanhemmista haluaisi itse valita opiskeltavat kielet lastensa kanssa ja nuo vanhemmat ovat itse vielä hyvin koulutettuja ja myös ruotsinsa lukeneita - mikseivät he osaisi päättää.
2) Jatkuvasti syytellään oppilaiden asenteita, vaikka oppilailla on yhä enemmän ongelmia koulutyössä ylipäätään ja vaativien käsitteiden opiskelu alkaa yhä nuorempana. Monen kohdalla pakollinen toinen kieli ei ole tarpeen ainakaan peruskoulussa.
Ikään kuin kieltenopetuksesta vastaavat kävisivät ihan omaa keskusteluaan, jossa ohitetaan kaikki tämän ajan realiteetit ja käypiä argumentteja ovat "kauppa Ruotsin kanssa", "suomenruotsin säilyttäminen" ja "pohjoismainen identiteeetti". Kun ihmisillä on suomalainen identiteetti yhdistyneessä Euroopassa, kauppaa käydään moneen suuntaan ja suomenruotsalaisilla on edelleen taustanaan skandinaavinen kieliyhteisö, jonka pienenä osana he säilyvät kyllä.
Ei kielten koulutus ja tarjonta voi Suomessa olla asenteiltaan niin vanhakantaista kuin se näyttää nyt olevan.
Taivas varjelkoon poikaani opettajilta, joitten asenne on osapuin, ettei pojat opi kieliä, koska mm. sen tähden pojat ei opi kieliä.
Mihin perustuu tuokin väite, että kolmas kieli viidennellä sopii vain harvalle?
Ruotsia kannattaa suomalaisen osata, se laajentaa konkreettisesti ja kulttuurisesti liikkumatilaa
omassa maassa ja päässä.
Kokemukseen. Menepä opettamaan kieliä viidennelle, missä lapsilla on tosiaan jo vaikeuksia niin äidinkielen kuin monen uuden aineen(historia, fysiikka, kemia) vaatimien käsitteiden kanssa.
Ädinkielen taito lienee erilaista tänään kuin ennen. Esimerkiksi monissa lähiökouluissa maahanmuuttajien määrä on niin suuri, että lapsen oma vertaisryhmä ei enää kykene opettamaan oikeaa äidinkieltä, vaan suomenkielinenkin lapsi omaksuu jonkinlaista puolikieltä.
Oppilaat chattailevat paljon englanniksi jo ala-asteella mutta chattien käyttö oman kielen opetukseen on aika lailla olematonta. Kun pidetään kiinni vanhoista tavoista käyttää kieltä, laiminlyödään mahdollisuus oppia kieltä aidoissa käyttötilanteissa.
omassa maassa ja päässä."
Ehkä kannattaa, mutta ei pakolla. Tuo sinun väittämäsi on kuin suoraan RKP:n propagandaoppaan sivuilta.
"Monikieliset lapset myötävaikuttavat eurooppalaisen ja globaalin yhteenkuuluvuuden luomiseen, mikä helpottaa RUOTSIN merkitystä globalisoituvassa maailmassa---"
Suomessa tähän samaan pyritään pakkoruotsilla ja puolipakollisella englannilla!
http://www.oph.fi/blogi/perusopetus/101/mitka_ovat_nykyisen_peruskoulun_vahvuudet_enta_mitka_ovat_suurimmat_heikkoudet_eli_ne_kohdat_joita_pitaisi_parantaa_tai_kokonaan_muuttaa__2
Lisää linkkejä keskusteluihin täällä:
http://www.kielipolitiikka.net/keskustelu.htm
Onko muuten kansan mielipide asiasta mitattu; jos, niin missä ja millä otoksella?
Kauankohan tässä menee ennen kuin Suomessa ryhdytään hankkiutumaan eroon toisestakin kotimaisesta l. pakkosuomesta?
Taloustutkimus Oy on tehnyt suurimman osan noista ja otanta on riittävä tieteellisesti.
Täällä tutkimuksista yhteenveto:
http://www.kielipolitiikka.net/fakta/tutkimus.htm