Siirry sisältöön
Haku

Minna Pyhälahti


Minna Pyhälahti. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.

Minna Pyhälahti rakastaa uudissanoja ja työskentelee Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajana. Aiemmassa elämässään hän oli kielenhuoltaja ja kouluttaja.


rss

10.11.2015 9.07
Minna Pyhälahti

Puheesta kirjoitukseksi – Sitaattien merkintäpulmia

Minkä verran haastateltavan sanomisia voi muuttaa?

Sekä toimittajat että tiedottajat kysyvät usein kielenhuoltajan mielipidettä siihen, kuinka paljon haasteltavan sanomisia saa muuttaa. Epätietoisuus on ymmärrettävää – alan oppikirjoissa sitaattien tekemisestä puhutaan vain vähän.

Toimittajan ja tiedottajan tehtävä on pureskella tieto lukijalle. Vaikkapa haastateltavan käyttämää talousalan terminologiaa on pakko avata ja selittää, mutkia joutuu väistämättä oikomaan. Aina muutoksista ei pidetä: koulutuksia pitäessä kuulee usein, että haastateltava on ”tullut lankoja pitkin” ja haukkunut kirjoittajan pataluhaksi.

Miksi suoratkin sitaatit ovat muokattua puhetta?

Kun kirjoittaja perustelee muokkauksia haastateltavalle, hänen kannattaa nostaa esiin seuraavat seikat: Jos sitaatit eivät ole yleiskielisiä eikä haastateltavan lauseita karsita ja tiivistetä, maallikkolukija ei ymmärrä sitä. Tai hän voi jättää tekstin lukematta, koska esimerkiksi sen sanat ovat vieraannuttavia. Parempi vaihtoehto saattaa sittenkin olla se, että sitaatti on muokattua puhetta.

Sanontatavan muuttamista voi perustella myös sillä, ettei puhetta voi koskaan kääntää täydellisesti kirjoitukseksi. Sitaatti jää väistämättä hieman epätarkaksi, koska äänensävyjä ja painotuksia ei voi merkitä. Puheessa myös eleet helpottavat tulkintaa. Kirjoitetussa kielessä niitä ei ole, joten puheenomaisen tekstin ymmärtäminen on vaikeampaa kuin puheen ymmärtäminen.

Lisäksi puhekieliset sitaatit saavat helposti aikaan sen, että haastateltava vaikuttaa sekavalta, suorastaan tyhmältä, etenkin silloin kun muu teksti on yleiskielistä ja korrektia.

Vinkkejä muokkauksiin: Esimerkki

Puhekielellä ilmaistu merkitys saattaa jäädä hämäräksi, sillä puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat toisistaan paitsi sanastoltaan myös lauserakenteiltaan. Seuraavassa uutisjutun sitaatissa on muutama kohta, jotka pistävät silmään:

– Se, että ulkoministeri ja ulkomaankauppaministeri matkustavat eniten, on tietysti ihan järkeenkäypää, koska heillä maan edustaminen kansainvälisissä yhteyksissä on aivan keskeinen sisältö hallinnonalaa ja ministerisalkkua. Ehkä siinä voi nähdä pientä yllättävyyttä, että pääministeri matkapäivissä jää kuitenkin aika kauas näiden taakse, kommentoi tuloksia johtaja Markku Jokisipilä Eduskuntatutkimuksen keskuksesta.

Ensimmäinen virke kannattaisi jakaa kahtia. Lisäksi ”siinä voi nähdä pientä yllättävyyttä” -ilmaus on melko kapulakielisen kuuloinen. Tilanteeseen sopisi paremmin ”on hieman yllättävää, että”.

Puheelle on tyypillistä pronominien runsas käyttäminen (se, ne, tämä, nämä). Esimerkissä kohdassa ”pääministeri matkapäivissä jää aika kauas näiden taakse” näiden-sanalla viitataan ulkoministeriin ja ulkomaankauppaministeriin. Viittauskohde on kuitenkin niin kaukana, että henkilöt kannattaa toistaa. Lisäksi ”pääministeri matkapäivissä” ei ole yhtä selkeä ja yksiselitteinen kuin muoto ”pääministerin matkapäivien määrä”.

Esimerkistä huomaa, että nimenomaan lauserakenteiden puhekielisyys häiritsee ymmärrettävyyttä. Sen sijaan yksittäisten sanojen puhekielisyys ei haittaa ymmärtämistä niin paljon. Puhekieliset ja murteelliset sanat ovat hyviä mausteita, ja ne tuovat esiin haastateltavan persoonaa. Muun muassa Hanna Pakarisen ja Antti Tuiskun mie on osa näiden julkkisten minää.

Aiheesta lisää Kielikellossa 3/2015:

Lauri Haapanen: Näin toimittajat tekevät sitaatteja
Minna Pyhälahti: Paljonko sitaattia voi muuttaa?

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
11.11.2015 8.24
Laura Kataja
KIrjoitettu puhe, puhuttu kirjoitus
Tuosta tulee mieleen Yliopistolehden numero jostakin vuosien takaa (ehkä 1990-luvun alkupuolelta). Siihen oli painettu Helsingin Yliopiston sen vuoden avajaisissa pidetyt puheet. Yksi niistä oli puhekielinen (ilmeisesti kirjoitettu nauhalta ylös). Sitä oli hirveä lukea, mutta epäilenpä että puheena se oli ollut noista kolmesta paras!
15.11.2015 13.13
Minna-Liisa Mathalt
Viännetään ja lottuutettaan
Hienoa että asia on nostettu esille, aiheesta toivoisi enemmänkin keskustelua. Etenkin paikallislehdissä Savon sydänmailla näiden kysymysten kanssa painiskellaan harva se päivä.
Asiatekstissä sitaattien puhekielisyys on todella häiritsevää, ja siinä mainitsemasi esimerkki oli erittäin valaiseva. Mutta entä kun tehdään henkilöjuttua ihmisestä, joka ei ole koskaan puhunut kirjakieltä? Silloin mielestäni murre on osa hänen persoonallisuuttaan, ja on säilytettävä myös sitaateissa, mahdollisuuksien mukaan muutenkin kuin vain yksittäisissä sanoissa.
Savon murteen kirjoittaminen onkin sitten aivan oma lukunsa, eikä kovin monelta onnistu. Mutta niinhän sitä sanotaan, että vastuu on joka tapauksessa kuulijalla.