Kotuksen uutiset 2022
”Viron kielen asema on vahvempi kuin koskaan”
Eesti Keele Instituutin Arvi Tavast ei halua toimia kielipoliisina.
Eesti Keele Instituutin (EKI) väki vieraili Kotimaisten kielten keskuksessa maaliskuussa. Kysyimme EKIn johtajalta Arvi Tavastilta viisi ajankohtaista kysymystä EKIstä sekä Viron kielitilanteesta ja -politiikasta.
1. Millainen on Viron kieliympäristö tällä hetkellä?
Viron kielen asema on vahvempi kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi Euroopan parlamentissa saa puhua viroa ja monilta oppialoilta voi väitellä viroksi. Myös kieliresurssien ja kieliteknologisten työkalujen saatavuus on parempi kuin monen isomman kielen kohdalla.
Samaan aikaan Virossa on edelleen huomattava venäjänkielinen vähemmistö. Se, että osa heistä saa esimerkiksi uutisensa Venäjältä, koetaan tällä hetkellä turvallisuusongelmana.
Viron- ja venäjänkielisiä pitävät erillään myös koulut, joiden tulevaisuudesta on alettu keskustella. Siirto yksikielisiin kouluihin aiheuttaa vastustusta politiikan molemmilta laidoilta: Yhtäältä venäjänkielisten pelätään heikentävän vironkielisten koulujen tasoa. Toisaalla puolustetaan venäjänkielisten oppilaiden oikeutta opetukseen omalla äidinkielellään.
2. Aloitit EKIn johtajana vuonna 2020. Mitkä ovat johtajakautesi tärkeimmät tavoitteet?
Tavoitteenani on auttaa ihmisiä ymmärtämään nykyaikaisen kielitieteen peruslähtökohtia. Sitä, että kieli kuuluu koko yhteiskunnalle, ei vain muutamille valituille. Että kieli on ihmisiä varten, ei päinvastoin. Että elävät kielet muuttuvat aina. Ja että täysin yksiselitteiset ilmaisut eivät ole saavutettavissa edes erityisalueilla kuten laki tai sotilaskäskyt, yleiskielestä puhumattakaan.
Minusta olisi järkevää tuntea iloa kielemme rikkaudesta ja käyttää sitä hyödyksemme, sen sijaan että olisimme huolestuneita itsemme ja muiden ”väärästä” kielenkäytöstä.
Niin kutsuttu standardikieli-ideologia on vahva Virossa. ”Oikea” kieli on pitkään ollut keskeinen aihe kielikeskusteluissa. Sen varjoon ovat jääneet esimerkiksi kielen selkeys, tehokkuus ja kauneus. Pienimmätkin kielelliset vaihtelut ja varsinkin kielen muuttuminen koetaan uhkaksi kansallisuudelle. Pelätään, että kielenkäytön tutkiminen sääntöjen määräämisen sijaan johtaa siihen, että emme enää ymmärrä toisiamme.
Suurin haaste onkin, että kielellinen, poliittinen, uskonnollinen tai muu vapaus tuntuu osasta yhteiskuntaa pelottavalta. On vaikeaa päästää irti tiukoista ja osin perusteettomista säännöistä, joita opimme koulussa, monissa tapauksissa toisenlaisen poliittisen järjestelmän aikana. Vaikea on luopua myös muukalaisvihasta, etenkin venäjää kohtaan historiallisista ja poliittisista syistä, ja englantia kohtaan sen nykyisen ylivoiman vuoksi. Lisäksi on myös kielessä, kuten muuallakin, paikoin havaittavissa suora tieteenvastaisuus.
EKIn tehtävä tutkimuslaitoksena on ensisijaisesti tutkia kieltämme ja popularisoida tuon tutkimuksen tuloksia. Haluan lisätä EKIn osuutta sekä viron kielen että yleisen kielitieteen tutkimisessa ja tiivistää yhteyttä tutkimuksen ja käytännön, kuten sanakirjojen laatimisen, välillä.
Kieliasenteet eivät tietysti ole EKIn ainoa vastuualue. Muista suurimpia ovat murteet, sukulaiskielet, kielihistoria ja kieliteknologia, joista varsinkin viimeisin kehittyy nopeasti. Haluan tukea tätä kehitystä, koska teknologiatuki on tällä hetkellä yksi kielen tärkeimmistä selviytymiskriteereistä.
3. Mikä yhdistää, entä mikä erottaa EKIä ja Kotusta?
Vierailumme aikana ihmettelimme, kuinka samanlaisia EKI ja Kotus ovat monissa yksityiskohdissakin.
Ensimmäinen mieleen tuleva ero on kielten lukumäärä. Kun Kotuksella on jo nimessään kaikki kotimaiset kielet, on EKI alun perin yhden kielen instituutti – vaikka meilläkin on jo pitkään ollut tutkimusaiheina murteet, sukulaiskielet ja nyt myös viron viittomakieli.
Toinen ero on, että olemme sopineet Viron tiede- ja opetusministeriön kanssa useiden valtion tehtävien siirtämisestä EKIlle. Valtiolta on siirtynyt meille esimerkiksi kieliteknologiaan, terminologiaan, yliopiston oppikirjoihin, sukukieliin ja viittomakielisen toiminnan koordinointiin liittyviä tehtäviä. Erityisesti kieliteknologian kohdalla tämä on johtanut merkittävän osaamisen rakentamiseen EKIssä – viime vuoden aikana olemme jo palkanneet yli kymmenen kieliteknologia ja kehittäjää.
4. Perehdyitte Helsingissä myös Kotuksen strategiaan. Miten se eroaa omastanne?
Olemme vasta aloittaneet EKIn strategian laatimisen, joten en voi vielä verrata strategioitamme. Samalla tämä on loistava tilaisuus meille käyttää Kotuksen strategiaa hyvänä esimerkkinä.
Voimme kadehtia jälleen monikielisyyttä ja sitä, että kielivarannon monipuolistuminen koetaan etuna eikä uhkana. Sitä emme todennäköisesti pysty kopioimaan, ainakaan vielä, mutta otan sen kuitenkin strategiakeskusteluissa puheeksi. Toinen vaikea aihe meille tulee olemaan teidänkin strategiassanne mainittu kielen muuttuminen ja vaihtelu. Olen kiitollinen mahdollisuudesta viitata, että isommassa sukulaiskielessäkin on samoin.
Toisaalta pyrimme tekemään strategiastamme mahdollisimman mitattavan, mikä on tietysti suuri haaste. Tehtävämme juuri tällä hetkellä onkin löytää suorituskykymittareita, joilla kauden lopussa mitataan, kuinka olemme saavuttaneet tavoitteemme. Jos esimerkiksi ”lisäämme ymmärrystä”, mikä on meidänkin ensimmäinen tavoitteemme, niin miten tätä mitataan? Kuinka paljon lisäystä osoittaa, että olemme tehneet hyvää työtä?
5. Onko Virossa parhaillaan käynnissä lainsäädännöllisiä uudistuksia, jotka vaikuttaisivat kieliympäristöön?
Viron kielen strategia hyväksyttiin taannoin vuosia kestäneen taistelun jälkeen. Taistelu koski juuri venäjänkielisten koulujen opintokielen muutosta. Tekstistä tuli lopulta hyvä, ja siitä on paljon hyötyä toimintaamme lähtökohtana.
Kielilaki, joka viimeisen muutoksensa aikana vuonna 2007 oli kompromissi ”puristien” ja median välillä, tulee jälleen päivittää vastaamaan sekä muuttuvia asenteita että yhteiskunnan jatkuvaa digitalisoitumista. Näkyvin muutos on, että lukion äidinkielen päättökoe siirtyy verkkoon joskus lähivuosien aikana. Tämä vaikuttaa myös EKIn sanakirjoihin, joita muun muassa ei tarvitse enää julkaista paperilla, eli voimme kasvattaa niiden sisältämän tiedon määrää huomattavasti. Käytännössä olemme valmistautuneet tähän muutokseen jo vuosia.
Arvi Tavast (s. 1969) on työskennellyt Eesti Keele Instituutin (EKI) johtajana syksystä 2020 alkaen. Hän on väitellyt tohtoriksi Tarton yliopistossa viron kielestä vuonna 2008. Tavast on perehtynyt erityisesti kieliteoreettisiin kysymyksiin.
Toimitus: Robert Sundman
Kuvat: May Wikström