Siirry sisältöön
Haku

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen


Kyniä ja paperia. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.

Satunnaisesti kirjoittavan kotuslaisen blogiin kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.


rss

28.9.2015 12.00
Silja Pitkänen

”Pöljältä ollaan!” ja muita nimiaiheisia lehtijuttuja

Miten nimiä käsiteltiin lehdissä vuosina 2004 ja 2014?

Horna on Tuusulan ja Järvenpään rajalla
Millainen kunta, sellainen nimi
Kesävihkimisissä perinteet jylläävät nimenvalinnassa
Skandinaavinen Inkeri kestää aikaa
Moni lapsi saa erikoisen etunimen
Presidentti Halonen ei saa nimikkoportaita Helsingin Kallioon

Yllä olevat lehtiotsikot esittelevät lehtien nimistöaiheiden kestosuosikkeja vuosilta 2004 ja 2014. Niistä onkin vaikea sanoa, mitkä ovat vuoden ja mitkä yhdentoista vuoden takaa. Kannattaa yrittää, ennen kuin katsoo oikeat vastaukset tämän jutun lopusta.

Kotuksen Nimiarkisto kokoaa lehdissä julkaistuja nimistöaiheisia artikkeleita. Helsingin Sanomien lisäksi juttuja poimitaan mahdollisuuksien mukaan myös muista lehdistä. Vuoden 2004 lehtijutuista Nimiarkistoon on taltioitu 151 lehtijuttua, vuoden 2014 jutuista 136. Nimiä käsitellään artikkeleiden lisäksi myös pää- ja mielipidekirjoituksissa sekä kolumneissa. Aiheet ovat usein kevyitä, kuten se, että Kauppias otti Alen nimekseen (Metro 22.10.2004), mutta niissä voi olla vakavampi sävy, jos puhutaan esimerkiksi siitä, että Saddam-nimi ei enää kalskahda komealta (HS 6.1.2004).

Vuosien 2004 ja 2014 lehtijuttujen perusteella tietyt aihepiirit säilyvät vuodesta toiseen. Henkilönnimissä kestoaiheita ovat lasten nimeäminen sekä sukunimien vaihtaminen. Ella ja Niko olivat suosikkinimiä 2003 (HS 6.3.2004) kun taas kymmenen vuotta myöhemmin suosikkiniminä ovat olleet Emma ja Onni (Metro 14.3.2014).

Kirjojen ja elokuvien mukaan nimetyt lapset saattavat saada osakseen pienen jutun, kuten Syntynyt: Gandalf (HS Nyt-liite 9.1.2004). Norjan Prinsessan nimeksi Ingrid Alexandra (Uutislehti 100 23.1.2004) esittelee lasten nimeämistä ulkomailla kuten myös juttu Perinteiset ortodoksiset nimet suosiossa Venäjällä (HS 27.12.2014).

Erityisesti kesähäät nostavat esiin keskustelun sukunimen valinnasta: Nimiasioissa harva poikkeaa valtavirrasta (Ilkka 16.5.2004). Vuonna 2014 lisäksi todetaan, että Miehen sukunimen ylivoima ei murru lähivuosikymmeninä (Karjalainen 21.7.2014).

Asutus-, kaava- ja paikannimillä on omat toistuvat aiheensa. Kunnan nimen muuttaminen kirpaisee asukkaita (Kuntalehti 6/2014) niin vuonna 2004 kuin 2014. Kun ruotsinkielinen kunta muuttuu kaksikieliseksi, Maksamaalla Maksamaa‑nimen vaihto vaatii aikalisän (HS 20.4.2004) ja Luodossa on Tiekylttien käännöksistä päänvaivaa (Keskipohjanmaa 13.11.2014).

Julkisuudenhenkilöiden mukaan nimettyjen paikkojen ehdottaminen ja hyväksyminen puhuttavat, kun Piirtäjä Kari Suomalaiselle toivotaan katua Helsinkiin (HS 5.5.2004). Tohmajärvellä on ollut Nimikiista kaikkien huulilla (Karjalainen 18.4.2014), kun kunnanhallitus päätti nimetä raitin laulaja Katri Helenan mukaan.

Paikannimijuttujen varmoja hittejä ovat hassuja, outoja, härskejä tai muuten silmiinpistäviä paikannimiä käsittelevät jutut. Esimerkiksi jutut Pöljältä ollaan! (IL 15.3.2014) ja Koirankyrpäoja erottaa Venäjän Suomesta (Hymy 1/2004) esittelevät erilaisia puolia suomalaisesta paikan- ja asutusnimistöstä.

Kaupallisen nimistön kirjoitusasuista on aineistossa mainittu kerran vuonna 2004, kun jutussa Mika Salo Circuit ja muita nimiä (Aamulehti 26.1.2004), kritisoidaan tapaa, jolla suomenkielisiä nimiä rakennetaan englannin kielen kielioppisääntöjen mukaan. Kymmenen vuotta myöhemmin kirjoitusasut nostetaan esiin ensin kolumnissa Yritysvastuu unohtui nimistä (HS 10.4.2014) ja keskustelu ryöpsähtää loppukesästä, kun Itella muuttuu taas Postiksi (Helsingin Uutiset 16.–17.8.2014).

Nimijuttujen aiheet säilyivät pitkälti samanlaisina, koska näihin aihepiireihin liittyviä juttuja on helppo tehdä uudestaan ja uudestaan. Syntyvät lapset tarvitsevat uusia nimiä, muutokset Suomen kuntarakenteessa vaativat nimistön pohtimista ja karttoja selaamalla tai paikannimikokoelmia penkomalla löytyy uusia lennokkaasti nimettyjä suomalaisia paikkoja.

Vuosina 2004 ja 2014 on ollut sellaisiakin aiheita, joita ei toisena vuonna käsitelty lainkaan. Jotkut niistä liittyvät ajankohtaiseen mutta ainutkertaiseen aiheeseen. Susijengi ei ole pelkkä lempinimi (Metro 29.8.2014) on ollut uutisoimisen arvoinen asia, kun Suomen koripallomaajoukkue nimettiin Susijengiksi, ja Sukunimien hiljainen vallankumous (HS 15.5.2004) on noussut puheeksi sukunimiaiheisen väitöksen myötä.

Muun ohessa vuonna 2014 on käsitelty televisio-ohjelmin ja elokuvien nimiä jutussa Ei nimi ohjelmaa pahenna (HS Nyt-liite 25.–31.7.2014). Kymmenen vuotta aiemmin kuluneehkoa otsikkoa on käytetty uniikeista nimistä kertovassa jutussa: Nimi ei pahenna suomenhevosta (HS 13.10.2004). Vuonna 2004 on ehditty myös kysyä Mikä on suosituin papukaijan nimi Suomessa? (Uutislehti 100 17.11.2004) ja käsitellä papukaijojen nimipäiväkalenteria.

Nimettävää on paljon, ja suosikkiaiheista huolimatta nimiä käsitellään lehdissä monipuolisesti. Tähän katsaukseen sain mahdutettua vain 30 lähes 300 otsikosta. Paljon jäi myös sanomatta ja hyvä niin. Olisihan se ikävää, jos näin lyhyestä koonnista saisi kattavan.

Lopuksi vielä alun otsikot lähdetietoineen:

Horna on Tuusulan ja Järvenpään rajalla (Keski-Uusimaa 28.11.2004)
Millainen kunta, sellainen nimi
(Aamuposti 21.10.2014)
Kesävihkimisissä perinteet jylläävät nimenvalinnassa
(Alueuutiset 9.6.2004)
Skandinaavinen Inkeri kestää aikaa
(Kaleva 5.10.2014)
Moni lapsi saa erikoisen etunimen
(Vantaan Lauri 20.3.2014)
Presidentti Halonen ei saa nimikkoportaita Helsingin Kallioon
(HS 20.2.2004)

SILJA PITKÄNEN

Kirjoittaja on harjoittelijana Nimiarkistossa.

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele

26.10.2015 22.05
Miira
Lähellä Pöljää asuva
Kiitos Silja mielenkiintoisesta blogikirjoituksesta! Ottaakseni alkuun kantaa hieman ohi aiheen, niin minun silmissäni lehtiotsikoiden kirjoittajat tuntuvat muuttaneen tyyliään vähemmän informatiivisemmiksi pakkauksiksi kuin mitä vielä kymmenen vuotta sitten on ollut. Moni näistä esittelemistäsi vuoden 2004 otsikoista vastasi kysymykseen, kuten minne Tarja Halosen nimikkoportaiden olisi pitänyt tulla, tai että missä mahtaa olla Horna. Toki jos ajatellaan ihmisten lukevan uutisensa yhä enenevissä määrin verkkomedioista, niin ei ole ihmekään, jos niitä klikkauksia haalitaan kokonaisiin artikkeleihin puolivajailla, houkuttelevilla ja ehkä jopa värikynästä osakseen saaneilla otsikoilla.

Hauskaa myös nähdä, etteivät lapsillemme annetut suomalaiset perusnimet ole hävinneet tämänpäiväisestä kulttuuristamme. Perisuomalaiset nimet taitavat tosin olla paljon riippuvaisia nimilautakunnan päätöksestä. Henkilönnimien kohtalo tuntuu kovastikin kutkuttavan lukevaa kansaa, sillä etenkin näiden hylättyjen nimien listauksia kokee näkevänsä säännöllisesti vuosittain lehtiotsikoissa.