Risto Uusikoski työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa verkkotoimittajana ja verkkopalveluiden kehittämisen parissa. Hän on tutkinut tempuksen käsitettä ja murehtii aikaan liittyviä kysymyksiä myös vapaa-ajallaan.
24.4.2018 10.22
Rohiseva Rellu, pörisevä Pösö
Auton tuhat ja yksi ylimääräistä ääntä.
Kaduilla kuulee jo kesäautoja. Sitikka sirisee pirteästi ja Fiat vastaa säyseällä nakutuksella liikenteenjakajan toiselta puolelta. Ajatus karkaa omaan menopeliin ja siihen ääneen, joka ehkä kuului eilen kotimatkalla.
Kun autosta kuuluu ylimääräistä ääntä, on maallikon korva kovilla. Pajallehan se auto pitää kuitenkin ajaa, mutta puhelimessa olisi hyvä osata sanoa jotain. Ja ennen puhelua on pakko googlettaa, jotta saisi tietoa jostakin kalliista ja hankalasta viasta, jota pelätä. Pelkkä omituinen ääni ei riitä mekaanikolle tai hakukoneelle, vaan aistihavainnolle pitää löytää parempi ilmaus. Muutkin ovat yrittäneet.
Autosta kuuluu kuvan mukaista ääntä.
Metalli metallia vasten
Pörinä on selkeä tapaus. Kun pakoputki pörisee, niin se pörisee, vaikka nyt vähän ampiaista rouheammin. Astetta pelottavampia ääniä ovat jurina ja jyrinä. Ne tuntuvat yleensä tulevan jostakin sellaisesta paikasta, jossa asioiden soisi sujuvan kitkattomasti. Vieläkin intensiivisempää on jurnutus ja jyrnytys. Silloin pistetään jo kunnolla metallia metallia vasten.
Jos metalli silti liikkuu, voi kuulua rohinaa, rahinaa tai laahaavaa tai hankaavaa ääntä. Yleensä jarruista. Jos joku ei tyydy rahisemaan, se voi alkaa ulista, ujeltaa, kitistä tai siristä, kunnes jokin lopulta kirskuu. Jos menee jumputukseksi ilman että subwoofer on päällä, niin sekään ei ole hyvä.
Kolinaa on kaikki, mikä ei ole mitään muuta. Kolina on selkeää ja mekaanista: joku osuu johonkin, mihin se ei saisi osua. On varmaan katki, poikki tai löysällä. Pienemmässä mittakaavassa joku kilisee. Nakutus on säännöllisempää. Joku osuu johonkin joka kierroksella. Jos taas joku naksuu, se menee ehkä päälle ja pois tai yrittää mennä päälle tai pois päältä.
Takapenkiltä kuuluu outoa vikinän puutetta.
Lorisee kuin kahden litran diisseli
Kun auto ei tunnu oikein haluavan pysyä muodossaan, se nitisee ja natisee. Silloin mikään ei vielä liiku vastoin tarkoitustaan, vaikka yritys onkin kova. Jos kuuluu kumimainen narahdus, niin jokin falskaa, eikä rutiseva auto viihdy nahoissaan enää lainkaan.
Auto on täynnä sähköä ja nesteitä, ja näillä on oma äänimaailmansa. Milloin suhisee, milloin lorisee ja milloin porisee. Joskus surisee, toisinaan taas jurraa. Milloin kuuluu sähkölaitteen ääni ja milloin jokin hihna selvästi hinkkaa.
Äärimmilleen viritetty ja epätoivoisessa diagnostiikassa väsytetty korva alkaa usein kuulla omiaan. Auto ei pian muuta olekaan kuin sisältäpäin ihmistä syövä kokoelma vääriä ääniä. Silloin voi olla syytä pohtia, kuuluuko vinkuna, vingahtelu tai vollottava, kumiseva ääni sittenkin korvien välistä.
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele
Ei puheenvuoroja