Terävästi-palstalla julkaistaan vierailevien kirjoittajien tekstejä ja Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää palautelomakkeella. Palstan tekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen
virallista kantaa.
21.8.2014 9.55
Aito ranskalainen patonki?
Suomessa paistettu.
Tavaratalon ruokaosastolla oli
runsas valikoima myymälässä paistettuja leipiä. Nämähän tuodaan pakastettuina
valmiina taikinoina eri puolilta. Havaitsin alkuperämaiksi merkityn ainakin
Alankomaat, Belgian ja Latvian.
Muiden joukossa oli myös leipä,
jonka nimenä oli Aito ranskalainen patonki. Alkuperämaaksi oli kuitenkin
merkitty Suomi.
Jäin pitkäksi aikaa miettimään,
mitä sana aito oikeastaan tarkoittaa. Onko muita aidoksi väitettyjä
asioita, jotka eivät syystä tai toisesta vaikuta aidoilta?
ANTERO RANNE
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele
Aidosti rehti ja herkullinen tuote ei tarvitse moisia alkuliitteitä, koska se käy kaupaksi omalla nimellään maineellaan ja olemuksellaan mutta kun ruisleipä on ruisrehti tai tosirukiinen niin tuoteselosteesta voi havaita että se on pikemminkin epärehti: ruista tuotteessa on lähinnä vain nimeksi.
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnat/alkuperamerkinnat
Tässä yhteydessä ”aito ranskalainen” ilmeisesti tarkoittaa vain sitä, että leipä on valmistettu ranskalaisena pidetyn reseptin mukaan. Tuskinpa siihen mitään suurta ja hienoa ja salaista sisältyy.
Toisaalta voi kysyä, mitä väliä sillä oikeasti on, onko leipä valmistettu Pariisissa vai Paraisilla tai onko siihen käytetty belgialaista vai latvialaista vehnää. Ihmisten mielikuvissa ”kotimaisuus” on ehkä vielä väkevä voima, mutta kovin objektiivista katetta sillä ei ole. Ei vehnänjyvä kysy, mitä kieltä kylväjä puhuu.
Leipomo on yleensä myyntitilan yhteydessä ja leipää leivotaan useita kertoja päivässä. Jo parituntinen leipä hyllyssä saatetaan myydä tukussa ravintoloille ja tilalle kasataan uutta, kuumaa leipää sitä haluaville. Pakasteesta paistettua leipää Pariisin leipomosta tuskin löytyy.
Toinen ero on tietysti ne kolme kultaista ranskalaisen ruoanlaiton pääsääntöä: beurre, beurre ja beurre. Runsas voikäyttö näkyy ja maistuu. Se tekee Pariisin patongin kultaisen rapeakuoriseksi ja silti pumpulinpehmeäksi sisältä. Siihen verrattuna suomalainen patonki on kuin pesäpallomaila.
Patonki tulee syödä yhdellä kerralla ja siksi moni pariisilainen ostaakin vain puolikkaan. Päivänkin vanha leipä on vain irvikuva siitä, millainen se uunista otettuna oli.
Bon apetite!
Kuitenkin tuotteen nimi saattaa antaa kuvan, että ainesosat oltaisiin vaikka tuotu Ranskasta tai jokin osa sitä on tehty siellä. Vai huijaako nimi täysin, eli mitään ei olla tehty Raskassa? En kuitenkaan usko että sillä on mitään väliä missä se on tehty.