Saisinko palvelua suomeksi?

Suomen kielitilanne nousi jälleen lokakuussa julkiseen keskusteluun, kun suomen kielen lautakunta julkaisi kannanoton (7.10.2024) ilmaisten huolensa suomalaisten kieliasenteiden koventumisesta: julkisissa tiloissa muita kieliä kuin suomea puhuvat saavat osakseen ikävää kohtelua. Useampi sanomalehti julkaisi kannanotosta uutisen ja Helsingin Sanomat lisäksi pari päivää myöhemmin (11.10.2024) Oma kieli ry:n laatiman vastineen. Vastineessaan kansalliskielten käyttöä edistävä Oma kieli ry muistutti, että palvelun vaatiminen suomeksi on kaikkien, myös kieltä oppivien etu.

Minusta vastine oli tervetullut täydennys. Lautakunta nosti esiin hyvin tärkeän asian kieli-ilmapiiristä, mutta tiiviissä kannanotossa ei kuvattu tarkemmin eri kielten välisiä valta-asetelmia. Kannanotto korosti muulla kuin suomen kielellä tapahtuvissa palvelutilanteissa esiin nousevia kielteisiä kieliasenteita ja toisaalta puhui monikielisyydestä ja kannustavan ilmapiirin merkityksestä kielenoppijalle. Tilanteita, joissa muun kuin suomen kielen puhuminen herättää kielteisiä reaktioita, on kuitenkin monenlaisia, ja niiden taustalla eri ilmiöitä.

Järkyttävimpiä tilanteita ovat sellaiset, joissa muuta kuin suomen kieltä keskenään julkisilla paikoilla puhuvat kohtaavat häirintää. Vuoden 2020 Kielibarometriä, Saamebarometriä ja Viittomakielibarometriä lukiessa huomaa, että maahanmuuttaneiden lisäksi myös osa Suomen kotoperäisiä kieliä puhuvista kohtaa toisinaan häirintää kielensä vuoksi, siis esimerkiksi ruotsia, saamea tai viittomakieltä käyttäessään.

On selvää, että jokaisen tulee voida puhua seurueelleen tai vaikka puhelimessa valitsemaansa kieltä myös julkisilla paikoilla tulematta häirityksi tai syrjityksi. Osalla Suomen vähemmistökielisistä on oikeus käyttää omaa kieltään myös julkisissa palveluissa, mutta oikeus ei usein toteudu tarkoitetulla tavalla.

Ole hiljaa ja Speak Easy! Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Muu kieli apukielenä vai lopputavoitteena?

Sitten on niitä tilanteita, joissa ensisijaisesti suomen tai ruotsin kieltä käyttävää asiakasta palvellaan muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä. Näitä tilanteita lautakunnan kannanotto nostaa esiin todetessaan: ”Suomenkielisen palvelun syyllistävä vaatiminen yksittäiseltä asiakaspalvelijalta ei ole ratkaisu vaan yhteiskunnan jakautumista syventävä toimintatapa”. Näin varmasti onkin. Kuitenkin myös palvelutilanteita on monenlaisia, joskin niissä kansalliskielten sijaan käytettävä kieli taitaa olla pääosin yksi ja sama.

On vaikea kuvitella, että suomenkieliselle asiakkaalle tarjoiltaisiin tiskin takaa kiinaa, arabiaa tai viroa saati koltansaamea (mitä minä kyllä pitäisin tervetulleena vaihteluna). Kyse on englannista, jota Suomessa tarjotaan kouluissa yhä useammin ainoana mahdollisena ensimmäisenä vieraana kielenä ja jota yhtä useammin suomen- ja ruotsinkielistenkin odotetaan käyttävän erilaisissa asiointitilanteissa. 

Lautakunnan kannanotto painottaa viisaasti, että mahdollisuus käyttää useampaa kieltä samassa tilanteessa voi madaltaa suomen kielen oppimisen kynnystä. Kun suomea – tai yhtä lailla ruotsia – uutena kielenä puhuva palvelualan työntekijä turvautuu osittain englannin kieleen, puhuu suomea puutteellisesti tai ymmärtää suomea asiakkaan puhumana mutta vastaa pääosin englanniksi, on kyse jonkinlaisesta välivaiheesta ja englannin kielen käytöstä apukielenä.

Tällainen kielenoppija on hyvää vauhtia matkalla kohti kokonaisvaltaisempaa suomen kielen taitoa. Suomenkieliseen vuorovaikutukseen voi osallistua, vaikka vasta ymmärtäisi jonkin verran ja puhuisi hyvin vähän. Juuri se ”vähän” on ratkaisevaa myös palvelutilanteissa. Asenne ja yritys ovat kaikki kaikessa, kummallakin puolella palvelutiskiä.

Hieman toisenlainen on nimittäin asetelma tilanteissa, joissa tervehdyksistä alkaen koko asiointitilanne hoituu englanniksi, joissa englannin kielen käyttö on pysyvä osa liikkeen palvelukonseptia ja joissa englannin käyttämistä odotetaan asiakkailta automaattisesti ja kyseenalaistamatta. Monissa pääkaupunkiseudun kahviloissa ja ravintoloissa ja joissakin erikoisliikkeissäkin juuri näin on. Tunnelma on kuin turistina ulkomailla, ja hymyä pinnistellen olen minäkin monesti vastannut ”Ei kiitos”, kun minulta kysytään ”You wanna receipt?” eikä ”Kuittia?”.

For lounas we have vaikka mitä. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Suomen kieltä pitää puolustaa ystävällisesti

Lautakunnan kannanoton kimmokkeena on toiminut Suomi osallisuuden kielenä -selvitys, joka pureutuu suomen kielen tilanteeseen seikkaperäisesti ja monista näkökulmista. Huolestunutta keskustelua suomen kielestä ja sen tilasta selvitys kehottaa lähestymään huolen taustalla olevia eri ilmiöitä ja niiden erilaisia vaikutuksia tunnistaen ja eritellen.

Eri ilmiöitä ovat yhtäältä englanninkielisten ilmausten käyttö suomenkielisessä puheessa ja toisaalta suomen kielen käyttöalojen kaventuminen eli se, että esimerkiksi korkeakouluissa tai monien alojen työpaikoilla käytetään pääosin tai yksinomaan englantia. Lainasanat muista kielistä ja monien kielten ilmausten käyttö puheessa ovat tavallisia ilmiöitä kaikissa kielissä ja monikielisillä puhujilla. Kielen käyttöalojen kaventuminen sen sijaan on yhteiskunnallisesti huolestuttava ilmiö. Vastaavanlainen täsmällisempi tarkastelu sopisi myös niiden tilanteiden taustojen kuvaamiseen, joissa muuta kieltä kuin suomea puhuva saa osakseen ikävää kohtelua.

En toivo syyllistävää sävyä tai vihamielisyyttä englannin kieltä kohtaan, en tietenkään. Englanti on minunkin elämässäni tärkeä kieli ja monien elämäni ihmisten rakas äidinkieli. Ajattelen kuitenkin, että suomenkielistä palvelua voi ja pitää pyytää, ystävällisesti mutta tarvittaessa napakastikin. Se on keino rohkaista ja ohjata suomen opiskeluun, suomea jo jonkin verran osaavaa kielen harjoitteluun tai välittää palautetta palveluntarjoajan kielipolitiikasta, joka ei välttämättä ole henkilöstön päätettävissä – ja samalla puolustaa suomen kielen käyttöaloja. Kyllähän palaute tuotteen laadusta tai palvelun nopeudestakin välitetään yksittäisen asiakaspalvelijan kautta, miksei palautetta tuotelistan tai palvelun kielestä?

Jos Suomessa ei voi asioida suomeksi esimerkiksi ravintoloissa tai kahviloissa, voimme kenties pian todeta, että suomi ei ole sellainen kieli, jolla olisi mahdollista tilata lounasta tai pullakahveja missään koko maailmassa. Kielenoppijoiden puhumaan suomeen ja uusiin suomen murteisiin sen sijaan on aivan välttämätöntä suhtautua kannustavasti. Tätä korostavat sekä lautakunta kannanotossaan että Oma kieli ry vastineessaan. En minäkään rohkaistuisi yrittämään enää kovin monta kertaa, jos yritykseni puhua uutta kieltä tyrmättäisiin. 

Valtakieltä ja kielivaltaa

Dosentti Janne Saarikivi kiinnitti Helsingin Sanomien kolumnissaan (20.10.2024) huomiota eri ammattiryhmiin ja yhteiskuntaluokkiin kohdistuviin erilaisiin kirjoittamattomiin kielitaitovaatimuksiin: alaluokan maahanmuuttajilta odotetaan suomen kielen oppimista, mutta huippuosaajien yläluokka puhuu keskenään englantia. Kärjistys on raju, mutta se tuo esiin eri aloilla työskenteleviin kohdistuvat erilaiset kielitaito-odotukset. Englannin kieli todellakin on vallannut alaa tiiviin kansainvälisen vuorovaikutuksen aloilla tieteessä, tuote- ja sovelluskehityksessä ja liike-elämässä, kun taas esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla ilman kansalliskielten taitoa ei voi onneksi työskennellä.

On kuitenkin käynyt niin, että englanti ei palvele ainoastaan erikielisten yhteisen vuorovaikutuksen apukielenä, vaan se on jo pitkään toiminut jonkinlaisena paremmuuden, vallan ja rahan indeksinä, jota usein nimetään kansainvälisyydeksi. Kun tietty kieli kantaa mukanaan mielikuvaa menestyksestä tavoiteltuina pidetyissä asioissa (kuten innovatiivinen tuotekehitys, urakehitys, huippututkimus, viihdeteollisuus, mielekäs vapaa-aika ja koko maailman kattava internet), sen käyttäminen on myös tehokas keino välittää menestyksen ja kaikkivoipaisuuden mielikuvia markkinoinnissa ja palvelukonsepteissa.

Trendikkyyttä tavoittelevat kahvilat, palvelut ja jopa ruokakaupan tuotteet nimetään ja muokataan englanniksi. Silti kaikki ne asiat, teknologisen tuotekehityksen ja tieteen maailmaa muuttavat tulokset, muodin ja teollisen muotoilun nerokkaat luomukset ja sydänvaahtoisimmat kahvit ovat olemassa kielestä riippumatta, yhtä lailla suomeksi tai suomenruotsiksi tuotettuina tai niille tai niistä käännettyinä. Ei anneta kieleen liitettävien mielikuvien hämätä.

Best visibility with englannin kieli. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Tasapainoista monikielisyyttä

Keskustelussa Suomen kielitilanteesta kielten, kielellisten ihmisoikeuksien ja vuorovaikutuksen asiantuntijat korostavat monikielisyyttä ja tilan antamista kaikille kielille. Tähän periaatteeseen yhdyn koko sydämestäni. Tilan antamisen lisäksi haluan kuitenkin korostaa tilan valtaamisen ja takaisin valtaamisen näkökulmaa. On nimittäin niin, että menestyksen, rahan ja vallan mielikuvia mukanaan kantavat kielet vievät tilan muilta.

Maailmassa tunnetaan tilanteita, joissa määrällisen enemmistön puhuma kieli on heikommassa asemassa. Kyökkikielen puhujien on osattava valtakieltä ja siten oltava kaksi- tai monikielisiä osallistuakseen yhteiskuntaan ja koulutukseen. Valtakielen puhujat sen sijaan eivät opi kyökkikieltä, ja vähitellen kyökkikielen puhujista tulee pelkän valtakielen puhujia. Kuten Suomi osallisuuden kielenä -selvitys toteaa, suomen kielen tilanne on kuitenkin edelleen hyvä, vaikka hyvän tilanteen varmistamiseksi tulevaisuudessa kannattaa nyt ryhtyä toimenpiteisiin. 

Jotta tasapainoinen monikielisyys toteutuu, kielten väliset valta-asetelmat täytyy tunnistaa ja niitä tulee purkaa ja suunnata uudelleen aktiivisilla toimilla. Siksi monikielisyyttä tavoiteltaessa on hyvä uskaltaa puhua suoraan myös englannin kieleen liitetyistä mielikuvista ja niistä johtuvasta valta-asemasta. Englannin kieltä ei tule nähdä menestyksen indeksinä mutta ei myöskään muita kieliä kirves kädessä jahtaavana hirviönä.

Englanti on yksi monista Suomessa käytettävistä kielistä, jota puhutaan äidinkielenä jo enemmän kuin somalia mutta ei vielä yhtä paljon kuin arabiaa eikä läheskään niin paljon kuin esimerkiksi viroa. Se on lisäksi kansainvälisessä vuorovaikutuksessa hyvin usein käytettävä kieli. On kuitenkin huolehdittava, ettemme lankea sen pauloihin liikaa ja huolehdimme, että se ei yhdelläkään elämänalueella vie tilaa kansalliskieliltä tai Suomen kotoperäisiltä vähemmistökieliltä.

Lue lisää

• Suomen kielen oppimiseen tarvitaan kannustusta ja tukea (Suomen kielen lautakunnan kannanotto, 7.10.2024)
• Tiina Turunen ja Jeongdo Kim: Palvelun vaatiminen suomeksi on lopulta kaikkien etu (Helsingin Sanomat, 11.10.2024
• Janne Saarikivi: Eliitin englanti on köykäinen kielitaito (Helsingin Sanomat, 20.10.2024)
  

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele