Siirry sisältöön
Haku

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen


Kyniä ja paperia. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.

Satunnaisesti kirjoittavan kotuslaisen blogiin kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.


rss

29.4.2022 11.45
Caroline Sandström

Tunnetko pikkuserkkusi?

Suomessa pikkuserkku voi olla aikuinen hujoppi. Riikinruotsin yleiskielessä asia on toisin.

”Känner du alla dina småkusiner?” Siis: Tunnetko kaikki pikkuserkkusi?

Näin saatettiin kysellä teinivuosinani 1970-luvulla Sipoossa. Minulle oli tietysti aivan selvää, että sana småkusin viittasi vanhempieni serkkujen lapsiin. Omassa perheessäni tämä tarkoitti vielä erityisesti isoäitini Olgan siskojen, Elinin ja Elsan lapsenlapsia. Olimme hyvin perillä toistemme sukulaissuhteista ja tiesimme, ketkä olivat tätejä ja setiä, ketkä serkuksia ja pikkuserkuksia. En muista, että olisimme puhuneet muista sukulaisista juuri tiettyjä sanoja käyttäen.

Pienikokoisia serkkuja

Sana småkusin on yleinen kaikilla suomenruotsin murrealueilla, ja sen merkitys vastaa suomenkielistä sanaa. Ruotsinkielisen Suomen ulkopuolella sanaa ei kuitenkaan juuri käytetä. Missä siis on pikkuserkun ja småkusinin alkuperä? Onko sana muodostunut ruotsin kielessä vai onko se kenties suomalainen laina suomenruotsissa?

Svenska Akademiens ordlista (SAOL) pitää småkusinia finlandismina, jonka vastine riikinruotsissa olisi syssling. Svensk ordbokista sana löytyy vain monikossa, ja sen kerrotaan merkitsevän ”nuorempia serkkuja”. Svenska Akademiens ordbok (SAOB) taas kuvailee småkusinia sanojen ”pikku” ja ”serkku” yhdistelmäksi. Sanakirjan mukaan småkusinia voi käyttää tarkoittamaan sekä pienikokoista serkkua että pikkuserkkua.

Sanan kerrotaan esiintyvän usein monikossa, ja sitä voidaan SAOB:n mukaan käyttää kuvainnollisesti puhuttaessa etäisemmistä sukulaisista. Näin on myös sanakirjan varhaisimmassa esimerkissä, Fredrik Cygnæuksen tekstissä vuodelta 1858: ”Vi finnar... lågo (år 1855) i argaste strid med våra småkusiner turkarna.” (”Me suomalaiset… olimme [vuonna 1855] mitä vihaisimmassa taistelussa pikkuserkkujemme turkkilaisten kanssa.”)

Olav Ahlbäck väittää kirjassaan Svenskan i Finland, että sana småkusin on kehittynyt suomenruotsin yleiskielessä. Hugo Bergrothin mukaan sana lukeutuu niihin finlandismeihin, joita käytetään lähinnä Suomessa ja Norlannissa. Riikinruotsissa käytetään sen sijaan sanoja syssling, tremänning ja nästkusin.

Riittämätön turvaväli. Kuva: Risto Uusikoski.
Pienten serkusten jalkoja. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Pikkuserkun juuret

Entäpä sitten suomen kielen sana pikkuserkku? Olen etsinyt tietoa sanan alkuperästä suomalaisista sanakirjoista, kuten Kielitoimiston sanakirjasta ja Suomen murteiden sanakirjasta. Tämän lisäksi olen keskustellut aiheesta suomenkielisten kollegoiden kanssa, jotka ovat erikoistuneet 1800-luvun suomen kieleen. Vaikuttaa siltä, että varhaisin todiste sanasta löytyy Ferdinand Ahlmanin Svenskt – Finskt Lexikonista vuodelta 1885 (uudistanut K. Forsman).

Suomen murteiden sana-arkiston pikkuserkku-tiedoista useimmat ovat peräisin 1940-luvulta tai myöhemmältä ajalta, ja lähes kaikki arkistotiedot ovat peräisin alueilta, jotka ovat lähellä suomen ja ruotsin kielirajaa Lounais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla tai Uudellamaalla. Tämä voisi viitata siihen, että sana on ruotsinkielistä alkuperää ja on päätynyt suomeen käännöslainana.

Myöskään sanaa kusin eli serkku ei käytetty ruotsin kielessä ennen 1600-luvun loppua. Ajan myötä se korvasi vanhat äidin puolen serkkua tarkoittavan sysslingin ja isän puolen serkkua tarkoittavan bryllingin. Suomen kielen sana serkku syntyi niin ikään verrattain myöhään. Ensimmäinen merkintä sanasta löytyy Daniel Jusleniuksen sanakirjasta vuodelta 1745. Sanaa käytettiin alun perin orpanan rinnalla, kunnes jälkimmäisen käyttö muuttui pikku hiljaa yhä harvinaisemmaksi.

Serkusten laboratorio

Aluetta, joka tänä päivänä tunnetaan Suomena, voisi kuvailla eräänlaiseksi kielilaboratorioksi – alueeksi, jolla useat kielet ovat kohdanneet toisensa ja vaikuttaneet toisiinsa. Tarkastelemalla ruotsin kielen sanaa småkusin ja sen suomenkielistä vastinetta eli pikkuserkkua näemme, kuinka sana syntyi ensin ruotsissa ja tuli käännöslainana Suomeen.

Vuosikymmenten ajan sanoja on käytetty rinnakkain, kenties sellaisten ihmisten toimesta, jotka puhuvat molempia kieliä. Suomen kielen sana pikkuserkku on auttanut sanaa småkusin säilymään suomenruotsissa, vaikka riikinruotsissa se ei koskaan vakiintunut merkitsemään samaa asiaa.

Teksti: Caroline Sandström

Käännös: Robert Sundman

Blogi on julkaistu alun perin ruotsinkielisenä 20.4.2022.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei puheenvuoroja