Laura Niemi
Se on Tourus!
Olin viime viikonloppuna Jyväskylässä vanhempieni ja
pikkusiskoni luona. Ruokapöydässä äitini otti puheeksi joululahjat ja mainitsi samalla
ohimennen Tourus-kaupan. En kysynyt
kaupasta sen enempää, vaan ajattelin, että ehkä Jyväskylässä on Tourus-niminen paikallinen myymälä,
josta en ollut sattunut kuulemaan.
Myöhemmin ajoimme kuitenkin isäni ja
siskoni kanssa autolla Toys R Us -lelukaupan ohi, ja tajusin, että äitini oli
varmaan tarkoittanut sitä. Kysyin saman tien takapenkillä nököttävältä
10-vuotiaalta siskoltani, tietääkö hän, että oikealla kohoavan varastomyymälän
nimi on Toys are us. Eipä sisko
tiennyt, vaan hän vastasi itsevarmasti: "Ei se mikään Tois aar as ole, se on Tourus!"
Myöhemmin minulle selvisi, että kuulemma
kaikki puhuvat Jyväskylässä Touruksesta. Suomeen mukautunut nimiasu on siis
vakiintunut laajemmaltikin eikä ainoastaan perheessäni.
Samalla reissulla ajoimme Laukaaseen Vuojärven rannalle rakennetun
Vuolake-hotellin ohi. Isäni kertoi, että hän oli kuullut vasta muutamia viikkoja aikaisemmin, että hotellin nimi pitäisi lausua [vuoleik] eikä
suomalaisittain [vuolake]. Nimen loppuosa lake
onkin siis englantia, ja sillä viitataan hotellin vieressä sijaitsevaan järveen.
Juuri kukaan ei kuitenkaan tiedä oikeaa ääntöasua, vaan kaikki puhuvat kuulemma reteästi Vuolakkeesta. Esimerkiksi isäni oli luullut, että nimi on johdettu vuolla-verbistä. Ihmettelin, miksi Laukaassa sijaitseva pieni hotelli antaa itselleen osin englanninkielisen nimen – keskisuomalaisen pienehkön paikkakunnan hotelli ei ole varmaan kovinkaan usein turistien kansoittama.
Viikonlopun jälkeen päällimmäinen ajatukseni oli se, miten mukavaa on,
että
kielenkäyttäjät mukauttavat jopa vieraskielisiä nimiä omaan
puheenparteensa
sopivaksi. Kai sekin on jonkinlaista enemmän tai vähemmän
tietoista taistelua oman suomen puolesta arjessa, jossa englantia kuulee
ja näkee
kaikkialla.
Ostanpa itsekin joskus toppeja ja sukkahousuja Kiina-rikoosta ja Kappahallista,
en suinkaan Gina Tricotista tai Kappahlista. En totta puhuen edes tiedä,
miten Gina Tricot äännetään oikeaoppisesti – pitäisikö alkuosa sanoa englantilaisittain
[tsiina] vai kenties [giina] tai [jiina]?
Toisaalta jäin miettimään sitä, miksi yritysten nimet ovat
usein niin hankalia, että kielenkäyttäjät eivät hahmota ja osaa lausua niitä.
Molemmat vanhempani osaavat hyvin englantia, mutta hekään eivät hahmottaneet Toys R Us -nimeä siten kuin ketju on
itse tarkoittanut.
Toys R Us -ketju on kansainvälinen ja lähtöisin alun perin
Yhdysvalloista, joten sen myymälöiden nimeä ei voine muuttaa Suomessakaan.
Tendenssi tuntuu olevan kuitenkin se, että myös monet suomenkielisille
suunnatut palvelut ja tuotteet nimetään englanniksi. Aiemmin olen ihmetellyt
muun muassa Yliopistoliikunnan päätöstä vaihtaa nimensä UniSportiksi vuonna
2011.
Näin joulun alla erilaiset joulutoiveet hiipivät ihmisten mieliin. Siinä missä
joku toinen toivoo vaikkapa valkoista joulua tai lepoa kiireisen syksyn
jälkeen, minä esitän pienen nimin liittyvän toivomuksen: olisi ihanaa, jos edes
suomalaiset yritykset antaisivat itselleen nimiä, jotka olisivat selkeitä,
ymmärrettäviä ja helppoja käyttää.
Onneksi suomenpuhujat kuitenkin usein kiepauttavat vieraskieliset nimet suomalaistettuun, omaan puheenparteensa paremmin
sopivaan asuun. Silloin kotimaisuus ei täysin huku kansainvälisyyden alle.
Tourus sijaitsee muuten melko lähellä kauppakeskus Tourukeskusta. Sattumaako vai ei?
Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa
Puhekieli on oma lukunsa, mutta ihmettelen, miksi ”tois aar as” esitetään ikään kuin oikeana ja alkuperäisenä. Amerikanenglannin ääntämyshän on kai lähinnä [ˈtoiz.əɹ.ˌʌz], eikä tämäkään täysin tuo ilmi eroa sen ja suomalaisen ”tois aar us” -ääntämyksen välillä (onhan suomen ”t” dentaalinen ja täysin aspiroimaton). On jokseenkin koomista paheksua muita siitä, että he lausuvat nimen vahvemmin suomeen mukautettuna kuin jotkut muut.
Tätä saksalaista ruokakauppaketjua olen kuullut puhuteltavan myös Liiteriksi.