Ukonilman kieliväittely

Tämän kesän ukkosilla on taas päästy yhteen kielenhuollon kestoväittelyyn: kumpi on oikea muoto, ukkostaa vai ukostaa? Debatti lähti tällä kertaa liikkeelle Uuden Suomen otsikosta, jossa oli käytetty muotoa ukostaa, ja se on laajentunut muillekin keskustelupalstoille. Yritetäänpä panna nyt tämä kieliongelma järjestykseen.

Ukkostaa on yleiskieleen vakiintunut muoto. Vain se esiintyy nykykielen sanakirjoissa. Siksi lehden otsikkoon päässyt ukostaa on herättänyt ns. kielitietoisissa lukijoissa ihmettelyä.  Ukostaa-muodolla on toisaalta puolustajansa, sillä monille se on tuttu kotimurteesta.  Miten ukostaa-muotoon  siis pitäisi suhtautua?

Rinnakkaismuotojen paremmuutta selvitettäessä on usein tapana tutkia, miten ne on muodostettu. Se on kiehtova sukellus sananjohdon maailmaan.

Uk(k)ostaa-verbin lähtömuodoksi tarjoutuu kaksi mahdollisuutta, substantiivit ukkonen tai ukko. Useimmille tulee varmaan ilman muuta mieleen ukkonen.  Jos kyseinen verbi ajatellaan johdetun kantasanasta ukkonen, oikea muoto on ukkostaa (ukkos + ta; vrt. esim. aakkonen: aakkostaa). Tätä selvältä näyttävää asiaa hämmentää kuitenkin se, että on olemassa samaan tapaan muodostettu sana pakastaa. Miksi ukkonen: ukkostaa mutta pakkanen: pakastaa? Muotojen eroa on yritetty selittää kielihistoriallisilla syillä. Olisiko pakastaa voinut antaa mallia myös ukostaa-muodolle?

Todennäköisempi selitys löytyy uk(k)ostaa-verbin toisesta mahdollisesta muodostamistavasta, siitä, jossa kantasana on ukko. Ukko on tietenkin myös ukkosen kantasana. Mutta miksi ukko? Vanha kansa uskoi ukkosen jyrinän johtuvan siitä, että Ukko ylijumala ajeli taivaalla vaunuineen. Tästä uskomuksesta johtuu, että ukolla on monissa murteissa ja sukukielissä perusmerkityksensä lisäksi ukkosen merkitys.  Siksi edelleen puhutaan myös yleisesti ukonilmasta, etenkin kun tarkoitetaan tätä sääilmiötä yleensä (ukonilma lähestyy, ukonilmalla mennään sisällä; vrt. ukkonen jyrisee).  Tästä näkökulmasta on selvää, että ukko on myös uk(k)ostaa-verbin kantasana.  Tällöin on muistettava, että yleisten johtamissääntöjen mukaan verbi (ja muut johdokset) johdetaan kantasanan heikkoasteisesta muodosta, joka saadaan genetiivistä (uko + sta), siis ukostaa ( vrt. esim. sakko: sakottaa).

Vaikka ukostaa-muoto on johto-opillisesti mahdollinen ja se on joillekin kotimurteesta tuttu, ukkostaa on kuitenkin yleiskieleen vakiintunut muoto, ja sitä on syytä käyttää yleiskielisissä yhteyksissä, esim. lehtiteksteissä.

TARU KOLEHMAINEN

Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele