Tulee mieleen, että onkohan kyseessä tahallinen ärsytys eli trollaus. Juttuhan on oikein stereotyyppistä kielimiliisikirjoittelua.

”Venäläinen tulevat” on kielenvastainen ilmaus; sellaisen voi tuottaa suomea vasta opetteleva tai ehkä suomea osaava jonkinlaisena satunnaisena virhemuodosteena, kun suusta vain pääsee kaksi sanaa, jotka eivät sovi yhteen.

”Venäläiset tulee” normaalia suomen yleiskieltä. Toistaiseksi vielä norminvastaista, mutta norminvastaisuus on aivan eri asia kuin kielenvastaisuus.

Veikkaan, että vuonna 2018 suomen kielen lautakunta hyväksyy sen. Tähän päädytään, kun todetaan, että ilmaisutapa on laajalle levinnyt eikä se haittaa ymmärrettävyyttä.

Mieleen tulee ehkä sekin, miten ruotsin kielen auktoriteetit vuosisatojen ajan vaativat käyttämään verbien monikkotaivutusta, vaikka se oli puhutusta kielestä täysin kadonnut. Vielä 1950-luvulla Suomessakin opetettiin gå – går – gick – gingo – har gått, vaikka rohkeimmat opettajat mainitsivat, että muotoa ”gingo” käytetään vain kirjakielessä eikä usein siinäkään.

Olen samaa mieltä, kongruenssia noudattava kieli on selvää kieltä. Ja on ystävällistä sanoa selvästi.

Oppisimme ehkä paremmin noudattamaan luonnollista kongruenssia, jos ei meitä vaadittaisi sekoittamaan monikkoa ja yksikköä teitittelytilanteessa: ”Olette ollut”. Siinä monelta lipsahtaa ”olette olleet”, vaikka puhuteltavana olisi vain yksi henkilö. Helpompi on oppia sanomaan ”Olkaa hyvä”, vaikka senkin asemesta esi-isämme sanoivat joko ”ole hyvä” tai ”olkaa hyvät/hyviä”.

Vanhimmissa keskusteluissa sinutellaan, vaikka ei olla lähituttuja: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” - ”Sinäpä sen sanot.” Ja nykyäänkin pappi sinuttelee siunattavaa vainajaa, vaikka ei olisi tätä koskaan elävänä tavannut.

Minusta koko teitittely pitäisi asiatyylissä lopettaa. Vierautta ja tuttuutta ilmaisisimme arvonimillä, etunimillä tai muilla sellaisilla. Puhuessamme vain yhdelle sanoisimme sinä, useammalle te. Empimisen paikka olisi vain hyvin oudoissa tilanteissa, kuten jos kohtaisimme kaksipäisen lohikäärmeen.

Sinun Sonera.

Mutta joo, muutama suomenkielinen viihdeuutissivusto on pannassa, koska jatkuvat kongruenssivirheet tekevät lukemisesta niin tuskaista.

Nimimerkin ”Maukka” ehdottama teitittelystä luopuminen tarkoittaisi sinuttelusta luopumista. Niin on käynyt englannissa: kun on vain yksi 2. persoonan pronomini, ei voi ilmaista tuttavallisuutta tai läheisyyttä käyttämällä eri pronominia kuin muodollisessa puhuttelussa. Käytännössä samoin on käynyt Ruotsissa. Kun kaikkia sinutellaan, ei sinutella ketään.

Ehkäpä sinuttelemisen mahdollisuus on kielessä niin arvokasta, että sen takia kannattaa sietää sitä, että kielenkäytön huonosti hallitsevat ihmiset tekevät kongruenssivirheitä (”te olette saaneet” yhtä ihmistä puhuteltaessa), harrastavat tökeröä sekakäyttöä (virkkeen alussa teititellään ja lopussa sinutellaan) ja sinuttelevat hyvien tapojen vastaisesti.

(Viimeksi lääkärissä käydessäni nuori lääkäri estoitta sinutteli minua, laboratoriohoitaja ilman muuta teititteli. Kertoo jotain siitä, että koulutuksen taso ja sivistyksen taso ovat eri asioita.)

Trollaantuneelle kielimiliisin toimisto täältä ilmoittaa, että kielimiliisi tarttuu virheisiin, ei puhekielisyyksiin, joita suurin osa Johanneksen esimerkeistä edustaa. Ja kaikki ovat sisällöltään sellaisia, että kontekstin voi olettaa olleen muuta kuin virallista asiatekstiä. Tuota "venäläinen tulevat" ei sen kyllä synny kuin vahingossa (aiottu esim. muuttaa "venäläinen tulee" monikkoon ja jääty puoleen väliin)

Kielimiliisin korvaa sen sijaan ärsyttävät sellaiset virheet kun "varmistakaa että ovet ovat suljettu" (p.o. "on suljettu". "Ovet" kun tuossa on objekti, ja verbi on impersonaalissa (ns. passiivi). Tietysti voisi myös sanoa "ovet ovat sujetut", mutta sepä vasta tärkeilevältä kuulostaisi.

Maukalle: enpä usko että teitittelyn rakenteella on mitään tekemistä noiden puhekielisten monikon tehtävässä olevien yksiköiden takia, jo siksi että teitittelyssä nimenomaan se persoonassa taipuva verbi on monikossa.

Sinänsähän teitittely on keinotekoinen muoto, eikä sitä vanhoissa murteissa taida esiintyä. Mutta miten on ylipäänsä verbin kolmannen persoonan monikon kanssa? Agricola sanoi "he tulit", jossa kyllä on monikko, mutta eri tavalla muodostettu.

Teitittely on kielten vuosituhantisessa historiassa verraten tuore ilmiö. Niinpä Jumalaakin sinutellaan ("Isä meidän, joka olet taivaissa"), ja vielä roomalaisen keisariajan alussa keisariakin ehdottomasti sinuteltiin ("Ave, Caesar"). Tämä on loogista, yhdellehän puhutaan.

Vähän myöhemmin keisarit keksivät, että he ovat niin mahtavia, että heille pitää puhua kuin monelle, ja saattoivat itsestään puhuessaan jopa meititellä. Tämän mallin mukaan vielä esimerkiksi Margaret Thatcher lausahti: "Me olemme isoäiti."

Läksin minä kesäyönä käymään
siihen laksohon, kussa kuuntelin päivää,
kussa lintuset laulaa...

Lintuset laulaa ja venäläiset tulee. Ei taida olla mikään uusi ilmiö, vaan hyvin vanhaa kansankieltä. Tilanteesta ja tyylistä riippuu, millaista muotoa sopii käyttää.

Keskustelun aloitukseni ei ollut trolli, vaan aivan oikeasti nämä kongruenssivirheet ainakin omasta mielestäni tekevät (tekee?) ilmaisusta erittäin tökeröä.

Puhekieli, laulun sanat ja runot ovat tietysti eri asia, niissä moinen oikominen tietysti sallitaan ja niin on aina tehtykin.

He tulit -tyyppi on historiallisesti oikea preteritin (ei oikein "imperfektin") monikon kolmannen persoonan muoto, ja sitä tapaa vielä ainakin Leinolla. Kolmansissa persoonissa oli siis alun perin paralleelinen taivutus: hän tuleva : he tulevat, hän tuli : he tulit. Tulivat on myöhäinen analogiamuodostelma preesensin mukaan (tulemme : tulimme, tulette : tulitte, tulevat : X).

"Hän tuleva" kehittyi muotoon tulevi > tuleu (vielä Agricolalla) > tulee.

Laura Katajalle selventäisin, että tarkoitin stereotyyppisellä kielimiliisikirjoittelulla sellaista, jossa vatvotaan joitakin kielenhuollon vakioaiheita, mutta tuodaan mukaan absurdeja asioita. Absurdia tässä oli väite, jonka mukaan "Venäläiset tulee!" olisi yhtä paha virhe kuin "Venäläinen tulevat!" Olemme kai samaa mieltä siitä, että kyse on kahdesta aivan erilaisesta virheestä – toisaalta kirjakielen normien vastaisesta puhekielisyydestä, toisaalta kielenvastaisesta ilmauksesta.

”Ovet ovat suljettu” on vielä kolmannenlainen virhe: kirjakielen normien vastainen muodoste, joka on syntynyt pyrkimyksestä erityisesti noudattaa normeja, eli niin sanottu hyperkorrektismi. Kun kirjakielessä monikollinen subjekti yleensä vaatii monikollisen predikaatin, niin tottumaton kirjoittaja helposti mielessään ”korjaa” puhekielisen ilmauksen ”ovet on suljettu” panemalla predikaatin ”on” tilalle monikon ”ovat”.

Ja sitten vielä neljännenlainen virhe – kaikkien mielestä ei ehkä virhe lainkaan – on se, että ylipäänsä käytetään sellaista ilmausta kuin ”on/ovat suljettu”. Periaatteessa ”ovet on suljettu” on kyllä oikein, mutta se korostaa tapahtumia, ei tilaa: se esittää, että joku on sulkenut ovet tai jotkut ovat sulkeneet ovat. Luontevampaa olisi sanoa ”ovet ovat kiinni” – tai, sen mukaan mitä oikeastaan tarkoitetaan, ”ovet ovat lukossa”.

Laura Kataja kyseli verbin monikon 3. persoonasta murteissa. Hyviä vastauksia odotellessa saanen mainita muistumani radion jostakin luonto-ohjelman tapaisesta: ”Mis kaik kottaraise ova?” Kongruenssi siis on voimissaan ainakin Turun puolessa.

Jos saan jatkaa 1. persoonasta, kertoisin muiston erään ikämiehen kielenkäytöstä tavallisessa juttelussa. Kansakoulun hän oli käynyt, sen tiesin, ja koko ikänsä maaseudulla asunut. Ihmettelin hänen huoliteltuja verbejään ja suffiksejaan: ”Me haemme postimme laatikostamme.” Ei ainakaan minun takiani tarvitsisi niin hienostella, ajattelin.

Kun nyt katson Suomen Kansan Murrekirjaa hänen lapsuudenkotipitäjänsä kohdalta, näen tällaista: Se meinas tulla meitin kimppuumme… kom me tiäsimme olevamme turvasa… karasimme toisemme tukkaan kii. Monikon 3. persoonaa ei tähän näytteeseen ole sattunut, mutta naapuripitäjässä näkyy sanotun, että siälä he jo makaavak kaikki.

Ja vähän kauempaa löytyy se Agricolan mallikin: …kellos sit viäl olit tuntiverra eres oikkiast ajast.

Mutta nämä murrekirjanäytteet ovat toista sataa vuotta vanhoja.

Liittyisikö yksiköllisen predikaatin käyttö ainakin joissain tapauksissa siihen, että subjekti hahmotetaan ajatuksellisesti yksikkönä: venäläiset _joukkona_ tulee, naapurit _perheenä_ kävi kylässä jne.? Predikaatti kongruoisi siis samalla tavalla kuin monikollisten erisnimien kanssa.

Ehkä tämä ei vähennä norminvastaisen muodon ärsyttävyyttä, mutta voisi ainakin selittää ilmiötä.

Trolli sanan uudelleen lanseeraaminen tarkoittamaan idän hasbaran harjoittajaa on puhtaasti kielen vastaista.

Esimerkiksi neekeri sanan poistolla poistettiin myös makeisia ja suklaita, jopa suvivirren poistoa ollaan mietitty joulu juhlista puhumattakaan.

Kuitenkin koittaa aika, jolloin venäläiset eivät enään ole trolleja tai lännen agendan vastaiset kirjoitukset eivät ole Venäjän trolleja.

Ajatelkaa, jos trolli karkit ja pääsiäinen peruttaisiin, koska rasismi, joka kyti ei tulevaisuudessa olekaan enään sallittua.

Ottakaa kielitoimisto negatiivinen linja trolli sanan käyttöön propaganda mielessä, koska en halua sanalle kaksois merkitystä, koska se on jo vakiintunut ilmaisu.

”Mis kaik kottaraise ova?” Olsisivaks ne metäs?
Kyl meitilpäite tierettä millo o munt ja millo vaa yks, mut vakuutusyhtiö ei sitä tierä (tämä on monikko. Yksikkö olisi "vakuutusyhtiö ei sitä tier"). Nyyki yks ilmottaa, ett renkkai saisis vaihtta ko "säät sallii". Eihä sitä tommoseltappaa sanot. Piräsis olla "sääs salliva". --- Vaihetaa sit itämurteisii: mitä hyö tietäät - vakuutusyhtiöt, meinajan. Vällee säät tulloot, vällee männööt. Olliit yksiköt ja monikot tiijos Kannakselkii, jot tiijä hänt, kuka ne sit lie hukant?

Kieltämättä uutisissa sekä sosiaalisessa mediassa esiintyvät kongruenssivirheet pistävät häiritsevästi silmään. Mutta esimerkiksi puhekielessä ja tekstiviesteissä esiintyvät virheet eivät kuitenkaan meitä haittaa. Uutisia ja erilaisia lehtiartikkeleita kirjoittavat toimittajat voisivat keskittyä tekstiensä kieliopillisiin virheisiin ja tarkistaa tekstinsä ennen julkaisemista. Näin vältyttäisiin kansalaisten mielenpahoituksilta ja tuohtuneilta internetin mielipidekirjoituksilta.