Kotuksen uutiset 2023
Vähemmistökielistä murresanoihin ja muita kieliasioita
Koostetaan yhteen mediassa puidut kieliasiat.
Viime aikoina mediassa on puhuttu muun muassa vähemmistökielten tilanteesta Suomessa, kielen rappeutumisesta ja sanontojen taustoista. Myös Suomen kielen nauhoitearkisto, murresanat sekä nimistö- ja emojiasiat ovat olleet keskustelun kohteena.
Ei kielisyrjinnälle ja -häpeälle
Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Leena Nissilä kirjoittaa Kotus-blogissa kielihäpeästä ja kielisyrjinnästä. Verkkouutisissa julkaistiin juttu blogipostauksen pohjalta.
Nissilä kirjoittaa siitä, miten vieraskielisen on usein vaikea päästä käyttämään suomen taitoaan, sillä keskustelukumppanit vaihtavat kielen nopeasti englantiin. Jokainen tällainen tilanne tuo oppijalle tunteen, että kieltä täytyy puhua hyvin, jos sitä haluaa käyttää. Samalla tulemme siirtäneeksi eteenpäin omaa kielihäpeäämme.
Nissilän mukaan kielten käyttöön liittyy usein tavalla tai toisella
monenlaista vallankäyttöä. Yhteiskunnassa käytettävien
kielten asemaa määritellään jo lainsäädännössä, eikä kaikilla kielillä ei ole samaa
statusta.
- Leena Nissilä: Kieli ei saa olla syrjinnän väline (Kotus-blogi, 27.9.2023)
- ”Suomalaisten on aika päästää irti kielihäpeästä” (Verkkouutiset, 27.9.2023)
Vähemmistökielten asema Suomessa
Kotuksen erityisasiantuntija Lotta Jalava vieraili Euroopan kielten päivänä Yle Radio Suomessa. Jalava ja juontajat Aki Laine ja Marko Miettinen keskustelivat Suomessa puhuttujen kielten erilaisista tilanteista. Jalava kertoo, että Suomi on ollut aina monikielinen maa. Täällä on monia kieliä: kansalliskielet, omat kotoperäiset vähemmistökielet ja lisäksi paljon uusia kieliä. Jalava tosin toivoisi rinnakkaiskielisyydelle enemmän tilaa.
Jalava muistuttaa, etteivät puhujamäärät kerro kielen merkityksellisyydestä. Suomellakin on suuriin maailmankieliin verrattuna melko vähän käyttäjiä, mutta kieli on silti erittäin tärkeä sitä puhuville. Vähemmistökielet ovat Jalavan mukaan rikkaus suomalaisessa kulttuurissa. Jos kieli kuolee, menetetään yhteys juuriin ja kulttuuriin.
Haastattelussa keskusteltiin myös saamen kielten asemasta ja etäopetushankkeesta, Suomen pienimmästä vähemmistökielestä suomenruotsalaisesta viittomakielestä sekä karjalan kielen ja romanikielen asemasta.
Kieli ei rappeudu
Lotta Jalava vieraili myös Ylen Aristoteleen kantapää -ohjelmassa. Toimittaja Pasi Heikuran johdolla jaksossa keskusteltiin monien pelkäämästä kielen rappeutumisesta. Jalavan mukaan rappeutuminen ei ole kielitieteellinen termi, vaan kieli muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Jos puhutaan rappeutumisesta, pitää miettiä, mihin verrataan: onko vertailukohteena Agricolan suomi, Aleksis Kiven suomi vai kantaurali?
Jalavan mukaan kauniimman tai puhtaamman kielen kaipuuseen liittyy haitallista ylemmyydentuntoista asennetta. Tarvitaan sallivuutta, jotta kieltä oppivat ja vähän toisella tavalla käyttävät voivat puhua tavalla, jolla puhuvat. Jalava muistuttaa, että virkahenkilöiltä ja medialta vaaditaan toki enemmän kuin tavallisilta kielenkäyttäjiltä.
Mistä sanonnat on tehty?
Syyskuun puolessa välissä MTV Uutiset selvitti hauskojen sanontojen taustoja. Kielitoimiston sanakirjan toimittaja Tarja Heinonen oli kutsuttu kertomaan, miten sanontoja syntyy.
Heinosen mukaan monet sanonnat ovat olleet käytössä Agricolan ajoista asti. Hän valottaa haastattelussa sanontojen olevan usein käännöslainoja muista kielistä tai perustuvan johonkin lähtötekstiin, kuten Raamattuun tai antiikin teksteihin. Heinonen mainitsee sanontojen olevan usein kuvallisia ja kenen tahansa luotavissa. Toisaalta sanonnat voivat perustua mielikuvitukseen. Esimerkiksi sanottaessa jonkin maistuvan kengänpohjalta ei tarvitse tietää, miltä kengänpohja oikeasti maistuu.
Heinosen mukaan sitä, milloin sanonta on vakiintunut kieleen, on vaikeaa määrittää. On mietittävä, onko kyseessä vakiintunut sanonta, sen muunnos, satunnainen muodoste vai jotakin muuta. Uusia sanontoja kuitenkin syntyy koko ajan, ja niitä myös käännetään, tosin lähinnä englannin kielestä.
Nauhoitearkisto tukemassa sukututkimusta
Kotimaisten kielten keskuksen Suomen kielen nauhoitearkisto oli tarjonnut Tomi Ahorannalle mieleenpainuvia elämyksiä. Alun perin Jäsenviesti Jalmarissa ja nyt Suomen Sukututkimusseuran blogissa julkaistu Ahorannan teksti käsittelee Kotuksen nauhoitearkistoa sukututkimuksen näkökulmasta.
Kuunnellessaan sukunsa kotiseudulta peräisin olevia äänitteitä Ahoranta oli löytänyt isoisänsä äidin haastattelun. Nauhoite tarjosi sukututkijalle paljon arvokasta materiaalia: hän pääsi tutustumaan isoisoäitinsä perheeseen ja kotiseutunsa paikallishistoriaan.
Ahoranta oli löytänyt nauhoitteiden avulla yhteyden edesmenneisiin sukulaisiinsa. Sukututkijan isoisän äiti kertoi nauhoitteissa ennen talvisotaa kuolleesta veljestään ja lähes 100 vuoden ikään ehtineestä isoäidistään. Myös kotiseudun asiat, kuten kylän ensimmäinen polkupyörä, puhelin ja auto, tulivat käsitelyä.
Kenen mukaan nimetään?
Kotimaisten kielten keskuksen nimistönasiantuntija Maria Vidbergiä on haastateltu Nya Östis -lehteen Loviisan kaupungin nimipäätöksistä. Keskustelua on herättänyt se, että uuden asuinalueen aukio nimettäisiin Victorianaukioksi Ruotsin kruununprinsessa Victorian mukaan.
YK:n suositus kuitenkin on, että paikkoja ei nimetä elävien henkilöiden mukaan. Vidberg sanoo, että lisäksi muistonimi tulisi antaa vasta, kun on kulunut vähintään viisi vuotta henkilön kuolemasta.
Murteiden erikoisuuksia
Murresanat puhuttavat Västra Nylandin artikkelissa, johon on haastateltu Suomen ruotsalaismurteiden sanakirjan päätoimittajaa Caroline Sandströmiä. Artikkelissa käsitellään lukijoiden lähettämiä läntisen Uudenmaan murresanoja.
Yksi murrepiirre on esimerkiksi adjektiivin pääte -gär, joka on tyypillinen läntisen Uudenmaan murteelle. Lisäksi tyypillinen piirre on ero yleiskielisen ja murteellisen lausumistavan välillä. Lyhyestä u:sta tulee usein o, ja e saatetaan jättää lausumatta määräisessä muodossa, jolloin esimerkiksi hunden lausutaankin ”hondn”. Sandström huomauttaa, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa käyttää murretta, sillä murteet ovat puhekieltä.
Nuoret aistivat emojien nyanssit
”Emojeita ei voi käyttää väärin”, toteaa Kotuksen asiantuntija Olli Tamminen Uusimaa-lehdessä. Tamminen on tutkinut eri-ikäisten ihmisten emojien käyttöä pro gradu -tutkielmassaan. Hän kertoo, että vanhemmat tulkitsevat emojeita yksinkertaisemmin kuin nuoret. Nuoret huomaavat helpommin pienet nyanssi.
Tamminen toteaa, että nykypäivän Messenger- tai Whatsapp-keskustelu on enemmän kirjoitettua puhetta kuin kirjoitusta. Emojit ovat keino ilmaista tunnetta, joka puhuttaessa näkyisi esimerkiksi käsien heilutteluna.
