Teatteria todellisuudesta

Omakuva: Anna Alatalo.

Alkukevät 2021. Yläkoulun oppilaat olivat etäopetuksessa. Museot ja teatterit olivat olleet suljettuna jo puolisen vuotta. Kaikesta huolimatta halusin perehdyttää oppilaitani opetussuunnitelman aihekokonaisuuksiin ja toteuttaa kuntakohtaista Kulttuuripolku-, draama- ja museopedagogiikkaa.

Onneksi tähän kaikkeen on nykyään runsaasti hienoja keinoja ja resursseja! Aloin ideoida poikkeukselliseen vuoteen sopivia projekteja, ja lopputuloksena keväämme oli täynnä pienoiselokuvia ja meemejä.

Aila Meriluoto ja Turengin kevät. Alkuperäinen kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseo. Muokkaus: Anni Lunnas, 9B, Turengin yhteiskoulu.

Etä ei estä oppimista

Median välittämiä ajankohtaisaiheita voi yhdistää suomen kielen ja kirjallisuuden oppitunneilla draamakasvatuksen menetelmiin ja tarkastella niitä monimediaisten tekstilajien avulla. Perehtyminen kerronnan eri medioille yhteisiin perusteisiin, kuten tarinamaailmaan, henkilöhahmoihin, juoneen, rytmiin ja rakenteeseen, auttaa ymmärtämään eri medioille ominaisia kerronnan käytäntöjä. Teatterimetodeihin tutustuminen auttaa nuorta löytämään uusia kanavia mielipiteiden esittämiseen ja monimediaiseen viestintään.

Etäopetuksen aikana oppilaani perehtyivät Hämeenlinnan kaupunginmuseon Ennen kaikki ei ollut paremmin -näyttelyn (2021) digitaaliseen aineistoon. He myös lukivat Äidinkielen opettajain liiton ÄLY-kirjaston Juhani Ahon Juhan e-kirjana.

Lähiopetukseen palattuamme oppilaat saivat yhdessä käsikirjoittaa revisited-draaman, ohjata ja kuvata sen sijoittamalla henkilöt, miljöön ja ajankohtaistapahtumat tähän päivään. Katsoimme katkelmia Aki Kaurismäen Juhan mykkäelokuvaohjauksesta (1999), jonka innoittamana ryhmistä osa toteutti oman pienoiselokuvansa ilman replikointia ja ainoastaan kirjoittamalla parenteesit.

Sukelsimme etätyöjakson aikana myös meemeihin Hämeenlinnan kaupunginmuseon Meemityöpaja-tehtäväpaketin avulla. Paketin ajatuksena on suunnitella arkistokuvien avulla meemejä, jotka kuvaavat jotain menneisyyden tai nykyisyyden ilmiötä.

Turengin yhteiskoulun yhdeksännen luokan oppilaat kuvasivat Juha-teoksen pohjalta revisited-metodilla käsikirjoittamiaan pienoisnäytelmiä. Kuvassa Marja, Juha ja Shemeikka. Kuva: Anna Alatalo.

Nuoret tekijöinä ja kokijoina

Ennen näyttämölliseen ilmaisuun pohjautuvaa käsikirjoittamista oppitunneillani luetaan lehtiä uutisseurannan menetelmin, keskustellaan niistä ja seurataan julkisuudessa nuoriin vaikuttavien henkilöiden toimintaa. Luokkayhteisössä tapahtuva, oppilaiden toimintaa ja sen sisällä tapahtuvaa muutosta tutkiva draamallinen toiminta auttoi oppilaita vapautumaan etäopiskelun digitaalisen viestinnän aiheuttamista estoista kehon ja äänen käyttöön perustuvassa kokonaisilmaisussa.

Päivälehden uutisarkistoon tutustuminen oli hyvä toteuttaa kirjallisuushistorian jaksollamme, kun esittelin oppilaille Hämeenlinnassa 1890–1895 kouluja käyneen Eino Leinon runoilija- ja lehtimiesuraa. Uutistekstien rakennetta, aiheita ja henkilökuvausta on mielenkiintoista vertailla uutisarkistojen ja nykymedian teksteihin.

Opiskeltuaan pitkään sähköisesti nuoret kaipasivat vuorovaikutukseen ja elävään puheteatteriin perustuvia työskentelytapoja. Dokumenttiteatteri oli oiva oppituntien elävöittäjä: Tavoitteena on kahdensuuntainen prosessi, jossa nuoret eivät vain istu passiivisina ja tulkitse näkemäänsä tai kokemaansa, vaan voivat myös vaikuttaa toistensa esitysten sisältöön ja esitystapaan tekijöinä ja kokijoina. Erilaisia teatteritekniikoita yhdistelemällä oppilaiden viestinnällinen ymmärrys syvenee.

Tapahtumaketjuista kohtauksiksi

Dokumenttiteatteri on koostettu haastatteluista tai muista ensikäden lähteistä, kuten kokouspöytäkirjoista ja äänitallenteista. Lähdemateriaalista oppilaat koostavat draaman kaarelle tapahtumaketjuja, jotka käsikirjoitetaan kohtauksiksi. Metodin avulla luodaan yhteisöllinen ja uutta luova tapa ottaa kantaa yhteiskunnan tapahtumiin ja dokumentoida niitä.

Projekti alkaa perehtymisellä Journalistin ohjeisiin ja Julkisen sanan neuvostoon sitoutuneiden medioiden viestintätapoihin suhteessa muuhun joukkoviestintään. Maria Lassila-Merisalon tekstit ja teokset, Johanna Vehkoon Valheenpaljastaja-artikkelit ja Silvia Hosseinin Varo Kertomusta -podcastit auttavat perehdyttämään oppilaita tarinallisen journalismin ja tiedejournalismin eroihin.

Ei elävää musiikkia Elias Lönnrotille. Alkuperäinen kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseo. Muokkaus: Iiro Kyllönen, 9B, Turengin yhteiskoulu.

Dokumenttiteatterin metodien opetuksessa hyviä ovat ohjaaja Susanna Kuparisen ja käsikirjoittaja Jari Hanskan Valtuusto- ja Eduskunta-esitysten videokatkelmat. Katkelmien avulla oppilaat hahmottavat, miten esimerkiksi kunnanvaltuustojen kokouspöytäkirjojen pohjalta voi tehdä esityksiä.

Helsingin Sanomien Musta laatikko -sarjan puheenvuorot tarjoavat mallin elävästä lavajournalismista. Kahdeksan HS:n toimittajaa ja kuvaajaa kertovat teatterin lavalla yhteiskunnallisia tositarinoita. Opetukseen sopivia ovat esimerkiksi Jussi Konttisen koostama Kyllä siperialaiskoulu opettaa (2019), Pekka Mykkäsen EUforiaa odotellessa (2019) ja Pekka Hakalan Lento MH-17 (2019).

Teatterimetodeihin tutustumisen on tarkoitus auttaa nuorta löytämään uusia kanavia omien kannanottojen tuottamiseen. Ideana on kannustaa nuoria osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ottamaan vastuuta ympäristönsä kehittämisestä.

Parodiaa ja satiireja

Meemityöpaja onnistui hienosti. Keskityimme klassikkokirjailijoiden teksteihin ja kirjailijapersooniin, ja arkistokuvien avulla syntyikin mahtavia menneisyyden ja nykyisyyden ilmiöitä kuvaavia meemejä.

Toimiva meemi sisältää vastakohtia ja kärjistää. Se on yllättävä ja käyttää huumoria aseenaan. Meemi voi toimia vaikkapa keskustelun avauksena vääränlaisesta vallankäytöstä tai korona-ajan seurauksista nuorten elämään.

Oppilaat voivat suunnitella meemejä, joiden henkilöt pohjautuvat viikon uutisseurantaan, tai käyttää kirjailijoiden kuvia kirjallisuushistoriajakson tietojen pohjalta. Meemitöissä uutisissa esiintyneitä henkilöitä ja tapahtumia käsitellään kuvakerronnan avulla ja otetaan kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin, mikä auttaa oppilaita ymmärtämään satiiria ja parodiaa tyylikeinoina. Meemitöissä kuvatut tilanteet, iskulauseet ja henkilöt toimivat oppilaiden käsikirjoitusten pohjana kohtausten ja esitysten suunnittelussa.

Mika Waltari ja karanteenin sietämätön raskaus. Alkuperäinen kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseo. Muokkaus: Iiro Kyllönen, 9B, Turengin yhteiskoulu.

Kevätkarnevaalit

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARX:n tuottamiin Mediaväylä-opetuspaketteihin ja työpajamateriaaleihin. Työpajat innostavat luovaan työskentelyyn ja kannustavat nuoria aktivoitumaan yhteiskunnallisesti.

Meidän luokkahuoneessamme syntyi kevään aikana korona-aikaa karnevalistisesti tarkasteleva näyttelykokonaisuus ja yhteisödraaman menetelmin tuotettuja pienoiselokuvia. Minä ja oppilaani olemme työhön tyytyväisiä!

ANNA ALATALO

Kirjoittaja työskentelee äidinkielen, kirjallisuuden ja S2-oppiaineen opettajana Hämeenlinnassa.

Lähteet

• ARX:n tuottamat omatoimimateriaalit ja opetuspaketit (Hämeenlinnan kaupunki)
• Eduskunta III (Yle Areena)
• Ennen kaikki ei ollut paremmin -näyttely (Museo Skogster, Hämeenlinnan kaupunginmuseo)
  
• Harto Hänninen: Aki Kaurismäen mykkä Juha (Yle Teema, 19.1.2016)
  
• Päivälehden arkisto
• Äidinkielen opettajain liiton ÄLY-kirjasto

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele