Sosiaalinen eläin pelkää sosiaalista kuolemaa

Kun Kielitoimiston sanakirjan hakukenttään kirjoittaa sosiaalinen ja valitsee hakutavaksi ”Koko teksti”, osumia tulee peräti 52. On sosiaalista mediaa, omaatuntoa, pääomaa ja verkostoa.

Pysäyttävintä sanaparia ei kuitenkaan sanakirjasta (ainakaan vielä) löydy, nimittäin sosiaalista kuolemaa.

Sosiaalinen kuolema on näkymättömyyttä

”Tulee näkymättömäksi, persoonattomaksi, eikä kukaan enää kuuntele.”

Näin kuvaa dosentti Jari Pirhonen sosiaalista kuolemaa Ylen uutisessa. Hänen haastattelemansa eläkeikäiset pelkäävät sitä enemmän kuin varsinaista kuolemaa.

Sosiaalisen kuoleman saapuessa elämällä ei enää koeta olevan arvoa, kun mitään ei tapahdu. Tällaista tilannetta välttääkseen eräs iloinen mummoporukka ryhtyi ”torjumaan kuolemaa” kokoontumalla usein yhteiselle pihalle. Yksi jutun mummoista, Elma Kuusisto, kuvaa:

Puhutaan ihan kaikesta. Ruuasta, sairauksista ja kommelluksista. Jaetaan ilot ja surut. Jos joku on johonkin pusikkoon tuolla kaatunut, niin täällä sille asialle voidaan nauraa jälkeenpäin.

Jos mietitään sanan sosiaalinen juuria, Suomen etymologinen sanakirja kertoo kyseessä olevan lainasanan. Se on tullut kieleemme latinasta ruotsin kielen kautta:

< ruots. social ’yhteiskunnallinen, sosiaalinen’ (saks. sozial, ransk., engl. social jne.) << lat. socialis ’yhteiskuntaan tai seuraelämään liittyvä’, sanasta socius ’(a.) yhteinen; (s.) kumppani’.

Toisten seurassa. Mainos Eeva-lehdessä vuonna 1967.

Ei ihme, että sosiaalinen kuolema pelottaa: ihmisen sanotaan olevan sosiaalinen eläin. – Tosin on muistettava, että ihminen on vain yksi sosiaalisista eläimistä: vaikkapa norsut, miekkavalaat, ilvekset, mangustit ja valkoposkihanhet ovat huomattavan sosiaalisia.

Jos esihistoriallinen ihminen eristettiin yhteisöstä tai joutui muista syistä yksin, se merkitsi todennäköisesti aivan konkreettista kuolemaa. Ja koska aivomme ovat hyvin samankaltaiset kuin kivikaudella, yksinäisyys näkyy nykyihmisenkin aivoissa ja eliniänodotteessa.

Aivot ja mieli tarvitsevat sosiaalisuutta

Ihmisen sosiaalisuuden tarpeeseen liittyy myös hieman yllättävä sanapari, sosiaalinen ergonomia. Kotilääkäri-lehdessä kirjoitettiin niinkin aikaisin kuin vuonna 2009, että vaikka fyysinen ergonomia huomioidaan jo työpaikoilla hyvin, samalla lailla kannattaisi panostaa sosiaaliseen ergonomiaan. Panostaminen näkyy vaikkapa yhteisinä kahvihetkinä.

Siis jo vuonna 2009 surtiin sitä, että aiemmin työpaikoilla oli kahvihuoneita, jotka oli pyhitetty rentouttavalle jutustelulle. Sen sijaan ”nykyisin kahviautomaatti sijaitsee useimmiten avotilassa ja juoma hörpitään työn lomassa”. Ja kuten tiedämme, ilmiö vain vahvistui koronan aikana.

Puhutaan myös sosiaalisista aivoista. Psykologian professori Jari Hietanen Tampereen yliopistosta on todennut, että katsekontakti on olennainen osa sosiaalisten aivojen kokonaisuutta ja sosiaalisia suhteita. Kun ihminen päättelee katseellaan jotain toisen mielenliikkeistä, sosiaaliset aivot aktivoituvat.

CC BY 4.0

Sosiaalista liimaa Euroviisu-katsomossa. Kuva: Kari Hakli, 2013. Helsingin kaupunginmuseo.

Kirjoitan blogitekstiäni juuri Euroviisujen alla. Viisut ovat faneille merkittävä sosiaalinen tapahtuma, ja kuten todettua, sosiaalinen elämä on ensiarvoisen tärkeää mielen ja aivojen hyvinvoinnille. Tästä voimme päätellä, että jos Käärijän yhteisfanittaminen yhdistää ihmiset sosiaalisella liimalla, viisuhuuma pidentää elinikää!

• sosiaalinen-haku Kielitoimiston sanakirjassa
• sosiaalinen-sana Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Maria Salovaara: Mummukööri ryhtyi torjumaan kuolemaa kokoontumalla pihalle: “Ei me elettäisi enää, jos ei tätä olisi” (Yle, 21.3.2023)
• Paula Tiessalo: Pelkkä katse merkitsee paljon – Miksi joidenkin kemiat kohtaavat heti? (Yle, 21.11.2016)
• Olli Tamminen: Cha cha cha – ei aihetta kyyneliin (Kotus-blogi, 9.5.2023)

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele