Suomenkielistä naisrunoilijaa jäljittämässä (osa 2)

Jatkan eilistä blogimerkintääni, jossa selvittelin 1700-luvulla eläneen Maria Johanneksentytär Hedrean elämänvaiheita – erityisesti sitä, kirjoittiko hän suomenkielisiä runoja, kuten Aleksandra Gripenbergin elämäkerrassa ja 1890-luvulla julkaistussa hakemistossa Biograafisia tietoja Suomen naisista kerrotaan. Maria oli papin tytär ja apupappi Samuel Keckmanin vaimo, joka kuoli jo kolmikymppisenä.

Eilen jäin Kansalliskirjastoon lukemaan mikrokortilta Yhtä murhellista Ero-Wirttä yhden Lapsen synnyttäjän tästä mailmasta pois lähteisä, Kokonpandua. Voiko se olla Maria Hedrean kirjoittama?

Murheellinen erovirsi pikakelauksella

23-säkeistöinen runo on kirjoitettu minämuodossa – äänessä on siis kuoleva synnyttäjä itse! Runo alkaa muistutuksilla nuoruuden ilojen katoavaisuudesta ja etenee Raamatun syntiinlankeemuskertomukseen. Kantaäiti Eeva saa osakseen perusteellisen läksytyksen:

O Eva! Eva Emändä!
Elosa Ensimmäinen,
Kuin meillen saatit enätä,
Tuskan ja kiwun lieme;

[– –]

Hengen tääll’ täyty altihix,
Usein kuin Rachelin panna,
Tiellen kuin kutsutan Ephratix,
Ja kijrust ylönanta;
O Eva! Eva! jongas teit,
Mingä waiwan alle saatit meit,

Että äkild Maaxi Maadun.

Kirjoittaja tuntee raamatunhistoriansa: Eevan haukattua hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää – runossa omenaa – Jumala tuomitsi hänet ja samalla kaikki myöhempien sukupolvien naiset yhteiseen naisen osaan: ”Sinun pitä synnyttämän sinun lapses kiwulla” (1. Moos. 3:16).

Runon minä vertautuu myös Raakeliin, joka synnytti Jaakobille Joosef-pojan ja lähti miehensä kanssa raskaalle matkalle kohti tämän synnyinmaata. Tien päällä perhekunta oli silloinkin, kun Raakel synnytti toisen pojan, Benjaminin, ja kuoli synnytykseen. Hänet haudattiin Efratan eli Betlehemin tien varteen (1. Moos. 35:19). Olisiko runon minällä muutakin yhteistä Raakelin kanssa kuin lapsivuodekuolema? Olisiko hän paennut isonvihan alettua perheineen Ruotsiin?

Mutta jatketaan jo seuraaviin säkeistöihin, joissa runon minä hyvästelee puolisonsa ja lapsensa:

Tartun sijs Rakas Ystäwän!

Täll hetkell’ sinua kaulaan;
Sillä tunnen tuonen ryöstäwän,
Ja wiewän minua paulaan.
Pidä murhe nuoista piskuisist,
Herralda suotuist Kuckaisist:

Hywäst! Hywäst minun kuldan!

Erityisen raskasta äidin on erota vastikään tuskalla ja kivulla synnyttämästään tyttärestä:

Että mun pisku Pijkaisen,

Pieni kuin Kanan warwas,
Ynnä Weljeins kanssa itkemän,
Tuskaa ja waiwaa näkemän,

Tänn’ täyty orwox jättä.

Omat jäähyväissanansa saavat myös vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset sekä tutut. Viimeisissä säkeistöissä ajatukset alkavat jo kääntyä maallisista murheista kohti taivaan riemua:

En enämbi pääll’ Mailman,

Minä ajatella taida,
Sill hoppu on mull matkahan,
Aut Jesu oikiat laita,
Ettän nyt sinne osaisin,
Kust’ tulduan sun kohtaisin,

Taiwan ilos ja riemus.

Tekstilaji nimeltä jälkimuisto

1700-luvulla oli tapana laatia jälkimuistoiksi kutsuttuja muistovirsiä vainajista, ja tähän kirjallisuudenlajiin myös Murheellinen erovirsi kuuluu. Tämä virsi on yhä laulettavissa kirjoittajan tarkoittamalla sävelmällä, sillä nimiösivulle on merkitty: ”Weisatan cuin: O Jesu Christe! sä autuden [etc.] eli Ach Herra! älä wihasas, [etc.]”. Ohje viittaa vuoden 1701 virsikirjan virsiin, joista ensin mainittu sävelmä löytyy Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston Virtuaalikatedraalista, tosin virtenä ”Tygös Jumal ikäwöitzen aina”, jota on laulettu samalla sävelmällä. Murheellista erovirttä pääsee laulamaan, kun vain yhdistää sanat ja sävelmän linkkien takaa.

Jälkimuistot saattoivat olla useammankin virren kokonaisuuksia, ja silloin tällöin niihin sisältyi tyylikeinona vainajan hyvästijättöjä sukulaisille ja muille jälkeenjääville. Runsaasti jälkimuistoja on sepittänyt muiden muassa turkulainen Tuomas Ragvaldinpoika (1724–1804), itseoppinut runoilija. Tuomaan kynäntuotteista esimerkiksi Murhelinen Ero-Wirsi, Cosca Pijca Paimion Pitäjästä ja Lowen Kylästä, Helena Jacobin tytär, Joca Lapsens murhan tähden, Paimion Kircon nummella, Parhan nuorudens ijän cucoistuxen ajalla mestattin, Sinä 16. p Heinä-Cuusa sisälläolewana wuonna [jne.] on levinnyt Suomen kansan keskuuteen lukuisina painoksina, joista viimeisin on 1900-luvun alusta.

Ensimmäisen persoonan käyttö Murheellisessa erovirressä on siis silkkaa retoriikkaa – tehokeino, jolla runon sisältö tuodaan lähelle lukijaa. Kieltämättä tuloksena onkin vahvasti tunteisiin käypää tekstiä, ihan riippumatta siitä, kuka runon on kirjoittanut. Mutta se ei ole uskottavaa, että kukaan kykenisi sepittämään ja kirjoittamaan tai edes sanelemaan tällaisen runon verenhukan heikentämänä tai lapsivuodekuumeessa.

Samalla kertaa julkaistu "Rukoilen Jesu nöyrimmäst!" on sekin kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa, mutta ote ei ole yhtä henkilökohtainen. Kuusisäkeistöinen runo on selvästi vain lisuke, jolla on täytetty Murheelliselta erovirreltä jääneet tyhjät sivut.

Marian kynästä?

Jos Maria Hedrea on itse kirjoittanut Murheellisen erovirren, hänen on täytynyt tehdä runo jonkun toisen muistoksi. Mutta osasikohan Maria kirjoittaa? Siitä tuskin on enää kolmesataa vuotta myöhemmin saatavissa tietoa. Hän oli kyllä papin tytär ja papin vaimo, ja sekä isä Johan että aviomies Samuel työskentelivät useita vuosia Oulun triviaalikoulun opettajina, joten oppia oli ainakin perhepiirissä runsain määrin. On myös ajateltavissa, että Maria olisi perehtynyt virsirunouteen virsiä lukemalla ja veisaamalla ja että joku perheen kirjoitustaitoisista olisi merkinnyt muistorunon paperille Marian sanelusta.

Murheellinen erovirsi on säilynyt 2000-luvulle pienpainatteena, arkkiveisuna. Usein nimettöminä julkaistujen painatteiden joukossa saattaisi piillä naistenkin sepittämiä runoja. Mutta mahtaako niistä löytyä muita kuvauksia lapsivuodekuolemasta, joka on menneinä vuosisatoina ollut arkinen ja sikäli varmasti läheinen aihe arkkiveisujen ostajakunnalle? Toisaalta synnyttäminen on ollut vahvasti latautunut aihe, josta ei luulisi olleen helppoa kirjoittaa ja julkaista edes nimetöntä arkkiveisua. Murheellisessa erovirressäkin synnytykseen viitataan varsin yleisluonteisin ilmauksin, jotka voivat aivan hyvin olla lähtöisin miehen kynästä:

Tuskalla sinun synnytin,

Ja kiwull aiwan kowall

 Jollei siis löytynytkään varmuutta naisrunoilijasta, löytyi silti naiskohtalo, valitettavan yleinen aikanaan. 

Vai Marian muistoksi?

Jollei Maria Hedrea ole itse kirjoittanut Murheellista erovirttä, sen on kirjoittanut joku muu hänen muistokseen. Samuel-puolisoko vai joku muu Marian läheisistä? Varteenotettava vaihtoehto on sekin, että runo olisi ollut tilaustyö. Tuntemattomaksi jää myös S. B. M., joka on nimiön mukaan ”pränttiin antanut” Marian jälkimuiston.

Jos uskomme runon kertovan Maria Hedreasta, Marian ja Samuelin yhteisistä lapsista oli Marian kuollessa elossa ainakin kaksi poikaa sekä vastasyntynyt tytär. Näistä lapsista en ole löytänyt tietoa netin kirkonkirjoista, mutta ilmeisesti Oulusta ja Tyrnävältä, joilla paikkakunnilla perhe asui, ei ole olemassakaan syntyneiden ja kastettujen luetteloita eikä lastenkirjoja oikealta ajalta.

Entä milloin Murheellinen erovirsi on kirjoitettu, tuoreeltaan Maria Hedrean kuoltuako vai vasta 50 vuoden kuluttua, jolloin se on painatettu Tukholmassa? Voisiko oikeinkirjoituksesta päätellä mitään? K:t takavokaalien edellä (esim. kuin, tuskan, kowutta) ainakin viittaavat pikemmin 1770-luvulle kuin 1720-luvulle. Ts-konsonanttiyhdistelmää on merkitty paikoin tz:lla (itzens, paitz), useammin kuitenkin modernisti ts:llä (itsens, paitsi). Mutta on toki mahdollista, että vanhakantaista kirjoitusasua olisi modernisoitu runoa painoon toimitettaessa.

Ainakin näiden alustavien havaintojen pohjalta pidän todennäköisimpänä, että Murheellinen erovirsi on kirjoitettu Maria Hedrean muistoksi heti hänen kuolemansa jälkeen ja painatettu syystä tai toisesta vasta 50 vuotta myöhemmin. Olisikohan runosta voitu ottaa alun perin pieni painos hautajaisväelle, jolloin vuoden 1778 painos olisikin uusintapainos? Jos joku tämän blogin lukijoista tietää Maria Hedrean tai hänen lastensa elämänvaiheista taikka on löytänyt muita jälkimuistoja tai arkkiveisuja, joissa on aiheena lapsivuodekuolema, kommentit ovat tervetulleita!

ELINA HEIKKILÄ

Yxi murhellinen Ero-Wirsi 1778 (pdf)

Virsisävelmä "Tygös Jumal ikäwöitzen aina" (Virtuaalikatedraali)

Suomenkielistä naisrunoilijaa jäljittämässä (osa 1, Kotus-blogi)

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele