Siirry sisältöön
Haku

Elävät päät


Inkoon kirkon kattomaalauksia. Kuva: Pirkko Kuutti, Kotus.

Elävät päät -blogia kirjoittavat Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajat, jotka työskentelevät Kotimaisten kielten keskuksessa. Blogissa jaetaan sanakirjatyön sivutuotteita: havaintoja, pohdiskeluja ja oivalluksia Ruotsin vallan aikaisten tekstien ääressä.


rss

7.3.2017 11.55
Elina Heikkilä

Suomenkielistä naisrunoilijaa jäljittämässä (osa 1)

Kenen nimi runonsäkeistöjen alkukirjaimista muodostuu?

Luin äskettäin Tyyni Tuulion kirjoittaman elämäkerran Aleksandra Gripenbergistä, varhaisesta suomalaisesta naisasianaisesta. Kirjassa oli yksi vanhan kirjasuomenkin kannalta kiinnostava kohta: esitellessään Suomen Naisyhdistyksen vuonna 1898 julkaisemaa hakemistoa Biograafisia tietoja Suomen naisista Tuulio mainitsee esimerkkinä hakemistoon päässeistä naisista myös suomen kielellä runoilleen papinrouvan Maria Johanneksentytär Hedrean (1687–1761).

Mitä, mitä, mitä? Suomeksi runoillut nainen 1700-luvun alkupuolelta? Miksen ole koskaan kuullut Maria Hedreasta? Missähän hänen runojaan on säilynyt? Ehkä suvun vaalimina käsikirjoituksina, jotka ovat lopulta löytäneet pysyvän kodin jostakin maakunta-arkistosta? Vanhan kirjasuomen sanakirjan lähteissä meillä ei ole ensimmäistäkään naisen kirjoittamaa tekstiä.

Kuka oli Maria Hedrea?

Oli ihan pakko hankkia kirjastosta seuraavaksi Biograafisia tietoja -hakemisto. Siinä Maria Hedrea esitellään näin:

Hedrea, Maria Johannexentytär. S. 1687. Vanhemmat: Tyrnävän kappalainen J. Hedraeus ja Elisabet Lind. Naimisissa Samuel Keckmanin kanssa Pudasjärvellä. Kuoli 1761.

Julaissut: Kaksi Murhellista Vejsua, Ensimmäinen: Mailma Mielest makia. Toinen: Rukoilen Jesu nöyrimmäst! Pränttiin antanut S.B.M. Vuonna 1778, Stockholmissa. (Värsyjen alkukirjaimet muodostavat tekijän nimen).

Kun näitä tietoja vertaa 1700-luvun rippikirjoihin, Ylioppilasmatrikkeliin 1640–1852 ja useiden sukututkijoiden julkaisemiin nettisukupuihin, selviää nopeasti, että osa Suomen Naisyhdistyksen esittämistä tiedoista on virheellisiä.

Maria Hedrealle (tai oikeammin Hedraealle) annetut syntymä- ja kuolinvuosi kuuluvat itse asiassa hänen aviomiehelleen Samuel Keckmanille; Maria puolestaan syntyi todennäköisesti vuonna 1697 ja kuoli suunnilleen vuonna 1728. Lieneekö kuollut lapsivuoteeseen? Sen paremmin syntymä- kuin kuolintietoakaan en ole löytänyt kirkonkirjoista, mutta se on tiedossa, että vuonna 1729 Samuel meni toisen kerran naimisiin.

Maria Hedrea ei myöskään ehtinyt asua Pudasjärvellä, sillä hän kuoli toistakymmentä vuotta ennen kuin Samuel Keckman nimitettiin Pudasjärven kirkkoherraksi. Pudasjärven papinpuustellissa emännöi jo Samuelin kolmas vaimo.

Kaksi arkkiveisua

Näiden epätarkkuuksien jälkeen en kyllä niele purematta myöskään Maria Hedrean julkaisutietoja. Kyse on siis arkkiveisuista, pienpainatteina levinneistä virsistä. On toki mahdollista, että Marian murheelliset veisut olisi painettu vasta 50 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Mutta mistä sen tietää, ovatko nämä kaksi veisua todella Marian kirjoittamia?

Haluan nähdä Marian nimiin pannut murheelliset veisut. Kansalliskirjaston Fennica-kokoelmasta löytyy kaksikin eri-ikäistä painatetta: Biograafisten tietojen mainitsema painos vuodelta 1778 (vaikka sen tarkka nimi onkin Kaxi murhellista wijsua) ja vuonna 1847 painettu versio.

Säkeistöjen alkukirjaimista muodostuu nimi

Jo Fennica-tietokannasta löytyy vahvistus sille tiedolle, että ensimmäisen viisun eli virren säkeistöjen alkukirjaimista muodostuu nimi Maria Johanintytär Hedrea. Näin rakennetuille runoille on oma nimityksensäkin: akrostikon. Entisaikojen runoniekat saattoivat tällä tavoin piilottaa nimensä hengentuotteisiinsa, mutta yhtä hyvin akrostikon voi viitata onnittelurunon saajaan tai muistorunossa muisteltuun henkilöön.

Uudemman painoksen tiedoista löytyy vielä oleellinen lisätieto, ensimmäisen virren oma otsikko: Murheellinen ero-wirsi lapsen synnyttäjän tästä mailmasta pois lähteissä, kokoonpantu. Osuiko arvaukseni lapsivuodekuolemasta oikeaan?

Runoa ei siis ole kirjoitettu Maria Hedrealle annettavaksi minkään ilojuhlan yhteydessä. Jää kaksi vaihtoehtoa: joko Maria on itse kirjoittanut runon lapsivuoteeseen kuolleen omaisensa tai ystävänsä muistoksi, tai sitten runon on kirjoittanut joku muu Marian muistoksi.

Mutta nyt lukemaan! Huomenna minulla on lisää kerrottavaa.

ELINA HEIKKILÄ

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei puheenvuoroja