Kotus-vinkit
Hävikkiä kaikkialla
Hävikkiviikon keskiössä on kasvisten ja leivän hyötykäyttö.
Tänä vuonna hävikkiviikkokampanjan kohderyhmäksi on valittu nuoret aikuiset. Pyrkimyksenä on kannustaa erityisesti kasvisten ja leivän järkevään hyödyntämiseen.
Hävikki-sanan juurilla
Hävikki on hävitä-verbistä johdettu substantiivi. Johtimen -kki sisältäviä verbikantaisia substantiiveja on vain parikymmentä, ja niiden ryhmä on varsin sekakoosteinen. Vitsaillen voisi siis sanoa hävikki-sanan kuuluvan hävikkiryhmään.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan hävikki on jostakin aineesta mittauksessa, valmistuksessa tai varastoinnissa hukkaan menevä osa, hukka, häviö. Sana hävikki on ollut mukana jo Suomen kielen perussanakirjan ensimmäisessä osassa, vuonna 1990.
Hävikkiviikko koskee hävikkiruokaa. Kielitoimiston sanakirja kertoo hävikkiruuan olevan esimerkiksi ravintoloista tai kotitalouksista yli jäänyt ruoka tai sen raaka-aine, ylijäämäruoka.
- § 247 Verbikantaisina pieniä, sekakoosteisia ryhmiä (Iso suomen kielioppi)
- Kielitoimiston sanakirja: hävikki
- Kielitoimiston sanakirja: hävikkiruoka
Hävikki yhdyssanoissa
Hävikkiruuan lisäksi on paljon hävikki-alkuisia ja -loppuisia yhdyssanoja. Kielitoimiston sanakirjan toimittajat Riina Klemettinen ja Minna Pyhälahti ovat olleet hävikki-sanojen kimpussa Uudissanataulu-vlogissaan vuonna 2019. Videontekovuoden syksyllä puhuttiin palveluhävikistä, joka on muodostettu samalla tavalla kuin vanhempi sana ruokahävikki.
Vlogissa pannaan merkille myös uusi yhdyssana hävikkijäätelö. Hävikkijäätelö ei ole hävikkiruuan tapaan pois heitettävää ruokaa vaan jäätelöä, joka tehdään yli jääneistä ruoka-aineista, kuten banaaneista tai omenoista.
Perunoista päärynöiksi
Hävikkiviikolla kiinnitetään tänä vuonna erityistä huomiota kasvisten hyötykäyttöön. Kasvisten nimitykset voivat toisinaan kummastuttaa. Olemmeko ehkä hävittäneet ymmärryksen niiden alkuperästä?
Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä -palstalla on kysytty, muistuttavatko sanat peruna ja päärynä toisiaan sattumalta. Kirsti Aapala valottaa, että molemmat sanat palautuvat latinan päärynää tarkoittavaan sanaan pirum.
Sanoista peruna kulkeutui ennen päärynää suomen kieleen, mutta kasviksista päärynä saapui maahamme jo noin 200 vuotta ennen perunaa. Peruna-sanaa käytettiin muinaisruotsin lainan mukaisesti merkityksessä ’päärynä’. Kun peruna tuli kasvina tunnetuksi Suomen kamaralla, nimettiin se monin paikoin jonkin ennestään tutun ja sitä muistuttavan kasvin mukaan. Toisaalla perunaa kutsuttiin maapäärynäksi ja toisaalla se nimettiin omenan mukaan. Lopulta päärynä mainittiin nykymerkityksessään ensimmäisen kerran vuonna 1776.
- Peruna ja päärynä (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä
Leivän monet nimet
Toinen hävikkiviikon erityishuomion kohde on leipä. Kirsti Aapalan kirjoittaman Kieli-ikkuna-kolumnin mukaan leipä-sana on lainattu suomeen germaaneilta. Leivästä on johdettu monia sanoja: leivos, leipoa, leivonnainen, leipuri...
Rakkaalla
lapsella on monta nimeä. Niin myös leivällä. Eri nimitykset täsmentävät,
minkätyyppisestä leivästä on kyse. Esimerkiksi halventavalta kuulostava kyrsä
on lounaisimmassa osassa maata neutraali ohuen ja kovan rukiisen reikäleivän
nimitys. Balttilaisperäinen rieska on puolestaan useimmiten tehty
ohrasta.
Ruotsista lainatun limpun merkitys jakaa maan, sillä Länsi-Suomessa se tarkoittaa paksua, pyöreähköä leipää ja itämurteissa ohutta, joko ruis- tai ohraleipää. Sanat kaakku, kakku ja kakko ovat skandinaavilaislainoja. Kaakku tarkoittaa pyöreää, reiätöntä leipää Hämeessä ja idässä taas jäännöstaikinasta pyöräytettyä leipästä. Kakku ja kakko ovat myös tarkoittaneet erilaisia ruokaleipiä.
_tippaleipien_syontia_ja_siman_juontia_vappuna._Kuva_Helsingin_kaupunginmuseo..jpg)