Kotus-vinkit 2020
Myrskyn jälkiä
Ailan konkeloita.
Myrskyt jättävät jälkiä. Aila-myrskyn yhteydessä puhuttiin paljon konkeloista. Yleiskieltä kuvaavan Kielitoimiston sanakirjan mukaan konkelo viittaa metsätalouden kielenkäytössä puuhun, joka on kaatunut toisen puun varaan.
Suomen murteiden sanakirjassa esitellään monia konkelo-sanan käyttötapoja. Konkelo voi olla esimerkiksi pystyyn kuivunut puu eli kelo, puun oksassa oleva mutka tai kuoppa. Myös konkeloon kaatumisesta tai jäämisestä on useita esimerkkejä:
Konkel̆loon koatel̆loo puut. (Pielisjärvi)
Ku oekeem pahhaan konkeloon kaataa puun nii on se lujasa. (Rantsila)
Oikees asioos (ei) pirä ruveta junkkaroottohon (= niskoittelemaan) ja viämähän asioota konkelohon. (Isokyrö)
Konkelo voi murteissa tarkoittaa myös isokokoista ihmistä tai eläintä:
Pitkä konkelo se Kalle oli mutta hijas heinäntekomies. (Kittilä.)
Joillakin alueilla konkeloa (myös konkelonpäristäjä) käytetään tikkalinnuista puhuttaessa:
Sanotaan että konkelo kolistaa ku se (isotikka) hakkaa niinko konekkiveeri kävis. (Kankaanpää)
Konkelo-sanaa on käytetty jo vanhassa kirjasuomessa. Vanhan kirjasuomen sanakirjan mukaan konkelolla on viitattu onttoon puuhun:
Iskekk Ukko uta puuta, Komauta kongelota (Christfrid Ganander: Mythologia Fennica, 1789)
Myrskyn jälkeen selvitellään konkeloita, mutta ehkä on paikallaan pysähtyä miettimään myrskyjen nimeämistäkin. Nimet eivät nimittäin ole konkelossa.
Trooppiset hirmumyrskyt saavat nimensä ennakkoon laaditulta listalta. Atlantin ja Tyynen valtameren hurrikaaneille on omat listansa.
Suomessa myrskyt nimetään nimipäiväkalenterin mukaan. Nimi annetaan sen päivän mukaan, jolloin myrsky saapuu Suomeen. Aila-myrsky tuli Suomeen Ailan nimipäivänä 17. syyskuuta 2020.
Teksti: Vesa Heikkinen