Elävät päät -blogia kirjoittavat Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajat, jotka työskentelevät Kotimaisten kielten keskuksessa. Blogissa jaetaan sanakirjatyön sivutuotteita: havaintoja, pohdiskeluja ja oivalluksia Ruotsin vallan aikaisten tekstien ääressä.
Suomenkielistä naisrunoilijaa jäljittämässä (osa 2)
Jatkan eilistä blogimerkintääni, jossa selvittelin 1700-luvulla eläneen Maria Johanneksentytär Hedrean elämänvaiheita – erityisesti sitä, kirjoittiko hän suomenkielisiä runoja, kuten Aleksandra Gripenbergin elämäkerrassa ja 1890-luvulla julkaistussa hakemistossa Biograafisia tietoja Suomen naisista kerrotaan. Maria oli papin tytär ja apupappi Samuel Keckmanin vaimo, joka kuoli jo kolmikymppisenä.
Eilen jäin Kansalliskirjastoon lukemaan mikrokortilta Yhtä murhellista Ero-Wirttä yhden Lapsen synnyttäjän tästä mailmasta pois lähteisä, Kokonpandua. Voiko se olla Maria Hedrean kirjoittama?
Murheellinen erovirsi pikakelauksella
23-säkeistöinen runo on kirjoitettu minämuodossa – äänessä on siis kuoleva synnyttäjä itse! Runo alkaa muistutuksilla nuoruuden ilojen katoavaisuudesta ja etenee Raamatun syntiinlankeemuskertomukseen. Kantaäiti Eeva saa osakseen perusteellisen läksytyksen:
O Eva! Eva Emändä!
Elosa Ensimmäinen,
Kuin meillen saatit enätä,
Tuskan ja kiwun lieme;
[– –]
Hengen tääll’ täyty altihix,
Usein kuin Rachelin panna,
Tiellen kuin kutsutan Ephratix,
Ja kijrust ylönanta;
O Eva! Eva! jongas teit,
Mingä waiwan alle saatit meit,Että äkild Maaxi Maadun.
Kirjoittaja tuntee raamatunhistoriansa: Eevan haukattua hyvän ja pahan
tiedon puun hedelmää – runossa omenaa – Jumala tuomitsi hänet ja samalla kaikki myöhempien
sukupolvien naiset yhteiseen naisen osaan: ”Sinun pitä synnyttämän sinun lapses
kiwulla” (1. Moos. 3:16).
Runon minä vertautuu myös Raakeliin, joka synnytti Jaakobille
Joosef-pojan ja lähti miehensä kanssa raskaalle matkalle kohti tämän
synnyinmaata. Tien päällä perhekunta oli silloinkin, kun Raakel synnytti toisen
pojan, Benjaminin, ja kuoli synnytykseen. Hänet haudattiin Efratan eli
Betlehemin tien varteen (1. Moos. 35:19). Olisiko runon minällä muutakin yhteistä
Raakelin kanssa kuin lapsivuodekuolema? Olisiko hän paennut isonvihan alettua
perheineen Ruotsiin?
Mutta jatketaan jo seuraaviin säkeistöihin, joissa runon minä hyvästelee
puolisonsa ja lapsensa:
Tartun sijs Rakas Ystäwän!
Täll hetkell’ sinua kaulaan;
Sillä tunnen tuonen ryöstäwän,
Ja wiewän minua paulaan.
Pidä murhe nuoista piskuisist,
Herralda suotuist Kuckaisist:Hywäst! Hywäst minun kuldan!
Erityisen raskasta äidin on erota vastikään tuskalla ja kivulla
synnyttämästään tyttärestä:
Että mun pisku Pijkaisen,
Pieni kuin Kanan warwas,
Ynnä Weljeins kanssa itkemän,
Tuskaa ja waiwaa näkemän,Tänn’ täyty orwox jättä.
Omat jäähyväissanansa saavat myös vanhemmat, sisarukset ja muut
sukulaiset sekä tutut. Viimeisissä säkeistöissä ajatukset alkavat jo kääntyä maallisista
murheista kohti taivaan riemua:
En enämbi pääll’ Mailman,
Minä ajatella taida,
Sill hoppu on mull matkahan,
Aut Jesu oikiat laita,
Ettän nyt sinne osaisin,
Kust’ tulduan sun kohtaisin,Taiwan ilos ja riemus.
Tekstilaji nimeltä jälkimuisto
1700-luvulla oli tapana laatia jälkimuistoiksi kutsuttuja muistovirsiä
vainajista, ja tähän kirjallisuudenlajiin myös Murheellinen erovirsi kuuluu. Tämä
virsi on yhä laulettavissa kirjoittajan tarkoittamalla sävelmällä, sillä
nimiösivulle on merkitty: ”Weisatan cuin: O Jesu Christe! sä autuden [etc.] eli
Ach Herra! älä wihasas, [etc.]”. Ohje viittaa vuoden 1701 virsikirjan virsiin, joista ensin mainittu sävelmä löytyy
Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston Virtuaalikatedraalista, tosin virtenä
”Tygös Jumal ikäwöitzen aina”, jota on laulettu samalla sävelmällä. Murheellista
erovirttä pääsee laulamaan, kun vain yhdistää sanat ja sävelmän linkkien takaa.
Jälkimuistot saattoivat olla useammankin virren kokonaisuuksia, ja
silloin tällöin niihin sisältyi tyylikeinona vainajan hyvästijättöjä
sukulaisille ja muille jälkeenjääville. Runsaasti jälkimuistoja on sepittänyt
muiden muassa turkulainen Tuomas Ragvaldinpoika
(1724–1804), itseoppinut runoilija. Tuomaan kynäntuotteista esimerkiksi Murhelinen Ero-Wirsi, Cosca Pijca Paimion
Pitäjästä ja Lowen Kylästä, Helena Jacobin tytär, Joca Lapsens murhan tähden,
Paimion Kircon nummella, Parhan nuorudens ijän cucoistuxen ajalla mestattin,
Sinä 16. p Heinä-Cuusa sisälläolewana wuonna [jne.] on levinnyt Suomen
kansan keskuuteen lukuisina painoksina, joista viimeisin on 1900-luvun alusta.
Ensimmäisen persoonan käyttö Murheellisessa erovirressä on siis silkkaa
retoriikkaa – tehokeino, jolla runon sisältö tuodaan lähelle lukijaa. Kieltämättä
tuloksena onkin vahvasti tunteisiin käypää tekstiä, ihan riippumatta siitä,
kuka runon on kirjoittanut. Mutta se ei ole uskottavaa, että kukaan kykenisi
sepittämään ja kirjoittamaan tai edes sanelemaan tällaisen runon verenhukan
heikentämänä tai lapsivuodekuumeessa.
Samalla kertaa julkaistu "Rukoilen Jesu
nöyrimmäst!" on sekin kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa, mutta ote ei
ole yhtä henkilökohtainen. Kuusisäkeistöinen runo on selvästi vain lisuke,
jolla on täytetty Murheelliselta erovirreltä jääneet tyhjät sivut.
Marian kynästä?
Jos Maria Hedrea on itse kirjoittanut Murheellisen erovirren, hänen on
täytynyt tehdä runo jonkun toisen muistoksi. Mutta osasikohan Maria kirjoittaa?
Siitä tuskin on enää kolmesataa vuotta myöhemmin saatavissa tietoa. Hän oli
kyllä papin tytär ja papin vaimo, ja sekä isä Johan että aviomies Samuel
työskentelivät useita vuosia Oulun triviaalikoulun opettajina, joten oppia oli
ainakin perhepiirissä runsain määrin. On myös ajateltavissa, että Maria olisi
perehtynyt virsirunouteen virsiä lukemalla ja veisaamalla ja että joku perheen
kirjoitustaitoisista olisi merkinnyt muistorunon paperille Marian sanelusta.
Murheellinen erovirsi on säilynyt 2000-luvulle pienpainatteena,
arkkiveisuna. Usein nimettöminä julkaistujen painatteiden joukossa saattaisi
piillä naistenkin sepittämiä runoja. Mutta mahtaako niistä löytyä muita
kuvauksia lapsivuodekuolemasta, joka on menneinä vuosisatoina ollut arkinen ja
sikäli varmasti läheinen aihe arkkiveisujen ostajakunnalle? Toisaalta
synnyttäminen on ollut vahvasti latautunut aihe, josta ei luulisi olleen helppoa
kirjoittaa ja julkaista edes nimetöntä arkkiveisua. Murheellisessa
erovirressäkin synnytykseen viitataan varsin yleisluonteisin ilmauksin, jotka
voivat aivan hyvin olla lähtöisin miehen kynästä:
Tuskalla sinun synnytin,Ja kiwull aiwan kowall
Jollei siis löytynytkään varmuutta naisrunoilijasta, löytyi silti
naiskohtalo, valitettavan yleinen aikanaan.
Vai Marian muistoksi?
Jollei Maria Hedrea ole itse kirjoittanut
Murheellista erovirttä, sen on kirjoittanut joku muu hänen muistokseen.
Samuel-puolisoko vai joku muu Marian läheisistä? Varteenotettava
vaihtoehto on sekin, että runo olisi ollut tilaustyö. Tuntemattomaksi jää myös
S. B. M., joka on nimiön mukaan ”pränttiin antanut” Marian jälkimuiston.
Jos uskomme runon kertovan Maria Hedreasta, Marian ja Samuelin
yhteisistä lapsista oli Marian kuollessa elossa ainakin kaksi poikaa sekä
vastasyntynyt tytär. Näistä lapsista en ole löytänyt tietoa netin
kirkonkirjoista, mutta ilmeisesti Oulusta ja Tyrnävältä, joilla paikkakunnilla
perhe asui, ei ole olemassakaan syntyneiden ja kastettujen luetteloita eikä
lastenkirjoja oikealta ajalta.
Entä milloin Murheellinen
erovirsi on kirjoitettu, tuoreeltaan Maria Hedrean kuoltuako vai vasta 50
vuoden kuluttua, jolloin se on painatettu Tukholmassa? Voisiko
oikeinkirjoituksesta päätellä mitään?
K:t takavokaalien edellä (esim. kuin, tuskan, kowutta) ainakin viittaavat pikemmin 1770-luvulle kuin 1720-luvulle. Ts-konsonanttiyhdistelmää
on merkitty paikoin tz:lla (itzens,
paitz),
useammin kuitenkin modernisti ts:llä (itsens,
paitsi).
Mutta on toki mahdollista, että vanhakantaista kirjoitusasua olisi modernisoitu
runoa painoon toimitettaessa.
Ainakin näiden alustavien havaintojen pohjalta pidän todennäköisimpänä,
että Murheellinen erovirsi on kirjoitettu Maria Hedrean muistoksi heti hänen kuolemansa
jälkeen ja painatettu syystä tai toisesta vasta 50 vuotta myöhemmin. Olisikohan
runosta voitu ottaa alun perin pieni painos hautajaisväelle, jolloin vuoden
1778 painos olisikin uusintapainos? Jos joku tämän blogin lukijoista tietää
Maria Hedrean tai hänen lastensa elämänvaiheista taikka on löytänyt muita
jälkimuistoja tai arkkiveisuja, joissa on aiheena lapsivuodekuolema, kommentit
ovat tervetulleita!
ELINA HEIKKILÄ
Yxi murhellinen Ero-Wirsi 1778 (pdf)
Virsisävelmä "Tygös Jumal ikäwöitzen aina" (Virtuaalikatedraali)
Suomenkielistä naisrunoilijaa jäljittämässä (osa 1, Kotus-blogi)
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele