Auli Hakulinen
Voiko kielenmuutosta peruuttaa eli Tule takaisin selkeä pyy
Parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana sanat ”selkeä” ja ”selvä” ovat joutuneet reviiritaisteluun. "Selkeä" tuntuu selättävän "selvän", mutta syy muutokseen ei ole selvä. Pohdin muutoksen mahdollisia selityksiä ja sitten sitä, onko mitään tehtävissä.
Vielä vanhassa kunnon Nykysuomen sanakirjassa ja uudehkossa Kielitoimiston sanakirjassakin ”selkeän” sanotaan luonnehtivan toisaalta säätä ja taivasta, toisaalta ihmisen ajattelutoimintaa: muistia, kirjoitusta, puhetta. Nestekin voi olla selkeää, kunhan sakka laskeutuu. ”Selvä” puolestaan tarkoittaa täsmällistä, tarkkarajaista, helposti ymmärrettävää ja erottuvaa, esimerkiksi ”selväpiirteinen”, mutta myös ilmeistä ja kiistatonta kuten sanonnoissa ”selvä pyy” tai ”asia selvä”.
Toisin on nykyisessä kielenkäytössä. Harva puhuja ja kirjoittaja -- voisin luetella suoralta kädeltä vain 3-4 tällaista -- pitää kiinni äsken mainitsemastani merkityserosta. Muut puhuvat suruttomasti ”selkeästä voittajasta” tai ”selkeästä suosikistaan”, ja Mikko Hirvonen näkyy joskus johtaneen ajoa ”selkeästi”. Joku kirjoittaa, että kirkolla tulisi olla ”selkeä suhtautuminen homouteen” tai pohtii jopa selkeää ongelmaa! Todellinen helmi on mielestäni lause ”Valmistelun yksi selkeä ongelma on läpinäkyvyyden puute”. Näiden ihmisten sanastosta adjektiivi ”selvä” on jo kuollut.
Entä sitten syyt? Voi olla, että ”selvä” on ainakin ihmisestä puhuttaessa alkanut rajoittua merkitsemään ”juopuneen” vastakohtaa. ”Selvä voittaja” tarkoittaisi siis raitista voittajaa. Tämä selitys ei yksin riitä. Olisiko niin, että kolmitavuinen ”selkeä” kuulostaa hienommalta, ja tämän trendin olisi saanut liikkeelle joku hienostelija? Sosioligvistit ovat esittäneet, että kielenmuutoksen edelläkävijöitä ovat aina miehet; naiset valtaavat tilan kun muutos on saavuttanut standarin aseman.
Hienompi tai ei, ainakin sana on isossa joukossa.Tarkoitan, että samanmuotoisia adjektiiveja on suomessa paljon: kepeä, virkeä, hehkeä, ripeä, viileä, synkeä, himmeä, kiinteä, notkea, pehmeä... Kymmenittäin. Se on suosittu adjektiivin muotti, mikä seikka ehkä tukee ”selkeän” vahvistumista. Sen sijaan ainoa adjektiivin ”selvä” pari on ”mälvä” ja muita kaksitavuisia ovat ”kuiva”, ”hyvä” ja ”syvä”.
Adjektivi ”selkeä” ja sen adverbijohdos ”selkeästi” ovat selvästi nyt siis kielenkäytössä niskan päällä. Mutta hauska on havaita, että sanontoihin nillä ei ole vielä pääsyä. ”Selvä” pitää pintansa yhdyssanassa "epäselvä” tai ”selvänäkijä”, sanonnoissa kuten ”selvin päin” tai ”saada selvää” ja verbissä ”selviytyä”. (Tosin verbi ”selittää” näyttää joutuneen ”avata”-verbin puristukseen, mutta se on jo toinen juttu.)
Jos nyt haluaisin paluuta entiseen, jossa näillä kahdella sanalla olisi selvä työnjako, mitä voisin tehdä? Olen jo perustanut kustannustoimittaja Alice Martinin kanssa selvä-sanan tukiyhdistyksen. Olen myös ajatellut lähettää kukkia pakinoitsija Bisquitille, joka puhui ”selvän” puolesta radiohaastattelussa. Ja vetoan nyt Teihin, tämän blogin kaikkiin 123 lukijaan: auttakaa!
Vakavampi kysymys on kuitenkin, onko muutos johtanut merkityksen köyhtymiseen ja voiko jostain ilmaantua uusi sana, jolla kuvattaisiin sään, ajattelun ja puheen selkeyttä?
Palaa otsikoihin | 17 puheenvuoroa
Olen ymmärtänyt asian olevan ihan päinvastoin nykykielessä; muotisanat vakinnuttavat asemansa ensin NAISTEN kielessä, kun taas miehet ovat kielen käytöltään traditionaalisempia. Käsitys miehistä kielenmuuoksen edelläkävijöinä on vanhentunut. Se lienee syntynyt aikana, jolloin miehet saivat vaikutteita kodin ulkopuolisesta kieliympäristöstä enemmän kuin kotia ja lapsia hoitamaan jääneet naiset. Tämä asetelma ei kuvaa nykytodellisuutta...
Puhut asiaa. Minuaa riipii joka kerta - ja se on tosi usein - kun kuulen selkeää käytettävän selkeästi ja perin tiheästi ärsyttävällä tavala.
Miten voin liittyä selvä-sanan tukiyhditykseen? (Mutta eihän siihen liity mitään raittiuslupauksia, eihän?)
terv. Eki
TÄMÄ SELKEÄN KÄYTTÖ ALKOI MUUTAMA VUOSI SITTEN MIELESTÄNI POLIITIKOIDEN TAHOLTA. SAIHAN TÄLLAISELLA UUDISSANALLA EDES VÄHÄN HERÄTETTYÄ KUULIJOIDEN MIELENKIINTOA PIDETTYÄ PUHETTA KOHTAAN. NYKYÄÄN SITÄ KÄYTETÄÄN, KOSKA SE VAIKUTTAA LÄHES SIVISSANALTA.
ONKO MUUTEN OMATA-VERBI VIELÄ SVETISISTINEN ILMAUS, JOTA EI PITÄISI KÄYTTÄÄ.
Kääntäjänä tulee väistämättä mieleen, että "selkeän" ja monen muu muotisanan tai -ilmauksen taustalla piilee etenkin englannin vaikutus. Näyttää esim. siltä, että "teknologia" on lähes syrjäyttänyt "tekniikan", vaikka juuri "tekniikka" olisi useimmiten täsmällisempi ja oikeampi sana.
Entä onko kaikki nykyään vain "positiivista" tai "negatiivista"? Eikö mikään voi enää olla esim. "myönteistä", "hyvää" tai "suotuisaa" taikka esim. "kielteistä" tai "huonoa"?
Entä onko "jatkossa" todellakin ainoa mahdollinen sana, jolla viitataan tulevaisuuteen? Hienoja sanoja, kuten "vastedes", "tästedes", "vastaisuudessa" ja "edelleen", olisi tarjolla viljalti, mutta ne ovat jääneet "jatkossa"-hoennan jalkoihin.
"Haastava" on puolestaan muodikkaan (vai pitäisikö sanoa "trendikkään") eufemismin malliesimerkki. Usein on kyse niin vakavista ja kielteisistä asioista, että täsmällisempää olisi käyttää sellaisia suomen kielen sanoja kuin "vaikea", "vaativa", "hankala", "ongelmallinen", "kiperä" ja "mutkikas".
Muotisanojen käyttö yleensä nakertaa täsmällisyyttä ja hämärtää ymmärrettävyyttä. Siksi selvää suomea tapaa nykyään aivan liian harvoin, mutta "epäselkeää" sitäkin enemmän.
Onko tällainen käyttö sitten suotavaa tai ei, siitä voidaan olla monta(a) mieltä.
Mutta miksi tuloksesta on tullut nykykielessä tulema? Sama piirre tässäkin: kaksitavuisesta kolmitavuiseen.