Viikon vinkit 2017
Itsenäisyyden olemuksesta
Sanan juuret ovat sielussa.
Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijat ovat kirjoittaneet itsenäisyys-sanasta ja itse-sanoista eri yhteyksissä. Tässä joitakin poimintoja sanakirjoista ja muista teksteistä.
itsenäisyys40 vrt. itsenäinen. Valtiollinen itsenäisyys. Saavuttaa itsenäisyys. Turvata maan itsenäisyys. Menettää itsenäisyytensä. Henkinen itsenäisyys. Tyylin itsenäisyys. Työn itsenäisyys.
itsenäisyys (Kielitoimiston sanakirja)
Vanhan kirjasuomen sanakirjassa on runsaasti itse-alkuisia sanoja, esimerkiksi itseolevainen, josta annetaan muun muassa tällaisia esimerkkejä:
Herra Jesu Christe, Sinä joca se eläwä ja itze olewainen Sana olet
ettei yhtäkän maanjuoxia, joutomiestä, laiska eli itzeolewaista pidä taicka Caupungeisa eli Maalla sallittaman
itseolevainen (Vanhan kirjasuomen sanakirja)
Myös Suomen murteiden sanakirjan itse- ja ite-sanojen kirjo on laaja. Tässä joitakin itsellinen-sanan käyttöesimerkkejä:
Ei se kuulu syriääsille mitä ittellisen pussis on sp. Ylistaro
Kyllä se on nii ihelline että se veis kaikki muilta. Kitee
Nyt siäl (entisen torpan paikalla) on – – tommonen, ittellinem (= itsenäinen) paikka. Somero
itsellinen (Suomen murteiden sanakirja)
Itsenäisyys on johdettu adjektiivista itsenäinen, joka puolestaan on Elias Lönnrotin sepittämä vuodelta 1836. Sanojen pohjana on vanha suomalais-ugrilainen sana itse. Tämän sanan alkuperäinen merkitys lienee ollut ’varjo’ tai ’varjosielu’; tähän viittaavat sanan ugrilaiskielten vastineiden merkitykset. Näkemystä tukee se, että aikoinaan ihmisen sielun on uskottu olevan hänen varjossaan, ja varjo on siis edustanut ihmisen henkistä minää.
Itsenäisyys (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)
itsenäisyys-sanan isänä on kirjallisuudessa pidetty tavallisesti Volmari Kilpistä ja sanan syntymävuotena vuotta 1847. Todellisuudessa kunnia kuuluu kuitenkin S. Hilposelle, joka kirjoitti jo kuutisen vuotta aikaisemmin Sanan Saattaja Viipurista -lehdessä (1841, n:o 49, s. 4): ”Suomen Sankarit sotivat sekä itsenäisyydensä ja vapaudensa että vanhan uskonsa tähden.”
Matti Puntila: Itsenäisyyden alkulähteillä (Kieli-ikkuna, 6.12.1999)
Mitä itsenäisyys tarkoittaa, mitä itsenäisyyden käsitteeseen kuuluu? Kielellisille ilmauksille on ominaista, että niiden merkitykset eivät ole yksiselitteisiä, kiinteitä eivätkä pysyviä. Niinpä nekin asiat ja merkityssisällöt, joihin sanalla itsenäisyys on aikojen saatossa viitattu, ovat moninaiset. Tätäkin sanaa on käytetty erinäisissä tarkoituksissa.
Joulukuussa 1917 annettu itsenäisyysjulistus on lyhyt ja väkevä teksti. Yhtäältä se on suunnattu otsikon mukaisesti Suomen Kansalle; toisaalta se puhuu Suomen kansan suulla ja puolesta.
Tekstin sävyä voi luonnehtia yleväksi ja julistavaksi, itsenäisyysjulistushan se onkin! Tekstissä ei kaihdeta isoja sanoja: järjestys, isänmaallinen velvollisuus, kaikki voimat, kansakunnan yhteinen päämäärä, kohtalo, vuosisatainen vapaudenkaipuumme ja niin edelleen.
Tekstin perusteella on itsestään selvää, että on olemassa yhtenäisiä kansoja ja kansakuntia ja että kullakin kansalla on maailmassa oma paikkansa ja kohtalonsa. Ei puhettakaan siitä, etteikö kansalla olisi yhteistä päämäärää!
Vesa Heikkinen: Kansan julistus (Kotus-blogi, 31.1.2017)
”Jaha, se on sitten itsenäisyyspäivä.”
”Eikun itsepäisyyspäivä.”
”Hä.”
”Niin.”
”Kui?”
Vesa Heikkinen: Luukku 6: Se pieni ero (Kotus-blogi, 6.12.2009)