Suomenruotsin murteiden eroilla on tärkeä sosiaalinen funktio

Kieliasiaa mediassa: Yle 4.1.2019.

”Suomenkielinen voi kuvitella kaikkien suomenruotsalaisten ymmärtävän toisiaan, mutta näin ei välttämättä ole. Erityisasiantuntija Caroline Sandström Kotuksesta sanoo, että jollei ole liikkunut eri puolilla maata, voi vaikkapa porvoolaisen olla vaikea ymmärtää pietarsaarelaisen puhetta.

Suomenruotsi onkin säilyttänyt juuri Pohjanmaalla paljon vahvemmin murreluonnettaan niin ääntämyksessä, sanastossa kuin taivutuksessa. Helsingissä ja muissa Uudenmaan kunnissa murteet ovat tasoittuneet ja piirteet antaneet tilaa yleiskielelle.

– Moni pohjalainen on myös hyvin ylpeä omasta murteestaan, ja sitä taas moni uusmaalainen ihailee, sanoo Sandström.

Eroja on muun muassa siinä, mitä sanoja käytetään ja miten niitä taivutetaan. Sandström ottaa esimerkiksi Kokkolan ja Alavetelin ruotsin, jossa substantiivien suvuista on luovuttu niin, että kaikki sanat ovat en-muotoisia (ein häst, ein bord ja niin edelleen) ja niihin viitataan pronominilla det (murteessa he).

Nuo murteet ovat saaneet vaikutteita suomenkielisiltä naapureilta ja eroavat siksikin jopa aivan lähellä olevien Kruunupyyn ja Teerijärven murteesta. Suomenruotsin murteissa voi olla suurta vaihtelua pitäjien ja jopa kylien välillä, ja se on osin tietoinen valinta, muistuttaa Caroline Sandström Kotuksesta.

– Kyse on myös identiteetistä, ja murteiden eroilla on tärkeä sosiaalinen funktio. Kielellisillä samankaltaisuuksilla sekä vahvistetaan me-henkeä että rakennetaan eroa ’heihin’.”

Palaa otsikoihin