Kielen asiantuntijat apuna uusia alueita nimettäessä

Ulla Onkamon mukaan asiantuntemusta vaativa työ pitää antaa asiantuntijoiden tehtäväksi.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen ehdotti 9.11. sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen tiedotustilaisuudessa ”pilke silmäkulmassa”, että uusien hallinnollisten alueiden nimeämisestä voitaisiin järjestää kilpailu, jotta käyttöön saataisiin kankeaa itsehallintoaluetta parempi termi. Myös perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula totesi, että hyviä nimivinkkejä otetaan vastaan.

Leikkimielisillä nimikilpailuilla on toki paikkansa, mutta nimistönsuunnittelu ja -huolto ovat ennen kaikkea asiantuntijatyötä, johon vaaditaan asianmukainen koulutus. Ministeri tuskin ehdottaisi esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimiston lomakkeen tuottamista kilpailulla tai kansalaisäänestystä siitä, mitkä kolme tulevista hallinnollisista alueista järjestävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhteistyössä naapurialueen kanssa. Annetaan siis asiantuntijoiden tehdä asiantuntemusta vaativaa työtä.

Nimikilpailuilla voi saada hyödyllistä tietoa nimenkäyttäjien toiveista ja nimeämiseen liittyvistä käsityksistä. Ehdotusten joukossa on kuitenkin poikkeuksetta myös runsaasti kieli poskessa tehtyjä, jotka eivät täytä hallintolain vaatimuksia asiallisesta, selkeästä ja ymmärrettävästä kielestä. Nimen sopivuutta on osattava arvioida suhteessa laajempaan sanastolliseen, hallinnolliseen, maantieteelliseen ja historialliseen kokonaisuuteen. Myös nimen erilaiset käyttötilanteet on suunnittelussa huomioitava tarkkaan.

Kielilain edellyttämä kaksikielisyys ja kielivarianttien yhtäaikainen suunnittelu toteutuvat nimikilpailuissa harvoin. Kilpailut olisikin syytä jättää suosiolla tilanteisiin, joissa nimeä etsitään esimerkiksi leijonan pennuille tai työpaikan jalkapallojoukkueelle.

Hallinnollisten alueiden nimiä suunniteltaessa on tärkeää muistaa, että nimi palvelee ensisijaisesti kansalaista: sen avulla on löydettävä oikeaan paikkaan. Hyvä viranomaisnimi kertoo lisäksi olennaista tietoa kohteestaan, on riittävän lyhyt ja muutenkin helppokäyttöinen. Sen sijaan sen ei tarvitse eikä pidäkään olla viihdyttävä, myyvä tai hauska.

Suomesta puuttuu edelleen paikannimilaki, jolla voitaisiin turvata perinteisen paikannimistön oikean käytön lisäksi uuden nimistön asianmukainen suunnittelu. Jos Suomessa olisi lakisääteinen paikannimielin, voitaisiin välttää sellaiset ongelmalliset tilanteet, joissa Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialue (huh!) ei sijaitsekaan pohjoisimmassa Suomessa.

Onneksi sosiaali- ja terveysministeriö on ymmärtänyt asiantuntija-avun edun. Kotimaisten kielten keskuksesta on jo pyydetty ja lausuttu termistä, jolla uusiin hallinnollisiin alueisiin voitaisiin viitata. Tällöin ei kuitenkaan vielä ollut tiedossa alueiden määrää, jakoa tai tarkkoja tehtäviä. Toivottavasti yhteistyö ministeriön kanssa jatkuu, ja sekä uusille hallinnollisille alueille että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita järjestäville alueille saadaan toimivat, hyvät nimet.

ULLA ONKAMO

Kirjoittaja on erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa.

Palaa otsikoihin