Toimittaja – haluatko idoliksi?

Nämä nuoret ottaisivat teksteistäsi mallia, koska niissä näkökulma on oivaltava ja oivalluttava, rakenne hallittu, sanasto rikasta ja vivahteikasta sekä kieli hyvää yleiskieltä. Äidinkielen opettajat jakaisivat tekstejäsi toisilleen ja oppilailleen, oppilaat kavereilleen. Juttujasi lukisivat monet sellaisetkin nuoret, jotka eivät muuten juuri lue ja joille kirjoittaminenkaan ei ole mieluista. Nuorille tekstisi toimisi mallina siitä, kuinka tehdä hyvä teksti. – Mitäs vielä viivyttelet?

Mistä pitää olla huolissaan?

Olen parin viime kuukauden ajan käyttänyt vapaa-aikani lukemalla lukionsa päättävien nuorten tekstejä, kuten monena keväänä aiemminkin. En ole huolissani nuorten kirjoitustaidosta yleisesti.

Valtaosa kirjoittaa ihan kelvollisia keskitason tekstejä. Tämä ei yllättäne, sillä enemmistö kirjoittavista ihmisistä on – ja on aina ollut – keskitason kirjoittajia: ei huonoja, ei säväyttävän erinomaisia vaan ihan kelvollista ja ymmärrettävää tekstiä tuottavia ihmisiä, jotka tekevät jonkin verran erityyppisiä virheitä. Keskitason kirjoittajat pärjäävät kirjoittavassa maailmassa mainiosti.

On selvää, että huolta ei ole myöskään siitä joukosta, joka kirjoittaa erinomaisia ylioppilasesseitä, syvällisesti pohdiskelevia tekstejä. Silti läheskään kaikki kiitettävän arvosanan saaneet esseet eivät ole täysin virheettömiä; pikku lipsahdukset eivät kuitenkaan himmennä eheää kokonaiskuvaa. Eikä muuten läheskään kaikista erinomaisen yo-esseen kirjoittaneista tule kuuluisia tieteilijöitä tai rikkaita talousguruja. Keskitien tallaajien joukko on turvallisen suuri ja kirjava.

Huolissaan pitää kyllä olla siitä joukosta, joka kirjoittaa heikosti. Äidinkielen ylioppilaskokeen arvosanalla kun on painoarvoa jatko-opintoihin haettaessa. Ennen kaikkea kirjoitustaitoa kuitenkin tarvitaan ”live-elämässä” (käyttääkseni nuorilta oppimaani sanaa) aina vain enemmän ja enemmän, sillä yhä useampi asia hoidetaan tulevaisuudessa kirjallisesti. Heikosti kirjoittava on näilläkin markkinoilla heikoilla.

Kirjoittamisen huteruus näkyy ylioppilasesseessä tekstin eri tasoilla: esimerkiksi tekstin sekavassa rakenteessa, sanaston yksipuolisuudessa, puuroutuvissa virkkeissä ja yhdyssanavirheissä. Monilla olisi kyllä ajatuksia, mutta taidot pukea niitä ymmärrettävään kirjalliseen muotoon ovat vähäiset.

Useista teksteistä loistaa se, että kirjoittaja ei ole tainnut juuri lukea kaunokirjallisuutta, tietotekstejä eikä asiauutisiakaan. Kirjoitelman sisältö jää ohueksi, yksisilmäiseksi, mututuntumaiseksi. Jos ei lue, ei myöskään näe toistuvasti mallia siitä, millainen on vaikkapa selkeä virke tai miltä yhdyssanat näyttävät. Pakolliset koululukemiset eivät kaikille malliksi riitä.

Varsinkin kaunokirjallisuuden lukeminen kasvattaisi myös elämässä selviytymiseen tarvittavaa empatiakykyä ja muita tunnetaitoja sekä avartaisi ymmärrystä maailmasta ja asioiden välisistä suhteista. Miten käy niille, jotka eivät lue juuri mitään – paitsi some-päivityksiä ja lööppejä?

Siedätyshoitoa lukuallergiaan

Tässä tarvitaan sinua, toimittaja. Voit vaikuttaa: anna mallia. Avullasi nuori voidaan ehkä saada lukemaan pidempiäkin tekstejä, kenties joskus houkuteltua myös kaunokirjallisuuden pariin.

Ihanteellista olisi, jos voisit kirjoittaa ensin lyhyitä juttuja, jotta lukuallergikotkin jaksaisivat lukea koko tekstisi. Aihe on tärkeä. Lukuallergiasta kärsivän nuoren tulee jostain saada sitä empatiaoppia, jota lukevat ihmiset ammentavat kaunokirjallisuudesta. Kirjoita siis juttu, joka käväisee ihon alla. Ylioppilasesseen ohjeistusta mukaillen: Valitse näkökulma huolellisesti, rajaa turhat rönsyt pois. Aloita kiinnostusta herättävästi, kosketa tunteella ja lopeta niin, että jokin kysymys jää lukijan itsensä vastattavaksi. Mieleen jää siis pyörimään jokin ajatus.

Eikä tässä vielä kaikki. Kirjoita juttusi hyvällä ja selkeällä yleiskielellä. Nuori lukuallergikko kärsii nimittäin usein myös kirjoittamiskammosta ja tarvitsee helposti lähestyttäviä kirjoittamisen malleja.

Jos ihannetodellisuus saisi jatkoa, muutaman lyhyen jutun jälkeen voisit kirjoittaa vähän pidempiä tekstejä saman periaatteen mukaan: kosketa tunnetta, kirjoita hyvin. Kun nuori lukuallergikko on siedätysmenetelmällä saatu lukemaan lyhyitä juttujasi, hän saattaa jaksaa lukea pidempiäkin tekstejäsi. Ehkä hän koukuttuu tyyliisi. Mitä enemmän hän lukee, sitä paremmin hän lukee. Parhaassa tapauksessa lukemisessa epämukavuusalueellaan liikkunut nuori innostuu lukemaan laajemminkin.

Mitä enemmän nuori lukee hyviä tekstejä, sitä enemmän hän myös näkee hyviä kirjoittamisen malleja. Kirjoittaminen on taitolaji siinä missä lukeminenkin. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, lukemaan lukemalla. Taitoja voi siis treenata. Jotkut tarvitsevat enemmän harjoitusta ja malleja kuin toiset. Kukaan ei kuitenkaan ole tuomittu ikuisiin heikoimpiin arvosanoihin.

On selvää, että opettajat niin peruskoulussa, lukiossa kuin ammattikoulussakin antavat oppilailleen mieluusti sellaista luettavaa, joka paitsi herättää ajatuksia myös toimii kieliasun puolesta esikuvana. Millähän foorumilla lyhyet ajatteluttavat jutut olisivat mahdollisia? –Toimittajaidoleille olisi nyt kysyntää!

RIITTA KORHONEN

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele