Ehkä siihen tottuu, jos se saadaan vakiintumaan uuteen käyttöön. Nykyisellään edustaja antaa mielikuvan ulkopuolisten kanssa tekemisissä olevasta ihmisestä. Tutuin käyttö lienee "myyntiedustaja", joka kaupassa esittelee asiakkaalle kaupan tuotteita. Sitten eduskunta on täynnä "kansanedustajia", jotka toivottavasti eivät pomota kansaa, vaan kuuntelevat ja määrittelevät lakeja kansan tahdon mukaisesti. Ehkä modernissa organisaatiossa tämä onkin esimiehen tehtävä, mutta vanhakantaisemmassa ei.

Mikä on "pomo"-sanan tausta?

"Ohjaaja" voisi olla parempi kuin "edustaja"?

Esihenkilö herättää lähinnä hilpeyttä. Ensin on esihenkilö, sitten tulee nykyhenkilö eli varsinainen henkilö. Esihenkilö ei lisäksi anna kylliksi osviittaa siihen, mitä sen tulisi merkitä.

Edustaja voi merkitä minkä tahansa edustamista, se ei viittaa toimenkuvaan siinäkään määrin kuin esihenkilö. Lisäksi sana on teennäisdemokraattinen, sillä "esimiehellä" on järkevää olla edes hitunen auktoriteettia.

Mikä vika on selkeissä johtaja-loppuisissa sanoissa? Linjanjohtaja, tiiminjohtaja, osastonjohtaja?

Edustajasta tulee mieleen enemmänkin luottamushenkilö eli henkilöstön edustaja. Työnantajan edustaja lienee arkikäyttöön turhan pitkä. Entäs pelkkä päällikkö? Tai vetäjä, vastuullinen tai vastaava?

"Pomo" voitaisiin virallistaa käyttöön. Se on napakka ja vakiintunut ilmaus. Johtaja on näin ollen ylin pomo.

Mutta ennemmin toivon, että mitä enemmän ihmiset pahoittavat mielensä triviaaleista sanoista, sen parempaa siedätyshoitoa se on. Lopulta henkilöä ei enää haittaa kielen poliittinen epäkorrektius. Kielen hävyttömyys tekee siitä mielenkiintoisen, ja on sääli, jos nämä vivahteet halutaan eliminoida.

Olisi mukava ottaa viralliseen käyttöön "esimiehen" tilalle jokin puhekieleen vakiintunut sana, esimerkiksi pomo. Se ei tuntuisi niin keinotekoiselta. Yleensä kai pomo kyllä tarkoittaa ylintä johtajaa, mutta kyllä myös esimies voi tarkoittaa muuta kuin lähintä esimiestä. Ehkä lähimpään esimieheen voisi viitata sanomalla "lähin pomo". Lyhyt, yksinkertainen ja mahdoton ymmärtää väärin.

Mielestäni päällikkö tai pomo on arkikieleen sopiva nimitys juhlalliselle esimiehelle.

Minua harmittaa yhä, että kun oli toimittaja, meidän etujärjestömme muutti vanhan Sanomalehtimiesten Liiton nimen Journalistiliitoksi! Siis mikä journalisti! Olisin halunnut olla sanomalehtimies. Ja nyt kun olen esimies, en enää saisikaan olla sitä enää. Minun sanavarastossani tämä mies-sana ei liity sukupuoleen, vaan se on vain tehtävän nimike.

Samaa mieltä olen ensimmäisen kommentoijan kanssa. Edustaja on jo käytössä, ja siksi nimitys loisi työpaikalla harhaanjohtavia mielleyhtymiä. Esimies on väliporrasta, lähin pomo ja työtä valvova tai johtava henkilö. Ajattelen esi-liitteen viittaavan esimiehen rooliin olla ensimmäinen kontaktihenkilö. Siksi lyhentäisin tai muokkaisin esimies nimitystä neutraalimpaan suuntaan, esim. ensiö tai esiö.

Mitä jos lainattaisiin vähän riparisanastoa ja alettaisiin kutsua esimiehiä isosiksi? Tämä vihjaisi, että esimies on kuin isosisko tai -veli, joka valvoo, ohjaa ja huolehtii työntekijästään.

Nimimerkki ”Iines” ehdottaa johtaja-nimityksiä. No sellaisiahan on toki käytössä. Mutta ”esimies” tarkoittaa organisaatiossa ylempänä olevaa (ei välttämättä lähintä esimiestä) suhteessa tiettyyn työntekijään. Ei ole mieltä yrittää korvata sellaista sanaa sanalla, joka on jo kielessä ihan muussa käytössä.

Naurismaan aidat nauraisivat itsensä tärviölle, jos niitä vielä olisi, seuratessaan keskustelua ”sukupuolineutraaleista” nimityksistä. Itse sana ”sukupuolineutraali” on kummallinen, koska ”neutraali” tarkoittaa sellaista, mikä ei ole kumpikaan (tietyistä kahdesta asiasta tms.).

”Esimies” on sana, joka tarkoittaa kumpaa tahansa sukupuolta olevaa ihmistä. Mitä tässä pitäisi parantaa? Jos joku saa näppylöitä sanasta ”mies”, niin varmaan sitten lumiesteestäkin pitää tehdä luhenkilöte.

Vaatimuksissa esimies-sanan korvaamisesta on siis kyse pyrkimyksestä luoda ongelmia, ei ratkaista ongelmia.

Käytössä: lähijohtaja.

Pomo myös ok.

Ja "alainen" on työntekijä.

Esimerkkejä käytöstä: Olen lähijohtaja, jolla on kuusi työntekijää. Olen kuuden ihmisen lähijohtaja.

Näen tällaisen näpertelyn tarpeettomana poliittisena korrektiutena. Yleisesti ottaen en pidä toivottavana, että kielen sanastoa lähdetään tietoisesti muokkaamaan poliittisten tarkoitusperien mukaan. Tämäkin on ongelma vain, jos ihminen on jotenkin äärimmäisen kiinnostunut semantiikasta (tai on kriittiinen sosiolingvisti) ja haluaa käytettyjen sanojen olevan poliittisia näkemyksiään miellyttäviä. "Perinteisten valta-asetelmien kyseenalaistamista" silkasta kyseenalaistamisen ilosta pidän tarpeettomana konfliktihakuisuutena.

Sanathan eivät muodosta mitään aukottoman loogista systeemiä, vaan ne tarkoittavat sitä, mitä ajattelemme niiden tarkoittavan. Kun nyt nykymaailmassa on kelle hyvänsä selvää, että esimies ei välttämättä ole mies, ei asiassa ole kielenkäyttäjän kannalta ongelmaa. Kieli kyllä mukautuu käyttäjiensä tarpeisiin, jos ne tarpeet ovat olemassa. Eivätkä ranskalaiset perunatkaan ole välttämätta Ranskasta, ja niin edelleen.

Joka tapauksessa ehdotettua edustajaa pidän ainakin huonona, koska sillä on jo oma merkityksensä, joka on selvästi eri kuin esimies. Päällikkö olisi parempi, mutta silläkin on vähän eri merkitys. Joka tapauksessa olen itse sillä kannalla, että pyörää ei ole tarpeellista keksiä tässä uudelleen. Esimies eroaa siinä johtaja-sanoista, että esimies on suhteellinen ja vihjaa jonkun alaisen olemassaoloon, jonka näkökulmasta katsoen henkilö on tämän esimies. Erilaiset johtajat taas ovat jossain absoluuttisessa paikassa jonkin organisaation hierarkiassa, eivätkä ne siten sanoina ole yhtä monikäyttöisiä vaan vaativat käyttäjältä enemmän tietoa.

Esimies toimii mainiosti myös naista tarkoittamassa, samoin talonmies ja puhemies ja monet muut. Kuten Erkki Lyytikäinen pohti kolumnissaan parikymmentä vuotta sitten, ei suomen sana »nainen» ole aivan symmetrinen vastakohta »miehelle». Valtaosa yhdyssanoista, joiden jälkiosana on -nainen, kuulostavat jotenkin epäkielellisiltä. Jopa naisasiamies toimii kielessämme paremmin kuin naisasianainen, ja niin ikään lapsiasiamies kuulostaa sujuvammalta kuin lapsiasiavaltuutettu.

Esimies-sanan korvaajaksi täällä ehdotettu ”lähijohtaja” on toki käytössä oleva sana, joskin uudehko. Sitä ei ole Kielitoimiston sanakirjassa, mutta sitä käytellään aika paljon puhuttaessa etenkin palvelutuotannon organisaatiosta, eikä sanaa ole tapana selittää. Osittain syynä lienee, että se on tarkoituksellisenkin epämääräinen.

Joka tapauksessa ”lähijohtaja” tarkoittaa, ainakin joillakin aloilla, suunnilleen samaa kuin ”työnjohtaja” ennen. Muodollinen määritelmä kai olisi, että kyseessä on johtaja, jonka alaisilla ei ole alaisia. Sana ”työnjohtaja” olisi tietysti selvempi, mutta jotkut, jotka joskus lukivat uusista virtauksista englanniksi, eivät halunneet käyttää niin maanläheistä sanaa hienon ilmauksen ”front-line manager” vastineena.

”Lähijohtaja” ei siis ole sama kuin ”esimies”. Se on suunnilleen sama kuin ”lähin esimies” tai ”alimman tason esimies”.

En ole minäkään ihan varma, pitääkö esimies todella sukupuolineutraalistaa. Mutta jos siihen ryhdytään, niin pomo hyvä tarjous.

Minun kielikorvani mukaan pomo ei ole organisaation korkein johtaja, päinvastoin lähiesimies, kymppi. Näin oli ainakin yli viisikymmentä sitten, kun aloitin työurani.

Sekä Nykysuomen sanakirja että Kielitoimiston sanakirja leimaavat pomon arkiseksi. Asiakieleen korotettuna se seuraisi ratin ja luurin jälkiä, jotka molemmat NS varustaa merkinnällä "ark." Sittemmin molemmat korotettiin asiallisiksi kirjakielen ilmauksiksi. Luurihan nyttemmin tarpeettomana kadonnee tykkänään.

Pomolla on edessään sekä sosiaalinen että kirjallinen arvonnousu.

Edustajan pitäisi edustaa jotakin.

Valvoja on tuttu englannin supervisor-sanasta. Työtä valvotaan, ohjataan ja viedään tiettyyn suuntaan. Sitä voi valvoa etäältä tai lähempää.
Lisäksi nuoremmille esimiehille valvoja on tuttu jo välitunneilta.

Tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia. Mikään ei muuta tätä biologista faktaa. Sukupuolineutraalisuus on mennyt överiksi.

Mistä lähtien titteli on ollut sukupuoli?
Mm..... Esimies, palomies, talonmies. Ovat tehtäviä eivät sukupuolia vaikka niissä esiintyy kun sana mies.

Toimin kesän 2018 esimiehenä. Jossain vaiheessa alkoi kalvaa tuo mies-loppuisuus, joten loppupäiviksi rohkaistuin korjaamaan nimineulani tittelin esi-ihmiseksi. Siitä seurasi hyvää keskustelua kielen voimasta!

Ymmärtääkseni esimies sana on vakiintunut hiukan toisenlaiseen tarkoitukseen, mihin se on alun perin tarkoitettu. Esimies on edustanut omaa ryhmäänsä, kun nyt se tarkoittaa lähinnä työntekijöiden työjohdollisia ja työsuhteeseen liittyviä tehtäviä. Olisiko paikka työnjohtaja -nimikkeen uusiokäytölle?

Esimies, esinainen, esihenkilö; entä jos lyhyesti esinen.
Töissä olisi sitten esinen ja alainen.

Hauskaa lukea viiden vuoden takaisia kommentteja nyt kun "esihenkilö" on vakiintunut kielenkäyttöön. Käytännössähän on kyse tiiminvetäjästä. Johtaja istuu nurkkahuoneen lasikopissa aina eikä hymyile ja on lähes poikkeuksetta mies, mutta häntä ei saa kutsua mieheksi.

Koska saamme prinsessanakit kauppoihin? Ne voisivat maistua vaikka monarkian päähenkilö Elizabethille!

Osaako kukaan täällä kertoa mikä on esimiessanan historia. Miten joskus on päädytty nimenomaan termiin esimies?

Esihenkilö todella kuulostaa henkilön esiasteelta. Edustaja edustaa jotain, vaikka myymäänsä tuotetta tai kansaa joka hänet on valinnut. Edeskäypä sen sijaan ohjailee tapahtumia, ja voisi hyvin korvata esimiehen. Henkilö-loppuiset tittelit ylipäätään kuulostavat falskilta ja helpolta vaihtoehdolta.

yksinkertainen vaihtoehto esimies -käsitteen tilalle on johtaja (tai työsuhdejohtaja)

" Kesätyöntekijöiden johtajana toimii kaupungin puutarhuri. Hänellä on yhteensä 10 työntekijää." Eikös tämä ole luontevaa suomen kieltä,...

" Kesätyöntekijöiden työsuhdejohtajana toimii kaupungin puutarhuri. Hänellä on yhteensä 10 työntekijää." Eikös tämä ole luontevaa suomen kieltä,...