Siirry sisältöön
Haku

Olavi Uusivirta

21.2.2010 22.16

Ilungan tarkoitus

Miten minä tämän nyt selittäisin.

Se on sielukkuutta, mutta hieman tummasävyistä. Surumielisyyttä, mutta ei se melankoliaa ole. Se on se väristys, minkä musiikki parhaimmillaan kuuntelijassa aiheuttaa, voimakas mielenliikutus. Miles Davisin soitossa ja Bob Dylanin teksteissä se on elimellisenä osana. Alun perin se on metsissä asuva myyttinen keijukainen, joka saa ihmiset suurten tunteiden valtaan. Niin ja flamencosta usein sanotaan että... Hyvä on, ehkä duende ei ole sopiva sana Kymppitonniin.

Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta on se vähän sanastakin kiinni. Netistä löytyy nopeasti useampikin ”maailman hankalimmin käännettävien sanojen” lista. Listoja lukiessa palautuu mieleen jo klassikoksi muodostunut nimettömien mutta yleisesti tunnistettavien elämänilmiöiden riemukas sanakirja Elimäen tarkoitus (The Meaning of Liff).

Jokainen on varmasti joskus löytänyt itsensä esittelemästä ihmistä, jonka nimeä ei millään tahdo muistaa. Skotlantilaisilla on tälle erityiselle epäröinnille oma verbinsä, tartle. Jayus puolestaan on indonesiaa ja tarkoittaa niin huonosti kerrottua ja epähauskaa vitsiä, että sille ei voi kuin nauraa. Brasiliassa sormien kuljettamiselle hellästi hiusten läpi on oma verbinsä, cafuné.

Brittiläisen Today Translations -käännöstoimiston vuonna 2004 järjestämässä kyselyssä maailman vaikeimmin käännettäväksi sanaksi nousi Kongon demokraattisessa tasavallassa puhutun luba-bantukielen sana ilunga, joka vapaasti muotoiltuna tarkoittaa henkilöä, joka on valmis antamaan herjauksen tai väärinkäytöksen anteeksi ensimmäisellä kerralla, sietää sen vielä toisellakin kerralla, mutta kolmas kerta on täysin anteeksiantamaton.

Kyseinen konnotaatio lienee lopulta suhteellisen pienen piirin käytössä, sillä kysyttäessä vahvistusta sanan merkitykselle Kongon hallituksen edustaja tunsi sanan ainoastaan suosittuna erisnimenä. Toisaalta, minä tiedän esimerkiksi sanalle heikki sellaisia lisämerkityksiä, joista Matti Vanhanen tuskin on kuullut.

Suomen kielestä ei ainakaan äkkiseltään nouse mieleen yksittäistä sanaa, joka olisi ylivoimaisen vaikea kääntää. Paitsi ehkä auervaara. Nimeä vailla on toisaalta koko joukko ilmiöitä, jotka saattavat kuulostaa melkoisen vierailta ulkomaalaisen korviin. Esimerkiksi huokaus, joka lähtee kun Helsingin kantakaupungissa asuva nuorehko mies puusaunasta metriseen lumihankeen hypättyään korkkaa kylmän oluen. Olkoon se näillä puheilla hamina.


Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa

22.2.2010 11.43
Veksi
Kunteusnulppo
Mm, tästä tuli mieleeni Kotuksen artikkeli vuodelta 2004 ja eräs toinen sana:
"Enontekiöllä tunnetaan sana kunteusnulppo, yhdyssana, jonka osat ovat kunteus ’kolmivuotias urosporo’ ja nulppo ’sarvensa pudottanut’. Koko sanan merkitys on ’neljännellä ikävuodellaan syystalvella kuohittu ja sen johdosta sarvensa keskitalvella pudottanut urosporo’."

Kirjoitelma on Maailman vaikein sana, osoitteessa http://www.kotus.fi/index.phtml?s=934
9.3.2010 22.42
Riikka Tervonen
Olin kerran mukana tilanteessa, jossa joukko suomalaisia yritti kääntää Kuopion seudun matkailuesitettä simultaanisti englanniksi italialaisturistille.

Esitteessä puhuttiin "illan viipyilevistä hetkistä järven rannalla" ja tuo viipyilevä-sana mietityttää edelleen, vaikka tapahtuneesta on 10 vuotta. Sanaa yritettiin kääntää "jäämisen" ja "odottelun" avulla; näin pidemmän mietinnän jälkeen viipyilevä olisi ehkä "jotakin, joka pysyy kauan samanlaisena mutta jonka tarkoituksena ei olekaan muuttua nopeasti, mikä tekee tästä ilmiöstä nautittavan".
19.3.2010 9.42
Kale
sol och vår
Ruotsiksi auervaara ainakin kääntyy: sol o vårare, koska siellä on sama käsite. Minun tietojeni mukaan ko. petkuttaja käytti usein sol och vår- nimimerkkiä.