Älä tule paha tonttu, tule hyvä tonttu

Tontuista tulee varmaankin ensimmäisenä mieleen Joulupukin punalakkiset pikku apurit, jotka kurkistelevat ihmisten ikkunoista sisään ja pitävät kirjaa siitä, ovatko lapset olleet kilttejä. Mistä siis tämä tonttupuhe elokuussa? Aloittavatko tontut jo kierroksensa?

Tonttu hiipii Ruotsista

Kesä on kuitenkin aivan yhtä otollista aikaa tonttuaiheiselle blogikirjoitukselle, sillä kuten Heikki Sauren teoksesta Tonttu – Tarua ja totta käy ilmi, kulki nykyisen joulutontun matka Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen vasta 1800-luvun lopulla. Näin ollen joulutonttu on vanhempaa perua olevien koti-, sauna- ja riihitonttujen ynnä muiden joukossa verrattain uusi tulokas, vaikka varsinaista joulutonttua edeltäneillekin tontuille on tietysti ollut suotavaa viedä lautasellinen puuroa jouluyönä.

Ei ole tarkalleen tiedossa, kuinka kauas tonttujen historia tosiasiassa ulottuu. Siitä kuitenkin voimme olla varmoja, että toisin kuin voisi olettaa, ei varhaisinkaan tonttuperinne ole suomalais-ugrilaista alkuperää. Suomalaiseen kansanperinteeseen tontut on omaksuttu Ruotsista, ja niin kuin arvata saattaa, myös tonttu on ruotsalainen lainasana. Ruotsissa tontusta käytetäänkin nimitystä tomte tai tomtegubbe, tontin ukko.

Suomalaisessa kansanperinteessä tontut on tavallisesti kuvattu pieninä ja hyväntahtoisina, useimmiten ihmisen kaltaisina olentoina, joita ei kuitenkaan missään tapauksessa ole kannattanut suututtaa. Tässä blogikirjoituksessa tutustutaan Kotimaisten kielten keskuksen murrearkiston ja murrearkiston kansatieteellisen erilliskokoelman aineistojen avulla siihen, mitä tontuista ja niiden tekosista on aikojen saatossa kerrottu ja minkälaisia uskomuksia tonttuihin on liitetty.

Anttilan vanha tontturiihi Kyrön Joenkulmalla vuonna 1936. Kuva: Ilmari Kohtamäki. Kotuksen arkisto.

Tarkkana tonttujen kanssa

Tonttujen on kerrottu voineen tuoda taloon kaikenlaista hyvää, kuten viljaa ja muita ruokatarpeita sekä rahaa. Muun muassa Pöytyän suunnalla on uskottu joissakin taloissa eläneen hyväntahtoisia tonttuja, jotka ovat ruokkineet hevosetkin isäntäväen puolesta. Palkaksi hyvän työn tehneille tontuille on ollut tapana viedä jouluaattona uudet sarkavaatteet tallin vintille.

Toisaalta tontut ovat voineet tuoda tullessaan myös monenlaista pahaa, kuten sairauksia ja köyhyyttä. Tuohtuneiden tonttujen on tiedetty myös varastelleen tavaroita ja sytytelleen tulipaloja. Tontun kanssa onkin kannattanut pysytellä hyvissä väleissä, sillä muuten rauhanomainen rinnakkaiselo on voinut osoittautua hankalaksi. Kun tontun on kerran onnistunut oikein toden teolla suututtamaan, on siitä kerrottu seuranneen pahimmassa tapauksessa jopa kuolonuhreja.

Erään kolttosiin taipuvaisen tontun on uskottu elelleen Keski-Suomessa, jossa tontusta on arkistolähteiden mukaan voitu käyttää myös jokseenkin pahaenteiseltä kalskahtavaa nimitystä piru. Samaisen tontun on mainittu päästäneen tahallisesti irti lehmät, jotka tukkimiehet olivat sitoneet navetan parteen. Toisella kertaa samaisen tontun on kerrottu lähteneen Karstulan kirkolle ostamaan eräältä kauppiaalta ”neljänneksen törröä”. Syytä kysyttäessä kyseinen tonttu oli ilmoittanut aikovansa keittää kahvia muuan miehen nenässä. Kuinka ollakaan, kyseisen miehen nenän on kerrottu pudonneen sittemmin päästä.

Keski-Suomesta nousee esiin toinenkin hurjanpuoleinen tonttutapaus. Nykyisen Muuramen suunnalla sijainneeseen taloon oli jouduttu kutsumaan pappi aivan erityisen pahansisuista tonttua karkottamaan. Papin oli ottanut vastaan kaikin puolin talon isäntää muistuttanut mies, mutta miehen perään lähdettyään pappi oli hoksannut, että ”isännän” toisen jalan tilalla olikin hevosen jalka. Kaiken kaikkiaan kyse oli ollut hukkareissusta, sillä kyseisen tontun on väitetty kadonneen talosta vasta silloisen isäntäväen muutettua pois.

Mistä tunnet sä tontun

Aineistolähteistä käy ilmi, että tontuista on ajan saatossa liikkunut monenlaisia tarinoita ja huhuja. Tontun tunnistamisen on sentään kerrottu olleen melko yksinkertaista: Pyhäselän pitäjässä Pohjois-Karjalassa tonttuja on kuvattu yhtäältä ihmisen kaltaisina, mutta toisaalta kuitenkin niin kummallisen näköisinä olentoina, että iho menee kananlihalle tontun ilmaantuessa näköpiiriin. Tämän lisäksi ainakin Hämeenkyrössä on uskottu tontun voineen esiintyä myös kissan hahmossa. Eri puolilla Suomea vallinneiden käsitysten mukaan tontun on voinut tunnistaa myös punaisesta piippalakista ja siitä, että sillä on ollut vain yksi silmä.

Tontut ovat voineet olla niin miehiä, naisia kuin lapsiakin. Vihdissä on tiedetty kertoa, että jos talon rakentamisen jälkeen ensimmäisenä on kuollut isäntä, taloon on ilmaantunut miestonttu, ja jos taas emäntä, niin sitten naistonttu. Isojoelta on puolestaan peräisin uskomus, että saunatontun sukupuoli on määräytynyt sen perusteella, onko uuden saunan ensimmäinen kylpijä ollut mies vai nainen.

Tontun jäljillä Kotuksen arkistossa. Kuva: Elena Rintamäki.

Hutilo kuin tonttu

Kaikesta päätellen tontut ovat alkujaan olleet varsin ovelia ja omapäisiä olentoja, joita on kunnioitettu ja jopa pelätty. Toisaalta arkikielessä tonttu on saanut myös pejoratiivisia eli halventavia merkityksiä. Aineistosta esille nousevissa vertauskuvissa tonttuihin ja tonttumaisuuteen on eri puolilla Suomea liitetty esimerkiksi sellaisia vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kuin muistamaton, hoksaamaton, vähäjärkinen, ilkeä, höpsö (tai höpsy) ja hutilo.

Myös tekemistä tai jonkun tai jonkin ulkomuotoa on saatettu kuvailla tonttuaiheisin vertauskuvin: vahtaa kuin tonttu, on yks silmä niin ko tontulla. Riihessä kasvonsa sotkenutta on voitu nimitellä nokitontuksi, ja ainakin Siikaisissa siivotonta huonetta on voitu kutsua tontun pesäksi. Porvoon pitäjässä on puolestaan tunnettu sellaiset sananparret kuin perin tonttu ikäsekseen ja tonttu olet tairoltas, vaihka muutoin järin komee muodoltas.

Anna Kilpeläisen kirjontatyö, jossa sitaatti Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas (1954). Kuva: Elena Rintamäki.

Halventavat sivumerkitykset ovat seuranneet tonttua näihin päiviin saakka: Kielitoimiston sanakirjan mukaan tonttu voi merkitä arkikielessä yksinkertaista, hölmöä ja tyhmää ihmistä. Vastaavasti verbillä tonttuilla voidaan viitata mokaamiseen, möhlimiseen ja ylipäätään typerästi toimimiseen. Siinä merkityksessä tonttuilu on tullut tutuksi allekirjoittaneellekin. Kaikeksi onneksi Kotuksen harjoittelijana on voinut alusta asti luottaa siihen, että harjoittelussa ollaan kasvamassa kohti oman alan asiantuntijuutta ja että satunnaisluontoiseen tonttuiluun suhtaudutaan myötämielisesti.

ELENA RINTAMÄKI

• Tonttu (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)

Kirjoittaja on työskennellyt Kotimaisten kielten keskuksessa korkeakouluharjoittelijana vuonna 2022.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele