Kynttilä

kynttilä  tav. parafiinista, steariinista tms. valettu puikko, lieriö tms., jonka keskellä olevaan puuvillalankasydämeen saadaan valaiseva liekki. Kynttilän sydän, liekki. Kuusenkynttilä. Hauta-, kakkukynttilä. Valaa kynttilöitä. Sytyttää kynttilä. Kynttilä valuu. Niistää kynttilä. Sammuttaa kynttilä, puhaltaa kynttilä sammuksiin.

Kuv. Suora kuin kynttilä. Pitää kynttiläänsä vakan alla kykyjään (syyttä suotta, vahingokseen) piilossa. Polttaa kynttiläänsä molemmista päistä rasittaa itseään liikaa.

Laajemmin Sähkökynttilä.

kansankynttilä leik. opettajasta, vars. aik. kansakoulunopettajasta.

(Sähköinen Kielitoimiston sanakirja, 2008)

                                                     ***
Kynttilä-sanan alkuperää on etsitty skandinaaviselta taholta: muinaisruotsin kyndil merkitsi kynttilää, ja nykyruotsin murteissa tunnetaan verbi kynda ’sytyttää’. Latinassa kynttilää merkitsevä sana on candela, joka puolestaan pohjautuu mm. hehkumista merkitsevään verbiin candere.