Olavi Uusivirta
24.6.2010 17.04
Epäkirjallisuus ja kesä
Suomen Kesä on tunnetusti huonon kirjallisuuden vilkkainta sesonkiaikaa. Dostojevskit jäävät ikään kuin vahingossa kaupunkiasuntoon, mutta onneksi huoltoasemalta löytyy Harlequin-romantiikkaa. Tämä on miehen, vaimon, Jumalan ja Väyrysen välinen sanaton kassakaappisopimus.
Hyvän ja huonon kirjallisuuden vuorovesivaihtelun hektisessä tiimellyksessä jää helposti huomioimatta ympärille jäävä valtava harmaa vyöhyke, epäkirjallisuus. Epäkirjallisuus on liian hyvää ollakseen hyvää ja liian huonoa ollakseen huonoa. Se on kesälukemiston aatelia. Epäkirjallisuuden kotimainen klassikko on tietysti Susan Kurosen (nyk. Ruusunen) Pääministerin morsian, jonka sain ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten. Kiitos. Kesäisin minulle on muodostunut tavaksi aurinkoisina iltapäivinä kaataa lasi täyteen omenalimonadia ja avata PM jostain random kohdasta. Lempikohtani on se kun Suski ja Masa syövät Masan lahjaksi saamaa kylmäsavustettua lohta ja ”tietysti sitä jo tutuksi tullutta uuniperunaa. Sunnuntai saapui liian pian.” Ai että tulee taaskin vesi kielelle.Tämän kesän epäkirjalliseksi kohokohdaksi on hyvää vauhtia muodostumassa David Lynchin Catching The Big Fish. Sitäkin voi huoleti selailla sieltä sun täältä. Lynch on elokuvantekijä, auteur, mutta en olisi uskonut, että hän on epäkirjailijana näin suvereeni. Kirjaa kuten myös aurinkoisia iltapäiviä on vielä kosolti jäljellä, mutta jo nyt takaraivooni on syöpynyt lähtemättömästi se kohta jossa David kertoo kuinka Fellini oli jokseenkin viimeisillä voimillaan kehunut Elefanttimiestä ja sunnuntaina hän oli poissa. Ai että. Epäkirjallisuuden lukemiseen ei tarvita edes mitään camp-henkeä, sillä käsillä on koko ajan ruumis ja veri. Nyt on juhannus, ja juuri parahiksi on kauppojen hyllyille ilmestynyt Pääministerin morsiamen aristokraattista asemaa jo etukäteen hätyyttelevä Testamentti, kirjoittajana Tony Halmeen haamu. Nyt sitä omenalimonadia!
Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro
Mutta olet oikeassa, epäkirjallisuus on loistavaa kesälukemista. Lainasin pari vuotta sitten High Heel Societyn innoittamana Kurosen Pääministerin morsiamen ja muutaman muun tuon genren klassikon. PM:n Kulttikirja-asema on väistämätön. Mikä muu opus onnistuisi kertomaan kaiken olennaisen nykyisestä mediakulttuurista ilman että koko kirjaa tarvitsee vilkaistakaan?
Kun Kurosen teos on koskettava kuvaus mahdottomasta rakkaudesta puupökkelöön ja syvällinen analyysi luokkaerosta, niin Susanna Sievisen Prinsessa ja puoli valtakuntaa edustaa epätietokirjallisuutta kukkeimmillaan. Sievinen on kaiken prinsessainformaation kultainen portti, joka tietää minkä asteisessa vedessä prinsessojen tulee kylpeä ja minkälaisia hymiöitä pitää käyttää, kun lähettää prinsessalle tekstiviestin. Valloittava lastenkirja, jota suosittelen lämpimästi kenen tahansa sivistystä janoavan kesälukemistoon.
Toisaalta kesälukemiseksi kelpaa melkein mikä vaan, jos on itse kesämielellä. Luin muutama vuosi sitten suomen kielen kesätenttiin Terho Itkosen Uuden kielioppaan. Se on edelleen yksi hauskimmista kirjoista, jonka olen lukenut. Nauroin ääneen moneen otteeseen ja luin parhaita kohtia ääneen miehelleni (joka ei kyllä ihan ymmärtänyt, mikä siinä oli niin hauskaa). Siinä oli niin hillitön asenne: "Ja ajatusviivaa ei tule sinun väärinkäyttämän, sillä minä, Terho Itkonen, suomen kielen oraakkeli ja ylijumala kiellän sen!"
Vieläkin muistelen lämmöllä kesää Terhon kanssa!
Nimim. Ajatusviiva 4-eva!