Siirry sisältöön
Haku

Nimien viemää


Nimien viemää -blogin kansikuva. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.

Nimien viemää -blogia kirjoittavat erisnimiin hurahtaneet Kotuksen asiantuntijat. Blogissa pohditaan nimiä ja niihin liittyviä ilmiöitä eri näkökulmista. Aiheena ovat kaikenlaiset nimet paikan- ja henkilönnimistä viranomaisten ja yritysten nimiin.


rss

22.8.2019 10.45
Phung Lam

Ajatuksia omasta nimestä

Millaista on elää epäkäytännöllisen nimen kanssa?

Phung Lam.
Etunimessäni Phung on peräti neljä konsonanttia ja vain yksi vokaali. Sen voisi luokitella hankalaksi tai ainakin epätavalliseksi nimeksi täällä Suomessa. Harvoin tulee vastaan ihmisiä, jotka osaisivat lausua tai kirjoittaa sen oikein. Lisäksi etunimestäni ei juurikaan pysty päättelemään sukupuolta. Jotkut ovat olleet suorastaan yllättyneitä siitä, että en olekaan mies.

Nimistäni on myös vaikea erottaa, kumpi on etu- ja kumpi sukunimi. Vuosia sitten uuteen asuntoon muutettuani isännöitsijätoimiston työntekijä oli lisännyt oveen molemmat, luultavasti edellä mainitsemastani syystä.

Mikä ihmeen Phung?

Etunimeni on vietnaminkielinen ja merkitsee aasialaista mytologista lintua, fenghuangia. Vietnamissa Phung ei tietääkseni kuulu suosituimpien nimien joukkoon, ja Suomessa se on hyvin harvinainen nimi. Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan Phung-nimisiä on tällä hetkellä yhteensä alle 80, joista alle 54 on naisia ja alle 26 on miehiä.

Vietnam on tooninen kieli, eli sanoja lausuttaessa äänenkorkeudella on merkitystä. Useimpien vietnaminkielisten nimien sekä sanojen tapaan nimessäni pitäisi olla tarkkeita, joita ei suomen kielessä käytetä. Niitä ei välttämättä pysty edes tuottamaan Väestörekisterikeskuksen järjestelmissä. Esimerkiksi Phung-nimessä u:n alla kuuluisi olla piste (Phụng). Tämä tarkoittaa sitä, että u lausutaan matalana ja pysähtyvänä toonina.

Phung paperille kirjoitettuna. Kuva: Phung Lam, Kotus.

Ongelmallisia esittäytymistilanteita

Vaikeasti lausuttavan nimen takia lempinimeni oli pitkään Fun, kunnes se vaihtui lukioikäisenä nimeksi Funi väärinymmärryksen takia. Nykyään uusille ihmisille esittelen itseni jälkimmäisellä nimellä, sillä olen tykästynyt siihen enemmän. En ole koskaan pitänyt itseäni muutenkaan erityisen ”hauskana”. Molemmat nimet ovat edelleen käytössä riippuen siitä, milloin ihmiset ovat tutustuneet minuun.

Hieman virallisemmissa tilanteissa joudun tyypillisesti luettelemaan nimessäni olevat kirjaimet. Laiskalla tuulella ollessani olen kokenut helpommaksi näyttää nimeni suoraan vaikkapa ajokortista, mutta se ei ole mahdollista esimerkiksi puhelimitse asioidessa. Pakkaa sekoittaa vielä entisestään se, että puhuttelunimi Phung ei ole ensimmäinen vaan toinen etunimeni.

Fung, Phun(i), Phuong, Bumi…

Minua on kutsuttu kaikenlaisilla nimivariaatioilla. Lisäksi olen törmännyt vaikka minkälaisiin kirjoitusmuotoihin etu- ja sukunimestäni. Nämä eivät ole missään vaiheessa kuitenkaan häirinneet, enkä ole myöskään loukkaantunut niistä. Suhtaudun tällaisiin tilanteisiin aina huumorilla, koska en voi tietenkään olettaa, että ihmiset osaisivat kirjoittaa tai lausua nimeni oikein.

Olisiko elämä vaivattomampaa, jos nimeni ei olisi näin hankala? No aivan varmasti. Siitäkään huolimatta en vaihtaisi isovanhempieni valitsemaa nimeä miksikään muuksi.


Kirjoittaja työskentelee korkeakouluharjoittelijana Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto- ja aineistoyksikössä.

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

6.9.2019 0.46
Ian Mac Eochagáin
Kiitos tästä. Sukunimessäni on kaksi sanaa ja heittomerkki. Olen joutunut opettamaan muita sen oikeaa lausumista. Kuten sinä, en ole koskaan loukkaantunut tällaisissa tilanteissa. Hyvä, kun kysytään, miten kirjoitetaan tai lausutaan – moni ei edes uskalla tehdä sitäkään!
12.9.2019 15.30
Vaskilohi
Missä hyvänsä kulttuurissa toiset nimet ovat yleisiä ja toiset sitten taas eivät. Ei minusta ihmiseltä voi kohtuudella odottaakaan muiden kuin oman kulttuuripiirinsä nimien tuntemusta – maailmassahan on yli 6000 kieltä, eihän kukaan voi tietää niiden kaikkien lausuntaa, ja monissa on vielä suomalaisille vieraita äänteitäkin, joiden hallinta vaatii erillistä opiskelua! Lisäksi vielä monet nimet esim. näyttävät kirjoitettuna samalta, mutta ääneasu riippuu nimenkantajan taustasta. Joskus tämän voi sivistyneesti arvata vaikka sukunimestä ja oletusarvona lienee kunkin paikan valtakielen ääntämyssäännöt, mutta loppuviimeksi ainoa varma keino on kysyminen! Jotkut eivät kyllä välttämättä sitäkään välttämättä aina uskalla, onhan kyseessä aina pieni sosiaalisen konfliktin riski.

Itselläni on myös harvinainen ja ulkomaalaisperäinen etunimi. Varsinkin viime vuosisadalla jouduin välillä vakuuttelemaan, että kyseessä todella on oikea nimeni, ja toisaalta jotkut ovat olleet epävarmoja sen suhteen, pitääkö nimi ääntää suomalaisittain vai ei. Ikinä en ole tästä traumoja ottanut vaan pikemminkin ollut iloinen, kun nimi on herättänyt huomiota ja jäänyt mieleen. Molemminpuolinen joustavuus ja kunnioitus on A ja O, niinkuin elämässä muutenkin.