Satunnaisesti kirjoittavan kotuslaisen blogiin kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.
2.12.2014 15.47
Vanhan kirjasuomen sanakirja mätkähti verkkoon
Tutustu menneiden vuosisatojen kieleen!
Työkaveri kävi kampaajalla. Tuli puhetta siitä, että hän
toimittaa työkseen Vanhan kirjasuomen
sanakirjaa. Kampaaja innostui – olihan hänkin vastikään lukenut tosi vanhan
kirjan, jostakin 1950-luvulta.
Vanhuus on suhteellista. 1950-luvulla ilmestyneessä kirjassa
on varmasti sanastoa, josta nykylukija tunnistaa kirjan vanhaksi. Suomen kielen
tutkijoiden piirissä vanhalla kirjasuomella tarkoitetaan kuitenkin kielimuotoa,
jota käytettiin Ruotsin vallan aikana suomeksi julkaistuissa kirjoissa, siis
1540-luvulta noin vuoteen 1810.
Menneiden vuosisatojen painotuotteet ovat nykylukijalle
huomattavasti vaikeaselkoisempia kuin 1950-luvun kirjat: joukossa on outoja sanoja,
tuttujenkin sanojen oikeinkirjoitus poikkeaa nykyisestä, ja käännöstekstien
lauserakenteista kuultavat läpi ruotsin, saksan ja latinan rakenteet. Kaiken
kukkuraksi tekstit on painettu kulmikkain goottilaisin kirjaimin!
Jotta vanhojen tekstien lukeminen kävisi helpommin, Kotuksessa
tehdään Vanhan kirjasuomen sanakirjaa,
josta on aiemmin ilmestynyt painettuna kaksi osaa, aakkosväli a–kööpeli.
Nyt sanakirja on siirtynyt verkkoon, jossa se on ilmaiseksi käytettävissä kuten
Kotuksen muutkin verkkosanakirjat, Kielitoimiston
sanakirja, Suomen murteiden sanakirja,
Karjalan kielen sanakirja ja Ordbok över Finlands svenska folkmål.
Ensimmäinen verkossa julkaistu osio käsittää vanhan
kirjasuomen m-alkuiset sanat. Jatkossa sanakirja täydentyy vuosittain niin,
että uuden sisällön rinnalla verkossa julkaistaan myös painettuna ilmestyneet
osat.
Me sanakirjan tekijät toivomme, että verkkosanakirjasta on
hyötyä ja iloa monenlaisille käyttäjille. Vaikket tarvitsisikaan Vanhan kirjasuomen sanakirjaa vanhojen
tekstien tulkitsemiseen etkä kielihistorian opiskelun apuvälineeksi, jo m-alkuiset sanat tarjoavat mahtavan
määrän maisteltavaa ja mietittävää. Miten niin myntinmeno ei tarkoitakaan kolikoiden kulumista? Entä jos koulussa
opeteltaisiin kertolaskun sijaan multipliseeraamista? Miksihän maanmittaajan ammattinimikkeeksi on
myöhemmin vakiintunut maanmittari? Jos
olet luvannut keksiä ohjelmaa joulunpyhien sukulaisvierailuille, sanakirjasta
löytyy tykötarpeet vaikka tietokilpailuun.
Kokeile sanakirjaa, tutustu vanhaan kirjasuomeen! Mutta
varoituksen sana ennen kuin napsautat sanakirjaan vievää linkkiä: vanhalle
kirjasuomelle altistuminen voi aiheuttaa riippuvuussuhteen. Niin minullekin on käynyt, muutamassa
kuukaudessa.
ELINA HEIKKILÄ
Kirjoittaja tapailee ensi askeleitaan Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajana.
Vanhan kirjasuomen sanakirja
Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele
Huolellisesti tehtyä. Paljon on tietoa. Toki lukemisessa on oma vaivansa, josta ehkä olisi voinut varoittaa. Tämä on enemmänkin tutkijoiden, opiskelijoiden ja harrastajien resurssi kuin suuren yleisön.
Ja aika tyylikäs on ulkoasukin, paitsi että logossa on valitettavan tavallista feikkifraktuuraa. Jos ladotaan jotain fraktuuralla, ladottakoon kunnolla: V:n sijasta käytetään W:tä, ja s-kirjasta on kaksi muunnelmaa, joista pitkää, ſ, käytetään muun muassa sanan alussa.
Ilmeisesti myös sana-aineistossa on poistettu s:n ja ſ:n ero, vaikka toisaalta w on näköjään ainakin osittain säilytetty. Muutoinhan kirjoitusasu on fonttia lukuun ottamatta alkuperäinen, mikä on tutkimuksen ym. kannalta perusteltua, mutta tekee sisällöstä hankalalukuisen useimmille nykysuomalaisille.
http://www.helsinki.fi/vvks/lyhenteet_ja_ortografia/katsaus_ortografiaan/index.html