Kotus-vinkit
Hei, me leikataan!
Kulitaan ja kepuloidaan.
Leikkaamisesta on moneksi. Yleiskieltä kuvaava Kielitoimiston sanakirja esittelee leikata-verbille seitsemän merkitysryhmää ja yhdelle merkitysryhmistä vielä seitsemän alaryhmää.
Viime aikoina leikkaamisesta on puhuttu erityisesti ensimmäisen merkitysryhmän d-alaryhmän osoittamassa merkityksessä: ”pienentää määrärahoja, vähentää etuuksia tms.” Sanakirjan esimerkki on paljon puhuva: Leikataan määrärahoja.
Leikata voi vaikka leipää ja konjakkia tai hiukset ja housut. Elokuvia leikataan. Umpilisäke leikataan tarvittaessa. Rinteeseen saatetaan leikata tie. Suorat leikkaavat toisensa, ja huuto katkeaa kuin leikattuna.
Joskus moottori leikkaa kiinni. Eikä lanttu leikkaa.
Kansalla leikkaa
Suomen murteiden sanakirjan perusteella kansa on kekseliästä. Kansalla järki säteilee, suorastaan leikkaa!
Tavanomaisen terävällä esineellä halkaisemisen tai katkaisemisen lisäksi leikkaamisella saatetaan viitata viljan korjaamiseen sirpillä, teurastamiseen tai kuohitsemiseen. Leikkaaminen voi olla niin ikään syövyttämistä, kirvelemistä tai närästystä. Joskus maito leikkaa (eli juoksettuu), ja kesäisin käki saattaa kukkua leikata.
Kun käyttää sanakirjan tarkennettua hakua ja hakee leikata-verbiä sana-artikkeleiden merkityksenselitteistä, avautuu laaja leikkaussanojen kirjo. Harputa tarkoittaa pykäliksi leikkaamista, hälviä huolimattomasti niittämistä, kappaloida kappaleiksi leikkaamista, kulia tukan lyhyeksi leikkaamista ja niin edelleen.
Leikkaamisverbejä on murteissa kymmeniä. Yksi mehukkaimmista on kepuloida (kepuloita). Mouhijärvellä on kyselty tähän tapaan: ”Kai sinä kepuloit vähä noita meijän lampaita?”
Viipaloitua leipää
Abstraktin kuuloiset määrärahaleikkaukset saattavat kohdistua leipään eli elantoon. Jokapäiväisin leikkaamisemme kohdistuu aivan varmasti leipään, ihan konkreettisesti.
Leipään ja sen leikkaamiseen liittyy monia kiinnostavia kieliseikkoja. Niitä käy läpi kielentutkija Maija Länsimäki artikkelissaan ”Viipaloitua leipää”.
Länsimäen mukaan sana viipale perustuu todennäköisesti juuri leikkaamista tarkoittavaan sanaan viillä. Viipaletta on kutsuttu muun muassa siivuksi, kiivuksi, vuollaksi, pytkyksi ja palaseksi.
Viipaleisiin on liittynyt monenlaisia uskomuksia. Ensimmäisiin paloihin, kasvukannikoihin, on ajateltu sisältyvän erityistä kasvuvoimaa, joten niitä leikattiin lapsille. Toisena ja kolmantena leikatuista viipaleista on puhuttu lempipaloina, koska niiden syöminen tuotti syöjälle erityistä onnea rakkaudessa.
Jäännöspaloja on kutsuttu voimaa antaviksi väkipaloiksi tai voimapaloiksi. Sana väki on alkuaan tarkoittanut voimaa.