Valoa näkyy

Vajaa vuosi sitten ilmestyneessä raportissa ”Suomen kielen tulevaisuus” muistutimme sitä, että Pohjolan kielineuvosto laati vuonna 2005 Pohjoismaisen kielipoliittisen julistuksen, jonka kaikki Pohjoismaiden opetusministerit, Suomenkin, seuraavana vuonna hy­väksyivät. Julistus velvoittaa allekirjoittajamaiden hallituksia tekemään konkreettisia suunnitelmia ja päätöksiä sekä kansalliskielten – pohjoismaisessa terminologiassa ”yhteiskuntaa ylläpitävien kielten” – että englannin ja toisaalta vähemmistökielten tilasta ja oikeuksista.

Hiljasta on naapurivaltioihin verrattuna meillä sen koommin ollut, mutta kaksitoista vuotta myöhemmin, joulukuussa 2008 kulttuuri- ja urheiluministeri Wallin asetti toimikunnan valmistelemaan selontekoa kulttuurin tulevaisuudesta. Selonteko, nimeltään Kulttuuri – tulevaisuuden voima, julkistettiin muutama viikko sitten.  Teksti on paikoitellen luvalla sanoen sekä pöhö- että kukkaiskielistä, mutta siihen en puutu tässä.  Alalukuun 2.3 ”Sateenkaaren alla” on kirjattu täsmällisiä toimenpide-ehdotuksia, jotka voi tulkita pohjoismaisen kielipolitiikan noudattamiseksi:

Selonteossa ehdotetaan (ei suositeta, kuten me rohkenimme tehdä) laadittavaksi ”kansallinen kielistrategia, jossa kartoitetaan ja täsmennetään kansallisten virallisten kielten, alkuperäiskansan kielten, vanhojen ja uusien vähemmistökielten sekä kasvavien kieliryhmien asema ja palvelutarpeet”.  Tämä tarkoittaa käytännössä, että seuraavan hallituksen on asetettava virallinen komitea kartoittamaan koko suomalaista kielitilannetta.

Strategisesti vielä tärkeämpi ja poliittisesti vaativampi on ehdotus, jonka mukaan ”turvataan kansalliskielten sekä alkuperäiskansan kielten (erityisesti uhanalaisimpien inarinsaamen ja kolttasaamen) asema, kielenhuolto ja palveluiden saatavuus”. Tekstin ”linjaus”-osioissa viitataan ihmisoikeuksiin sekä perustuslakiin, joka turvaa kansalaisille oikeuden kieleen.

Nykypäivän poliittisessa ilmastossa selontekoa voi noilta osin pitää radikaalina. Lähiajat näyttävät, onnistutaanko Suomessakin saamaan kielipolitiikka osaksi kaikkea politiikkaa.