Terävästi-palstalla julkaistaan vierailevien kirjoittajien tekstejä ja Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää palautelomakkeella. Palstan tekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen
virallista kantaa.
Kruup ja feisbuuk
Minua
ärsyttää, että suurin osa tv- ja radiotoimittajista ääntää englantia
väärin. Esimerkiksi Facebookista tulee ”feisbuuk”, eli
nimi äännetään pitkän u-vokaalin
kanssa, vaikka parempi ääntöasu olisi ”feisbuk”. Tätä ihmettelen, sillä oikeampi ääntöasu olisi aivan yhtä helppo ääntää.
Toinen ärsyttävä asia
on konsonantin g ääntäminen k:na. Esimerkiksi group äännetään
usein venyttäen ”kruuuup”, kun sanan parempi ääntöasu olisi jotakuinkin ”gruup”.
Tätä virhettä tekevät etenkin taloustoimittajat.
Englannin kielen
ääntäminen televisiossa ja radiossa on aivan surkeaa. Sujuuko
toimittajilta vain suomi? Opetetaanko toimittajille muiden kielten ääntämistä?
ÄÄNTÄMINEN KUNTOON
Palaa otsikoihin | 13 puheenvuoroa | Keskustele
"Feisbuukissa" on varmastikin kyse siitä, että kun suomalainen näkee kaksi samaa kirjainta peräkkäin, niin sen tulkitsee vaistonvaraisesti pitkäksi vokaaliksi, vaikka englannissa samaa korrelaatiota ei aina olekaan.
Mielestäni toimittajilta ei pidäkään edellyttää kaikkien maailman kielten ääntämisen osaamista (vaikka yleensä oikeahko ääntämys on kohtuullisen helppo selvittää). Kuitenkin englannin kielen osaaminen on melko oleellista nykyään, minkä vuoksi sen ääntäminen olisi hallittava edes kohtuullisen hyvin.
Saattaahan v-äänteessä joskus olla kitkaa sen verran, että sanoa saa, eikä soinnillisuuskaan aina ole täydellinen. Ja p-äänteessä saattaa olla hiukan sointia ainakin lausujan mielestä. Mutta kyllä ihmiset enimmäkseen pettävät itseään, kun luulevat, että osaavat lausua herrasväen f:n ja g:n paremmin kuin naapuri tai työkaveri.
Merkityksellisintä tässä on, että kun luulemme osaavamme lausua vieraat äänteet oikein suomea puhuessamme, ehkä jopa painottaa sanat oikein, meidän on vaikea ymmärtää, että pitää erikseen opetella lausumaan ne silloin kun oikeasti pitäisi: vieraita kieliä vieraskielisille puhuttaessa.
Jos uutistenlukija puhuu televisiossa jonkun mielestä Pelkiasta, niin se haittaa vain mielensäpahoittajia, jotka uskovat itse osaavansa sanoa ”Belgia”. Kun he sitten yrittävät puhua vaikkapa englantia ja tulos on oikeasti suunnilleen Peltsium, niin siitä voi jo olla aidosti haittaa: häntä ei ymmärretä tai hänet ymmärretään väärin, tai häntä pidetään ihan maalaisena.
Facebookin suomenkielinen äänneasu on kylläkin joko naamakirja tai sitten fakepook tai fasepook. Pakkoenglanti kun pitää ääntää aina mahdollisimman väärin.
Yksittäistapauksissa toki niissäkin sattuu virheitä. Suomalainen saattaa lausua mm:n ja nn:n kaksoiskonsonanttina ja ääntää kirjaimen, joka englannissa ei äänny, esimerkiksi m-kirjaimen sanassa ”salmon”.
Aiheesta puhumiseen ei pitäisi kyllästyä. Suomalaiset puhuvat englantia huonosti muun muassa siksi, että luulevat jo osaavansa ääntämisen, vieläpä niin hyvin, että moittivat muita väärästä ääntämisestä. Koomisinta on, että moitteet kohdistuvat yleensä englanninkielisten nimien lausumiseen suomenkielisessä puheessa. Sehän on aivan eri tilanne kuin englannin puhuminen.