Kotus-vinkit
Kuka tekee nuuskamuikkuset?
Muumit kielessämme.
Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivää vietetään 9. elokuuta. Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla vilisee varsinkin muumiaiheisia juttuja, joten eiköhän aika ole kypsä kieliaiheiselle muumivinkille eli muumiaiheiselle kielivinkille!
Kalifornian kuningas
Sen sijaan, että arvuuttelisimme päivän kunniaksi, kuka muumeista olisit, antakaamme muumien arvuutella itse. Tapani Kelomäki kirjoittaa Kielikellossa ekvatiivilauseen runsaasta viljelystä Taikurin hattu -teoksessa:
Tekstikappaleessa nimetään ja tunnistetaan olioita, kysytään mikä jokin on ja vastataan, että X on Y. Tähän käytetään omaa lausetyyppiään, ekvatiivilausetta. Niin kauan kuin [taikurin hatussa oudon näköiseksi muuttunut] Muumipeikko on tuntematon, teksti vilisee ekvatiivilauseita.
– Minä olen Kalifornian kuningas!
– Ja minä olen Niiskun sisar, sanoi Niiskuneiti. Tämä on minun veljeni.
– Minun nimeni on Nipsu, sanoi Nipsu.
– Ja minä olen Nuuskamuikkunen, sanoi Nuuskamuikkunen.
- Tapani Kelomäki: Sinä olet Muumipeikko – ekvatiivilauseen ominaisuuksia (Kielikello, 3/1999)
- Tämä olen minä: ekvatiivilauseen kaksi subjektitarjokasta (Ison suomen kieliopin verkkoversio, § 924)
Käsityksiä tanssimisesta
Kielikysymysten ytimessä ollaan myös novellissa Kertomus näkymättömästä lapsesta. Tarinan päähenkilö Ninni on joutunut ironisen tädin hoteisiin, ja jatkuva altistus ironialle on muuttanut Ninnin lopulta näkymättömäksi. Toini Rahtu toistaa Kielikello-artikkelissaan Janssonin oivan määritelmän:
Kun Muumipeikko kysyi, mitä ironia on, Tuu-tikki vastasi: ”No, kuvittele että liukastut johonkin limasieneen ja läsähdät istumaan keskelle puhdistettuja sieniä – –. Tietenkin odotat äitisi suuttuvan, se olisi luonnollista. Mutta ehei, hänpä ei suutukaan, sanoo vain kylmästi ja musertavasti: ’Ymmärrän että tuo on sinun käsityksesi tanssimisesta, mutta olisin kiitollinen, ellet tanssisi ruoassa.’ Suunnilleen sellaista on ironia.”
Vartalot vauhdissa
Muumit etsivät ilmeisen usein itseään. Kielitoimiston yleiskielitalkoisiin on lähetetty havaintoja muumejen-taivutusmuodosta. ”Ei muuminkaan vartalo siedä mitä tahansa vääntelyä”, Riitta Korhonen kirjoittaa Kielikellossa:
Myös lasi-tyypin sanoissa on havaittavissa e-hakuisuutta muodoissa, joihin se ei entuudestaan ole kuulunut: ”tautejen”, ”muumejen”. Yleiskielessähän on monikossa muutoin e (tauteja, muumeja, muumeissa), mutta monikon genetiivissä ja nominatiivissa on i: muumien, tautien; muumit, taudit. – – Talkoohavaintoja on tullut mm. sellaisista tapauksista kuin ”kurssejen”, ”tenttejen”, ”kumejen” sekä ”kontaktejen”.
Muumit laaksossa
Muumejen – tai siis muumien – laaksossa sattuu ja tapahtuu. Mutta ovatkohan kaikki muumit laaksossa? Entä onko muumeilla kaikki kotona? Riina Klemettinen kirjoittaa Kielikellossa tällaisista kepeistä sanonnoista.
Muumeja on kielessä kaikkialla! Hemuleita on ehdotettu erään kauriiden suvun nimeksi, muumit ovat harjoittaneet Tokiossa muumidiplomatiaa ja muumipuistoja nousee kuin sieniä sateella (tai ainakin toinen on noussut). Jos tällainen muumiutuminen ahdistaa, aina voi tehdä nuuskamuikkuset eli lähteä talveksi muualle.