Siirry sisältöön
Haku

Ilona Paajanen


Ilona Paajanen. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.

Ilona Paajanen on Kielitoimiston sanakirjan toimittaja, jota kiehtoo sanojen nykyisyys, menneisyys ja muutos. Hänen salaamattomia intohimojaan ovat myös suomen murteet ja viron kieli.


rss

10.5.2017 11.40
Ilona Paajanen

Sekoitelmien poikamies

Poikamies on sekoitus kahden eri ikäkauden miestä. Millainen on muiden naimattomien tarina?

En haluaisi olla poikamies. Tyystin ottamatta kantaa elämänmuodon etuihin tai ongelmiin (tai haasteisiin, kuten vaikeudet nykyään on tapana kiertoilmaista), identifioiminen poikamieheksi tuntuu alentuvalta. Ei sanan tarkoitteen, vaan sanan itsensä takia.

Joskus ilmauksen irvokkuus avautuu parhaiten, kun sen kääntää sanatarkasti jollekin toiselle kielelle. Otetaanpa siis kokeeksi vaikkapa lingua francamme, jossa poikamiehen voisi murjoa muotoon boyman. Mikä boyman? Mies, joka on kuitenkin jollain tapaa poika? Eli kenties poika, joka ei ole vielä ylennyt naisen napanneiden tosimiesten kastiin?

Tehdäänpä vastaava koe sanan tavallisimmalle feminiiniselle parille: vanhapiika, oldmaid. Kas, sehän on myös anglosakseilla oikeasti käytössä; talonpoikaisyhteiskunnissamme on siis tainnut olla jotain yhteistä. Kummallakin kielialueella on tarvittu nimitys, jonkinlainen leima sille eriskummallisuudelle, joka itsensä ilman miestä elättänyt (ja vieläpä lisäveroakin maksamaan kyennyt) nainen oli.

Ja leimojahan on sadellut vuolaamminkin, tiukan sukupuolittuneesti tietenkin: vanhapoika, aikamiespoika ja ikäneito, murteissa lisäksi esimerkiksi ikätyttö, kasatyttö ja kasapiika.

Keskenkasvuinen, yli-ikäinen

Poikamiestä ja vanhaapiikaa yhdistää se, että kumpikin on jonkin sosiaalisesti asetetun raja-aidan väärällä puolella. Poikamies tai vanhapoika ei ole vielä saavuttanut tuota voitonmerkkiä, mutta nimitykset kuitenkin vihjaavat toivoa olevan jäljellä: kasvaminen määriteosattomaksi kunnon mieheksi voi vielä hyvinkin tapahtua. Poikahan on kuitenkin keskenkasvuinen, joten kokemuksia ja mahdollisuuksia on yhä edessä.

Vanhatpiiat ja ikäneidot sen sijaan ovat auttamatta rajan yli ikääntyneitä. Vanha- tai ikä-epiteetistä ei ole eroon pääsemistä. Neljännelle ikäkymmenelle – eli pohjoispohjalaisittain köppäkymmenelle – siirryttyään vanhapiika ei voi enää palata piikuuteen. Kenties juuri tässä piilee syy siihen, miksi naimattomiksi päätyneet naiset eivät ole tyttönaisia tai vanhojatyttöjä. Tyttöys ja nuoruuden tarjoamat optiot ovat lopullisesti poissa laskuista.

Tällainen ero asenteessa ja tulevaisuudennäkymissä lienee mitä ilmeisintä seurausta ihmislajin perusbiologiasta. Naisen ei ole fyysisesti mahdollista jatkaa sukuaan tietyn pisteen jälkeen, mutta miehellä samaa rajoitetta ei ole. Jälkeläisten alkuun paneminen [sic] on tietenkin vanhoina rankkoina aikoina ollut ensiarvoisen tärkeää, mikä selittänee, miksi poikamies- ja vanhapiika-käsitteet ovat ylipäänsä siinneet.

Poikamiestyttö, aikamiespoika

Pyöritellessäni poikamiehiä blogitekstiäni varten en voinut olla törmäämättä Unelmien poikamieheen, tuohon tosi-tv-ulottuvuuden Tuhkimo-leikkiin. Vaikka ohjelman sisällöstä voi olla monta mieltä, niin sen nimi ei kuitenkaan herätä sen hurjempaa huomiota. Sana poikamies kuuluu Kielitoimiston sanakirjankin mukaan neutraaliin kielenkäyttöön.

Sen sijaan kiinnostavammalta tuntuu se, kuinka on nimetty muuten samaan ideaan perustuva sarja, jossa sukupuoliasetelma on kuitenkin käänteinen. Ohjelmahan ei ole nimeltään Unelmien vanhapiika tai edes Haavekuvien ikäneito, vaan Unelmien poikamiestyttö. Poikamiestyttö on poikamiehen tapaan vielä vapaa ja täynnä vireää potentiaalia. Mutta toistetaanpa taas pieni anglokokeemme: boymangirl. Vain nainen puuttuu täydestä suorasta. Eikö tällainen nimitysten ketjuttaminen mene jo koomiseksi?

Pienen makustelun jälkeen hullunkuriselta alkaa kuulostaa myös poikamiestytön tapainen sanajuna aikamiespoika. Aikamieshän on täysi(kasvuinen) mies, kun taas aikamiespoika on vaimottomana ja vanhempiensa peräkammarissa asuvana jollain tapaa puolikasvuinen.

Siinäpä se sitten. Meillä on poikamiestä ja vanhaapoikaa, mutta myös heidän sukulaissielunsa aikamiespoika. Meillä on vanhatpiiat, ikätytöt ja -neidot sekä viimeinkin tyttönaista muistuttavat poikamiestytöt. Meneekö sekavaksi? Ei hätää, et ole yksin. Juuri siksi suomeen on vääntäen lainattu sinkku, jonka räjähdysmäisen produktiivisuuden ei edellä kirjoitetun valossa pitäisi yllättää enää ketään. Iät ja sukupuolet peräkammarin romukoppaan! Sinkku niin yksinkertainen, neutraali ja tasa-arvoinen.

Paajanen aikamiespoikana. Kuva: Annika Kokkonen.
Bloggari kokeili aikamiespoikamiehenä oloa.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele

Ei puheenvuoroja